Anteeksi että olet olemassa, päiväkirja
On the diaries of a failed Messiah
Lisää digikukkasia! Kuvan waratah-kukka on tämän alueen alkuasukkaita ja täysin auenneena sen kukinto on hyvin näyttävä ja kummallinen. Kuvasta saattaa kehkeytyä sarja, jos muistan räpsiä ja jos kukka ei nuukahda ennen aikojaan. Tämä on kolmas yrityksemme waratahin kasvattajina, joten voi olla että kuolo yllättää ennen täyttä kukoistusta.
Australiassa kohutaan paraikaa työväenpuolueen lyhytaikaisen puheenjohtajan päiväkirjoista, jotka julkaistiin tänään. Mark Latham oli nuori poliittinen johtaja, omilleenkin aikamoinen kysymysmerkki, josta yritettiin muiden ehdokkaitten puutteessa pikavauhtia leipoa koko työväenpuolueen yhdistäjää, pelastajaa, vaalivoittajaa ja pääministeriä. Kun Latham ei mahdottomassa tehtävässä onnistunut, hänet siirrettiin pikapikaa hyllylle. Nyt Mark antaa takaisin rajummin kuin kukaan taisi odottaa. Osansa saavat omat ja vieraat, ja vihaisia ja katkeria päiväkirjoja lukiessa tulee vaikutelma, ettei näitä pöytälaatikkoon ollut tarkoitus jättää alunperinkään. Mutta jos voitto olisi tullut, niiden julkaisemista olisi kyllä saatu odottaa vuosikymmeniä.
Poliitikkoja pöyristyttävät mm. Lathamin ajatukset Australian ja USA:n sotilaallisesta liittolaisuudesta. Melkein pääministeriksi asti päässyt mies oli kaikessa hiljaisuudessa sitä mieltä, Australian ja USA:n sotilaallinen yhteistyö joutaisi roskakoriin ja että Irakin sota oli alun alkaenkin kauhea virhe. Veikkaan, että äänestäjistä löytyy aika monta samoin ajattelevaa, mutta suurien puolueiden edustajilta tämäntapaisia kerettiläisiä lausuntoja - siis ihan oikeita mielipiteitä - on ollut turha odottaa.
The Australianin poliittisen toimittajan Paul Kellyn artikkeli antaa kuvan niistä tunnelmista, jotka mediassa ja poliittisessa elämässä Lathamin päiväkirjojen vuoksi vallitsevat. Artikkelissa myös mainio pilapiirros.
Luin aamulla erinäisiä nettipäiväkirjoja ja niiltä eri suuntiin johtavia linkkejä. Tuli neuvoton olo. Ihmiset ovat hirmuisen hätkejä syyttämään toisiaan julkisuudenkipeydestä tai narsismista. Kyllä kai oman tekstin kirjoittamiseen muitten luettavaksi aina liittyy vähän narsismia, mutta liekö tuo niin kauhea asia sitten? Pöytälaatikkoon piilottaminen ei minusta ole yhtään hohdokkaampaa (tiedän kun harrastan sitä itsekin). 17 vuoden verran elannokseni kirjoittaneena tykkään kuitenkin paljon enemmän siitä, että tekstillä on lukijansa. Vaikka niitä sitten olisi vain muutama kourallinen - anoppi, sisko, pari kaveria ja pieni joukko kiehtovia tuntemattomia.
***
More digital flowers! I'll try to make a series of pictures of this waratah, provided the plant doesn't do what two of its predecessors in our backyard did but keeps on living until the bud opens. Waratah is a native plant that grows wild in this region, and the blooms are both stunning and strange when they open to their full glory.
Mark Latham (for a short period of time the young and inexperienced but dynamic leader of the Labour party, who did not succeed in performing a miracle and winning the last national election and was therefore promptly made to resign) has managed to cause quite a storm in the Australian national politics. His bitter and angry diaries were published today but extracts and interviews on the subject were published and aired in most major media over the weekend.
It turns out the other leading Labour figures had no idea what Latham really thought about many of their so-called 'key issues'. For instance, he seems to have been more than willing not only to withdraw the Australian troops from Iraq but also to ditch the whole US-Australian military alliance for good. Shock and horror! This sounds like a real opinion - something quite unheard of in the Labour party politics in the recent years. Pity that they didn't ask him a few elementary questions before offering him the job of a Messiah. A bitter ex-leader with a lot to say and with nothing to lose is not what the party needed to boost its next election campaign.
When reading Latham's diary entries (and this is based on the published extracts) you can't help thinking that his text was always intended for publication. If he had won the election, we would have had to wait for a few decades to read his words. And one has to wonder about the amount of editing and rewriting that has been going on since the unhappy election and everything that happened after that.
Paul Kelly's article in the Australian gives an accurate idea of the current atmosphere in the Australian politics and the press.
Finnish bloggers have been busy accusing one another of narcissism and of the need to be in the media spotlight. This discussion was triggered by a journalist from the leading daily announcing his plans to write a story about blogging. A true Finnish reaction would have been to pointedly ignore him, it seems. Luckily there seems to be a generational - or possibly genetic - change happening amongst young Finns. It no longer is a crime to be helpful or interested, and people have been queueing to comment on the said journalist's blog.