Piti tulla Sydneyhin kokoustamaan. Perjantai oli vapaapaiva, joten seurasin Judy-ystavan vinkkia ja menin lautalla Manlyyn - sellainen merellinen lahioparatiisi hiekkarantoineen, venesatamineen kaikkineen. Vinkki ei kuitenkaan koskenut naita vaan Manlyn pienessa taidegalleriassa parhaillaan olevaa taiteilija-keraamikko Shona Wilsonin taidenayttelya. Olihan minulla aavistus, etta jotakin aika hienoa oli odotettavissa, mutta sittenkin!
Shona Wilson (oheisen kuvan uskalsin lainata kansalliskirjaston nettisivulta) nayttaa kulkevan kaiket vapaa-aikansa kerailemassa pudonneita lehtia, kuihtuneita kukkia, kalansuomuja ja -ruotoja, perhosten ja sudenkorentojen siipia, hoyhenia - kaikenlaista arkaa, pienta ja kiehtovaa materiaalia, joista han sitten kokoaa aivan kasittamattoman kauniita ja ajatuksia herattavia kollaaseja.
Otetaan esimerkiksi kalansuomuista ja kuparilangasta sommiteltu lapikuultava ja kimmeltava vaippa, kerta kaikkiaan taianomainen esine, kotoisin jostakin haltijattarien ja keijukaisten maasta. (Tulee mieleen oiva suomalainen lastenkirja Mestaritontun seikkailut, jossa kyseinen tonttu piiloutui
hamarahunnun alle. Se huntu olisi voinut nayttaa vaikka talta. Ja tulee mieleen myos Aale Tynnin runo Kalastajan tyttaresta - etsin kunhan paasen kotiin.)
Illalla viela eksyttiin
Sydney Symphonyn konserttiin, jossa Lorin Maazelin peruutettua Brucknerin kahdeksannen johti vaikuttavasti nuori kanadalainen kapellimestari Yannick Nezet-Seguin. Kyseinen sinfonia mahtuu juuri ja juuri CD-levylle, mutta Yannickin tulkinta ei olisi kylla mahtunut... puolitoista tuntia taisi tayttya.
Hyva perjantaipaiva siis. Tanaan lauantaina lentokentalle vastaan Rosaa ja Lauraa, jotka saapuvat maahan aikomuksenaan tyolomailla Australiassa kokonaisen vuoden.
***
Came to Sydney for a meeting on Thursday and had a very rewarding day off the next day. I followed Judy's tip and took a ferry to Manly, where the small art gallery by the sea had a perfectly wonderful and thought provoking exhibition by Shona Wilson (I dared to borrow the attached photo from the National Library website, only it doesn't really give a very good idea about what she does).
The artist must spend all of her free time gathering tiny, fragile natural objects such as feathers, butterfly and cikada wings, flower petals, fallen leaves, twigs and fish scales. These she then turns into collages and works of art that must require hours and hours of painstaking work. I loved the ceramic sculpture covered in spikes from dead sea urchins, the luminous veil made from copper wire and hundreds of transparent fish scales (this reminded me of a magical veil from a children's book that my teacher used to read to us on the 2nd grade) and the many 'archives' of petals, wings and feathers lovingly placed in individual natural frames inside bigger glass cabinets.
Sydney Symhony concert in the evening featured the Canadian conductor Yannick Nezet-Seguin and Bruckner's 8th. I have never heard it live before and have always felt Bruckner is probably a bit too serious and all-encompassing for me. Funnily enough, I felt like I have often felt with more contemporary composers' music: when you hear it live it seems to work on a different level. BTW, Nezet-Seguin's version (which he conducted without a score) would not have fit on a CD, it must have lasted a good 90 minutes.