Mayday 34°35'S 150°36'E

Tähän on tultu. Aamu-uutisten jälkeen oli lähellä, etten lähtenyt sensuroimaan eilistä merkintääni. Vahingoniloni kohde, rysähtäen konservatiivisista korkeuksistaan alas tullut liberaalipuolueen poliitikko ei sitten ollutkaan aivan niin kovakuorinen kuin oli tullut kuviteltua. Tällä hetkellä hän on sairaalassa itsemurhayrityksen jälkeen, ja moraalisesta krapulasta kärsii lisäkseni muutama miljoona ihmistä. Aika ikävät fiilikset on varmaan muutamalla toimittajallakin, olivat kuuleman mukaan tehtailleet tämän päivän lehtiin lisää paljastuksia John Brogdenin menneisyydestä. Sittenkin odotan kiinnostuksella, miten lehdistö viikonvaihteen politiikkaliitteissä analysoi tapahtumien kulkua. Veikkaan, että kirjoittelussa sekoittuvat harvinaisen kiinnostavalla tavalla moraalinen itseruoskinta ja sensaatiojournalismi. Kohtuullisen kiihkottoman kuvan tapahtumista saa yleisradioyhtiö ABC:n nettisivulta tai Morning Herald -lehdestä. The Australian -lehti kuuluu Murdochin konserniin muttei ole pahimmasta päästä ollenkaan. Tabloideja en erityisesti suosittele, mutta vertailun vuoksi voi tietysti tsekata vaikka The Daily Telegraph -läpyskän, joka tyylilleen uskollisena on ottanut nettietusivulleen kuvankin kukistuneesta poliittisesta leijonasta. *** I am rather glad I didn't translate in English my yesterday's diary entry - for the simple reason that the slight schadenfreude I felt about John Brogden gives a rather nasty impression of my character this morning. The Taltarni champage pictured was opened to celebrate Rosa's birthday, though. It will be unusually interesting to see how the weekend news review sections deal with the whole saga. I suspect it will be a rare combination of self punishment and recording all the events leading to Brogden's fall. I also suspect I share my moral hangover this morning with about 2 million other people. At least.

Posted by ah at 08:49 AM | Permalink | Comments (2)

Uuden Etelä-Walesin poliittinen kenttä muuttui yhdessä yössä. Tämä tapahtui heinäkuulla, mutta koko sirkuksen suurenmoisuus valkeni vasta eilen. Meillä tunnelmat yltyivät suorastaan riehakkaiksi, kun tarjoilutkin olivat juhlaluokkaa: Rosan synttärien vuoksi oli jo avattu kuohuviinipullo (Tasmanian ihanuuksia, Taltarni Brut Tache 2003), uunissa hautui sisäpaisti parmankinkkuviipaleiden ja yrttihakkeluksen (basilikaa, persiljaa, timjamia, salviaa) alla. (Viiniksi sille Smith & Hooper limited edition Merlot 2002 Etelä-Australian Limestone Coastin Wrattonbullyn alueelta). Ai niin ja jälkkäriksi appelsiinikakkua kotitekoisen kookosjäätelön kanssa. Takaisin politiikkaan. Pitkäaikainen osavaltion pääministeri, työväenpuolueen Bob Carr ilmoitti yllättäen erostaan tuolloin heinäkuulla vei mennessään muutaman lähimpänsä. Tilalle nousi aika lailla laimea hahmo, jonka nimikään ei oikein ollut äänestäjille tuttu, saati sitten ajatukset. Riemun päivä koitti konservatiivipuolueelle - jospa seuraavissa vaaleissa viimeinkin tärppäsi. Puolueella kun sattui vielä olemaan nuori ja aika edustannäköinen konservatiivileijona johdossaan. Harmi vain, että John Brogden juhli Carrin eroa saman tien niin perusteellisesti että 1) nipisti pyllystä yhtä journalistia 2) ehdotti sopimattomia toiselle ja 3) nimitti rouva Carria postimyyntimorsiameksi. Poliittinen ura tärveltyi yhdessä yössä, komeampaa alastuloa ei ole nähty aikoihin. Journalistit olivat osoittaneet yllättävää niukkasanaisuutta nipistelyistä, mutta kun kolmas kommentti eilen levisi mediaan, paljastui kaikki. "Pyydän anteeksi. Pyydän anteeksi oikein tosissaan. Se oli hirveän tyhmää ja sopimatonta ja pyydän vielä kerran anteeksi. Erityisesti pyydän anteeksi rouva Carrilta", hoki Brogden koko eilisen päivän. Ei auttanut, saman puolueen John Howardkaan (koko maan pääministeri) ei tullut tueksi. Pahat kielet kertovat, että nuori konservatiivijohtaja ei ollut Howardin mielestä tarpeeksi oikealla - republikaani ja kaikkea. Täytyy sanoa, että tunsin vähän vahingoniloa. Ja sitäpaitsi on kiinnostavaa nähdä, minkälaisia kokelaita kaksi pääpuoluetta marssittavat esiin tästä lähtien. Pöytä on niin puhdas kuin olla voi. (Huomaan, että Imagining Australia -blogin Andrew Leighillä on jo ehdokas JB:n tilalle.)

Posted by ah at 09:14 AM | Permalink | Comments (0)

Ostin pari viikkoa sitten Lontoosta mukavan oloisen pikku kirjan nimeltä Sullivan’s Music Trivia, alaotsikoltaan vaatimattomasti The Greatest Music Trivia Book Ever. Ajattelin, että se viihdyttäisi lentokoneessa matkalla kotiin, mutta tulinkin sitten ostaneeksi myös uusimman Potterin, josta viisaammat voivat epäilemättä olla vaikka mitä mieltä mutta joka sopi kyllä parinkymmenen tunnin mittaisen lentomatkan ajankuluksi oikein hyvin. Nyt tartuin tähän triviakirjaan – nolottaa myöntää mutta osittain sitä varten, että musiikkikolumnin deadline oli käsillä ja aihe vielä hakusessa. Olin kyllä päättänyt, etten aio viljellä tässä blogissa negatiivista marinaa (muut tekevät sen paremmin ja kiitettävällä antamuksella), mutta oli tylsää huomata seuraavanlainen tekstinkäsittelykukkanen heti kirjan ensimmäisellä sivulla otsikon ’CD stats’ alla:

The theoretical lifespan of a CD-R is around 100 years.
The diameter of a CD is 12 cm.
CDs were developed by Philips and Sony and released in 1982.
The theoretical lifespan of a CD-R is around 100 years.
Ei jotenkin kannustanut lukemaan edelleen. Ja voi olla että kolumnista tulee näillä eväillä tylsänpuoleinen.
Enemmän kuin angstisivuista tykkään blogeista, jotka kertovat onnellisten koirien elämästä. Siksi oheisessa valokuvassa eläkeikäinen noutaja Rose.
***
A couple of weeks ago I was still in Europe and browsing the London bookshops, when I picked up a little, nicely old-fashioned looking book titled Sullivan’s Music Trivia – The Greatest Music Trivia Book Ever. I bought it thinking it might amuse me during the long flight home – only I ended up reading Harry Potter which kept me nicely entertained all the way home.
Today I was sifting through press cuttings and websites, hoping to come up with an idea for a music column, when I remembered the music trivia book and picked it up again hoping that it would revive my temporarily rather dry sources of creativity. I had sort of promised myself not to produce net diary entries powered by negativity (there are lots of Finns that do this with more talent and lots of enthusiasm), but it was still a bit sad not to get through the very first page titled ‘CD Stats’ before colliding with the following word processing related tautology:
The theoretical lifespan of a CD-R is around 100 years.
The diameter of a CD is 12 cm.
CDs were developed by Philips and Sony and released in 1982.

The theoretical lifespan of a CD-R is around 100 years.
Decided to put off reading again. Still not sure what to do about my column, though.
Better than witty and negative blogs I like the ones that describe the happy lives of happy dogs. Therefore I have attached a photo of a senior Labrador called Rose.

Posted by ah at 05:25 PM | Permalink | Comments (0)

Piti tulla Sydneyhin kokoustamaan. Perjantai oli vapaapaiva, joten seurasin Judy-ystavan vinkkia ja menin lautalla Manlyyn - sellainen merellinen lahioparatiisi hiekkarantoineen, venesatamineen kaikkineen. Vinkki ei kuitenkaan koskenut naita vaan Manlyn pienessa taidegalleriassa parhaillaan olevaa taiteilija-keraamikko Shona Wilsonin taidenayttelya. Olihan minulla aavistus, etta jotakin aika hienoa oli odotettavissa, mutta sittenkin! Shona Wilson (oheisen kuvan uskalsin lainata kansalliskirjaston nettisivulta) nayttaa kulkevan kaiket vapaa-aikansa kerailemassa pudonneita lehtia, kuihtuneita kukkia, kalansuomuja ja -ruotoja, perhosten ja sudenkorentojen siipia, hoyhenia - kaikenlaista arkaa, pienta ja kiehtovaa materiaalia, joista han sitten kokoaa aivan kasittamattoman kauniita ja ajatuksia herattavia kollaaseja. Otetaan esimerkiksi kalansuomuista ja kuparilangasta sommiteltu lapikuultava ja kimmeltava vaippa, kerta kaikkiaan taianomainen esine, kotoisin jostakin haltijattarien ja keijukaisten maasta. (Tulee mieleen oiva suomalainen lastenkirja Mestaritontun seikkailut, jossa kyseinen tonttu piiloutui hamarahunnun alle. Se huntu olisi voinut nayttaa vaikka talta. Ja tulee mieleen myos Aale Tynnin runo Kalastajan tyttaresta - etsin kunhan paasen kotiin.) Illalla viela eksyttiin Sydney Symphonyn konserttiin, jossa Lorin Maazelin peruutettua Brucknerin kahdeksannen johti vaikuttavasti nuori kanadalainen kapellimestari Yannick Nezet-Seguin. Kyseinen sinfonia mahtuu juuri ja juuri CD-levylle, mutta Yannickin tulkinta ei olisi kylla mahtunut... puolitoista tuntia taisi tayttya. Hyva perjantaipaiva siis. Tanaan lauantaina lentokentalle vastaan Rosaa ja Lauraa, jotka saapuvat maahan aikomuksenaan tyolomailla Australiassa kokonaisen vuoden. *** Came to Sydney for a meeting on Thursday and had a very rewarding day off the next day. I followed Judy's tip and took a ferry to Manly, where the small art gallery by the sea had a perfectly wonderful and thought provoking exhibition by Shona Wilson (I dared to borrow the attached photo from the National Library website, only it doesn't really give a very good idea about what she does). The artist must spend all of her free time gathering tiny, fragile natural objects such as feathers, butterfly and cikada wings, flower petals, fallen leaves, twigs and fish scales. These she then turns into collages and works of art that must require hours and hours of painstaking work. I loved the ceramic sculpture covered in spikes from dead sea urchins, the luminous veil made from copper wire and hundreds of transparent fish scales (this reminded me of a magical veil from a children's book that my teacher used to read to us on the 2nd grade) and the many 'archives' of petals, wings and feathers lovingly placed in individual natural frames inside bigger glass cabinets. Sydney Symhony concert in the evening featured the Canadian conductor Yannick Nezet-Seguin and Bruckner's 8th. I have never heard it live before and have always felt Bruckner is probably a bit too serious and all-encompassing for me. Funnily enough, I felt like I have often felt with more contemporary composers' music: when you hear it live it seems to work on a different level. BTW, Nezet-Seguin's version (which he conducted without a score) would not have fit on a CD, it must have lasted a good 90 minutes.

Posted by ah at 10:18 AM | Permalink | Comments (0)

Suomen blogirintamalla on havaittavissa ennenaikaisia syysmasennuksen merkkejä. Täällä puolen palloa alkaa kirkastua - kohta koittaa kevät! Narsissit kukkivat jo, ja lopputalven takkatuli-illat kuluvat hujauksessa, kun käsillä on joukko uusia DVD-hankintoja. Viimeisimpinä viihteinä Harold & Maude (1971), moniaita tunteja DVD:llä juuri julkaistua Patrice Chéreaun huikeaa klassikko-ohjausta Wagnerin Ringistä (puikoissa Boulez) ja vielä useampia tunteja Jeeves & Wooster -sarjaa. Synttärilahjaksi ropsahti nimittäin 8 DVD:n levyn paketti Granadan tv-sarjaa, nimisosissa Stephen Fry ja Hugh Laurie. Olen ollut kyseisen Jeeves-sarjan fani jo pitkään, mutta nurinkurisesti etsin kirjat käsille vasta hiljan. En vähäuskoinen kuvitellut, P. G. Wodehousella olisi olennaista lisättävää. Mutta kuulkaas nyt esimerkiksi seuraavaa pätkää, jossa Wooster filosofiseen tyyliinsä pohtii kirjoittamisen peruslähtökohtia niteessä Thank you, Jeeves (1934 - anteeksi lyhennys):

A thing I never know when I'm telling a story is how much scenery to bung in. I've asked one or two scriveners of my acquaintance, and their views differ. A fellow I met at a cocktail party in Bloomsbury said that he was all for describing kitchen sinks and frowsty bedrooms and squalor generally, but the beauties of Nature, no. Whereas, Freddie Oaker, of the Drones, who does tales of pure love for the weeklies under the pen-name of Alicia Seymour, once told me that he reckoned that flowery meadows in springtime alone were worth at least a hundred quid a year to him.
Personally, I've always rather barred long descriptions of the terrain, so I will be on the brief side. As I stood there that morning, what the eye rested on was the following. There was a nice little splash of garden, containing a bush, a tree, a couple of flower beds, a lily pond with a statue of a nude child with a bit of a tummy on him, and to the right a hedge. (...) Add a cat sniffing at a snail on the path and me at the door smoking a gasper, and you have the complete picture.

***
End of winter in Robertson. A village of 1000 inhabitants does not provide a huge amount in the way of evening entertainment. We have spent a week in the cosy triangle of the sofa, the woodfire and the shelf that accommodates the DVD-player and the rather ugly and big, modern television.
Yesterday we watched Harold & Maude (1971), and during the past week or so we have spent copious hours watching 1) Der Ring des Nibelungen by Patrice Chéreau/Pierre Boulez - a Bayreuth classic recently released on DVD by Deutsche Grammophon - and 2) the complete Jeeves & Wooster tv-series - 8 DVDs also recently released. The latter I got as a birthday present, along with several P. G. Wodehouse Jeeves & Wooster books that I hadn't for some odd reason even tried before.
I suppose I didn't think PGW would have that much to add, but how wrong I was. Listen to Bertie Wooster reflect on the merits of adding flowery meadows into one's prose (see extract above - apologies for shortening it, now you'll have to read the book)!

Posted by ah at 10:03 AM | Permalink