Luojan kiitos kriketin Ashes-turnaus on ohitse! Heikkona hetkenä heinäkuussa annoin ymmärtää, etten pahastuisi, jos minulle selitettäisiin tiettyjä perusasioita kriketin peluusta. En silloin hoksannut, että tämä turnaus pannahinen jatkuu viikko- ja kuukausikaupalla. Sanottuja perusasioita on tullut kanavan täydeltä, ja samalla on kaikille asianosaisille valjennut tosiseikka, jonka jollain tasolla jo tiesinkin. Jokin geenivirhe tai aivorakenteen omituisuus on tehnyt minusta kykenemättömän omaksumaan joukkuepeleihin liittyviä yleisperiaatteita. Yksityiskohtia ymmärrän paremmin. Pisteiden lasku, vuoroparit (joita ei tietenkään kriketissä kutsuta vuoropareiksi, mutta väliakö hällä) tai kenttäpelaajien määrä ja roolit eivät mene jakeluun.
Sen sijaan minua kiinnostaa, miksi pallo lähtee eri tavalla eri syöttäjien kädestä. Minua ihmetyttää, mikä Shane Warnen syöttötavassa on niin ainutlaatuista, että englantilaiset ovat rakentaneet oikein simulaattorin hänen syöttönsä jäljittelemiseksi. Ja aivan kauhean kiehtovaa on se, miten syöttäjät hinkkaavat palloa valkoisiin varusteisiinsa, mutta vain toiselta syrjältä (tämä käsittääkseni liittyy pallon kulumiseen, toiselta puolelta kulunut ja toiselta kiiltävä pallo lentää tietyllä tavalla).
Syöttäjiin liittyvän trivian jano toi minulle viikonvaihteessa oikein tähtihetken. Pääsin selittämään krikettipenkkiurheilijalle, mitä eroa on Chinamanilla ja Googlylla. Edellinen kun on - aika paljon yksinkertaistaen - vasenkätisen syöttäjän tietyntyyppinen kierresyöttö, jälkimmäinen taas on oikeakätisen. Miesparka oli luullut termejä synonyymeiksi. (Joku varmaan tietää, onko Googlen pallologolla jotain tekemistä kriketin kanssa?)
Australia siis hävisi eilen
legendaarisen Ashes-turnauksen briteille, ensi kerran sitten vuoden 1987. Varmaan edessä on julkinen ruumiinavaus, mutta ensi tuntumalta australialaiset suhtautuvat häviöönsä omituisella innolla. Voittoputkeen kyllästyneet kriketinharrastajat ovat jopa riemuissaan: nyt lajia jaksaa taas seurata uudella innolla, media on kiinnostunut ja koko laji uudessa nousussa.
Ja brittien voitonjuhla on hellyttävää katsottavaa, Suomen jääkiekon MM-kultajuhlat taitavat jäädä toiseksi. TV:ssä joku kantoi kylttiä 'I missed my wedding for this'. Omat häät olivat jääneet pelin takia väliin.
Reilu peli on yksi australialaisten lempisloganeista. Filosofiaan kai kuuluu, ettei häviäminen on yhtä kunniallista kuin voittaminenkin. Kysymyksessä on kansa, joka juhlii joka vuosi suurin isänmaallisin menoin Gallipolin - siis verilöylyyn päättyneen ja hävityn taistelun - muistopäivää 25 päivänä huhtikuuta. Paljon sympaattisempaa kuin juhlia esimerkiksi voitokasta taistelua, jossa niin ja niin monta tuhatta vainolaista menetti henkensä.
PS. Kuvassa Andyn googlaustyyliä kuningattaren synttäripäivänä (kansallinen vapaapäivä täälläkin) pari vuotta sitten.
***
Thank God the Ashes are over. In a temporary state of insanity - sometime in July when I had no idea this bloody game was going to go on for weeks, or months - I asked to be instructed about some general rules of the cricket game. Gradually it dawned on everyone concerned that I am completely incapable of adopting any general sports related principles. I am much better with details; especially the curious habits of bowlers fascinate me. The way they rub the ball in their groin - but only on one side (of the ball that is). The way Shane Warne does his hair. And I find it incredible that the English had to come up with a special simulator to imitate Warne's bowling, in order to win back the Ashes.
I had a regular star moment last weekend, when I was in a position to instruct a true cricket fan about the differences between a Chinaman and a Googly, both balls that spin in the wrong direction (=wrong 'uns) - the former from a left-arm spinner, the latter from a right-handed leg-break bowler like Shane Warne. The etymology of the expressions beats me, though. And regarding etymology, I wonder if Google's logo with colourful balls has something to do with cricket?
I guess there will be a public autopsy, but so far the Australian cricket fans I have spoken to have been oddly delighted about their loss. Apparently the game was beginning to be a bit boring, as the English have lost the Ashes every time since 1989. (For some history,
check this link - for instance, there are millions of other links on the net.)
The English are beside themselves with joy of course. Someone on TV was carrying a sign with the text 'I missed my own wedding for this'.
I have thought many times before that Australians are very good losers. It must be part of the whole 'fair play' ideology. After all, one of Australia's greatest national holidays, celebrated every year with real patriotic feeling, is ANZAC day on 25 April. And what do they celebrate? They are remembering the horrible, lost battle of Gallipoli.
PS. Pictured Andy's rare and inimitable googling style on a Queen's birthday holiday a couple of years back.
Luojan kiitos kriketin Ashes-turnaus on ohitse! Heikkona hetkenä heinäkuussa annoin ymmärtää, etten pahastuisi, jos minulle selitettäisiin tiettyjä perusasioita kriketin peluusta. En silloin hoksannut, että tämä turnaus pannahinen jatkuu viikko- ja kuukausikaupalla. Sanottuja perusasioita on tullut kanavan täydeltä, ja samalla on kaikille asianosaisille valjennut tosiseikka, jonka jollain tasolla jo tiesinkin. Jokin geenivirhe tai aivorakenteen omituisuus on tehnyt minusta kykenemättömän omaksumaan joukkuepeleihin liittyviä yleisperiaatteita. Yksityiskohtia ymmärrän paremmin. Pisteiden lasku, vuoroparit (joita ei tietenkään kriketissä kutsuta vuoropareiksi, mutta väliakö hällä) tai kenttäpelaajien määrä ja roolit eivät mene jakeluun.
Sen sijaan minua kiinnostaa, miksi pallo lähtee eri tavalla eri syöttäjien kädestä. Minua ihmetyttää, mikä Shane Warnen syöttötavassa on niin ainutlaatuista, että englantilaiset ovat rakentaneet oikein simulaattorin hänen syöttönsä jäljittelemiseksi. Ja aivan kauhean kiehtovaa on se, miten syöttäjät hinkkaavat palloa valkoisiin varusteisiinsa, mutta vain toiselta syrjältä (tämä käsittääkseni liittyy pallon kulumiseen, toiselta puolelta kulunut ja toiselta kiiltävä pallo lentää tietyllä tavalla).
Syöttäjiin liittyvän trivian jano toi minulle viikonvaihteessa oikein tähtihetken. Pääsin selittämään krikettipenkkiurheilijalle, mitä eroa on Chinamanilla ja Googlylla. Edellinen kun on - aika paljon yksinkertaistaen - vasenkätisen syöttäjän tietyntyyppinen kierresyöttö, jälkimmäinen taas on oikeakätisen. Miesparka oli luullut termejä synonyymeiksi. (Joku varmaan tietää, onko Googlen pallologolla jotain tekemistä kriketin kanssa?)
Australia siis hävisi eilen legendaarisen Ashes-turnauksen briteille, ensi kerran sitten vuoden 1987. Varmaan edessä on julkinen ruumiinavaus, mutta ensi tuntumalta australialaiset suhtautuvat häviöönsä omituisella innolla. Voittoputkeen kyllästyneet kriketinharrastajat ovat jopa riemuissaan: nyt lajia jaksaa taas seurata uudella innolla, media on kiinnostunut ja koko laji uudessa nousussa.
Ja brittien voitonjuhla on hellyttävää katsottavaa, Suomen jääkiekon MM-kultajuhlat taitavat jäädä toiseksi. TV:ssä joku kantoi kylttiä 'I missed my wedding for this'. Omat häät olivat jääneet pelin takia väliin.
Reilu peli on yksi australialaisten lempisloganeista. Filosofiaan kai kuuluu, ettei häviäminen on yhtä kunniallista kuin voittaminenkin. Kysymyksessä on kansa, joka juhlii joka vuosi suurin isänmaallisin menoin Gallipolin - siis verilöylyyn päättyneen ja hävityn taistelun - muistopäivää 25 päivänä huhtikuuta. Paljon sympaattisempaa kuin juhlia esimerkiksi voitokasta taistelua, jossa niin ja niin monta tuhatta vainolaista menetti henkensä.
PS. Kuvassa Andyn googlaustyyliä kuningattaren synttäripäivänä (kansallinen vapaapäivä täälläkin) pari vuotta sitten.
***
Thank God the Ashes are over. In a temporary state of insanity - sometime in July when I had no idea this bloody game was going to go on for weeks, or months - I asked to be instructed about some general rules of the cricket game. Gradually it dawned on everyone concerned that I am completely incapable of adopting any general sports related principles. I am much better with details; especially the curious habits of bowlers fascinate me. The way they rub the ball in their groin - but only on one side (of the ball that is). The way Shane Warne does his hair. And I find it incredible that the English had to come up with a special simulator to imitate Warne's bowling, in order to win back the Ashes.
I had a regular star moment last weekend, when I was in a position to instruct a true cricket fan about the differences between a Chinaman and a Googly, both balls that spin in the wrong direction (=wrong 'uns) - the former from a left-arm spinner, the latter from a right-handed leg-break bowler like Shane Warne. The etymology of the expressions beats me, though. And regarding etymology, I wonder if Google's logo with colourful balls has something to do with cricket?
I guess there will be a public autopsy, but so far the Australian cricket fans I have spoken to have been oddly delighted about their loss. Apparently the game was beginning to be a bit boring, as the English have lost the Ashes every time since 1989. (For some history, check this link - for instance, there are millions of other links on the net.)
The English are beside themselves with joy of course. Someone on TV was carrying a sign with the text 'I missed my own wedding for this'.
I have thought many times before that Australians are very good losers. It must be part of the whole 'fair play' ideology. After all, one of Australia's greatest national holidays, celebrated every year with real patriotic feeling, is ANZAC day on 25 April. And what do they celebrate? They are remembering the horrible, lost battle of Gallipoli.
PS. Pictured Andy's rare and inimitable googling style on a Queen's birthday holiday a couple of years back.
Comments - Kommentit
DATE: 1:33 PM
I am glad that an impartial observer wrote about our good spirit in losing the "Ashes" to England. It fits a pattern, unfortunately. The English have been acceptably humble, in victory. Keep it up, guys.Denis
Posted by: Denis | February 23, 2006 06:17 PM