Kuningas ja minä
The King and I
Muuan minulle ennen hyvin läheinen henkilö varoitteli aina kertomasta seurassa omia unia - hänen mielestään ihmisten unet olivat keskimäärin nolostuttavan ilmeisiä, erityisesti kun ne koskivat ihmissuhteisiin liittyviä toiveita tai tunteita. Tästä syystä mietin yleensä pikku hetken ennen kuin lörpöttelen unistani. Nyt on kuitenkin otettava riski.
Toissayönä näin unta prinssi Charlesista, joka tosin ei ollut unessani mikään vaivainen prinssi vaan koko Britannian kuningas - ja Australiankin tietysti. (Mainittakoon, että uni oli englanninkielinen - tätä kaikki aina kyselevät ja useimmiten minulla ei ole aavistustakaan, uneksinko karjalan murteella vaiko jollakin muulla kielellä.)
Oli miten oli, kuningas seurueineen oli päättänyt pistäytyä meillä kylässä ja tuli koputtelemaan ovelle varhaisena aamuhetkenä. Meillä oli juuri herätty, joten yllätysvieraat aiheuttivat aikamoisen kuhinan. Minä sukelsin ketterästi farkkuihin ja t-paitaan ja juoksin paljasjaloin ja tukka pystyssä avaamaan ovea. Kuninkaan edellä tupaan purjehtinut seuranainen kuiskutti korvaan, että tämmöisessä tilanteessa on ihan sopivaa kätellä kuningasta. Tarjosin siis kättä ja yritin samanaikaisesti saada aikaan jonkinlaista hoviniiausta. Sitten kokeilin seuraavanlaista keskustelunavausta: "Kävelittekö koko matkan?"
Kuningas ei puhua pukahtanut, ja olin kiukkuinen miehelleni, jota ei näkynyt mailla eikä halmeilla vaikka kysymys oli sentään hänen omasta kuninkaastaan. Lopulta löysin ukon keittiöstä, jossa tämä täytteli alushoususillaan espressopannua kaikessa rauhassa, kuin minä tahansa arkiaamuna.
Olkoon tämä merkintä todisteena ennustajanlahjoistani, jos Elizabethistä lähipäivinä aika jättää ja Charlesista leivotaan Kaarle-kuningas.
***
Someone I used to know well was always a bit shocked when people openly shared their dreams with others. He seemed to think that much of the time the dreams were embarrasingly obvious and gave away just a bit too much about the dreamer's mental state, hopes and longings. This is why I usually stop for a minute before talking about my dreams. But this time I need to take the risk.
Namely, I dreamt of Prince Charles the other night. Only he wasn't a prince but King Charles in my dream. He stopped by at our house with a huge crowd of assistants and other followers. We had just woken up, so there was a bit of a rush - I quickly put on a pair of jeans and a t-shirt and went to the door to let the king in, terribly aware that my hair was a dirty mess and I wasn't wearing any socks or shoes. An assistant gestured me to go ahead and shake hands with the King. I shook hands with him, attempting a pathetic little curtsey at the same time. Then I made an intelligent attempt of conversation. "Did you walk all the way here?" I asked. The king did not answer. (The dream was in English.)
I was a bit upset about the fact that my British husband was nowhere to be seen when some help would have been needed in entertaining his own monarch. I went looking for him and found him in the kitchen in his underpants, grinding coffee beans for a cup of espresso, like any other morning.
The various meanings of the dream don't seem entirely obvious to me, but I wanted to record it just in case I have hidden psychic talents and Prince of Wales becomes a king before the week is over.