Mayday 34°35'S 150°36'E

Kipitin kamera kourassa pihamaalle, kun näin grevillea- pensaassa punaheltta- mesikon. Kyseinen otus on iso, mettä ravinnokseen imevä lintu, joka ei ole ollenkaan harvinainen mutta jota ei jostain syystä ole meidän korttelissamme näkynyt. Tämä Anthochaera carunculata oli kuitenkin ujoa sorttia ja hitaasta hiippailustani huolimatta hermostui, rääkäisi rumasti ja lensi menojaan. Samasta kukkivasta pensaasta löytyi kuitenkin rohkeampi, vakituinen vierailija, joka ei digitaalikameran surinasta pahastunut. Pieni ja siro naskalivyömesikko (anteeksi nyt, mutta en minä näitä nimiä keksi vaan paljon viisaammat ihmiset) ei ole sekään aiemmin tarttunut kamerani linssiin, siihen sen liikkeet ovat olleet valokuvaajalle ihan liian vilkkaat. Tuo linkittämäni Birdlifen lintuluettelo on ollut täällä puolen maapalloa asuessa aivan uskomattoman mukava hankinta. Euroopasta Australiaan ammoin muuttaneet nimittäin antoivat täkäläisille linnuille nimiä sen mukaan, mitä eurooppalaista lintua höyhenpuku tai lauluääni sattuivat etäisesti muistuttamaan. Niinpä meillä on täällä muun muassa harakka (Magpie), joka ei oikeastaan näytä eikä varsinkaan kuulosta harakalta, sekä västäräkki (Willie Wagtail), joka on kaksi kertaa västäräkin kokoinen vaikka keikutteleekin pyrstöään vähän samaan tapaan. Suomeksi niille on keksitty paljon osuvammat nimet: isohuiluvaris sekä valkokulmamonarkki. Ja onhan tuolla naskalivyömesikollakin aika hauskan näköiset kuviot rintapuolella (tässä vielä linkki isompaan versioon ylemmästä kuvasta; alempana toinen kuva, jossa grevillean kukkiin sujahtava terävä ja kapea nokka näkyy hyvin). Useimmat täkäläiset medenkerääjät ovat mesikkoja nimeltään. Lyhyet näytteet mm. naskalivyömesikon staccato-vihellyksestä ja isohuiluvariksen eriskummallisesta lurittelusta löytyvät kasvitieteellisten puutarhojen nettisivulta. Australiainen säveltäjä, Englannissa nykyään asuva David Lumsdaine on myös äänittänyt CD-levyille sademetsien ääniä (ilman minkään valtakunnan kommentteja tai muita ärsyttäviä lisiä). Levyt ovat TallPoppies -yhtiön katalogissa, esimerkiksi tämä levy, joka on äänitetty tuossa puolen tunnin matkan päässä. Davidin omiin teoksiinkin linnut ovat pujahtaneet, siltä ainakin tuntuu Mandala 5 -orkesteriteosta kuunnellessa. Kyseinen levytys tuntuu, harmi kyllä, poistuneen yhtiön katalogista. ***

A rather tiring day of layout work at the computer was interrupted by some strange bird noises from outside. Through the window I could see a grevillea bush waving as if in a storm (the wind has finally stopped), and soon after a big honeyeater materialised. I rushed out with the camera in order to get a picture of the Red Wattlebird - not a rare bird at all, it is just that I haven't seen many of those in the garden and would have loved to photograph one. It wasn't meant to happen. Even if I tiptoed the last 20 meters with much more patience than usual, I got as my reward a particularly ugly bird noise, and Anthochaera carunculata took its exit before I was even close.
I got a small bonus for my troubles, though. A delicate, bold little honeyeater called Eastern Spinebill (Acanthorhynchus tenuirostris) was still hovering over the toothbrush-shaped pink blooms. I have tried but haven't been able to freeze its movements with my camera before. This time it sat almost still for a fraction of a second. (I have uploaded a bigger verson of one of the photos here.)
Shortly after moving to Australia I discovered a fabulous catalogue containing Finnish names for all the world's birds - it is also available on the internet with some more recent updates. The English language names for Australian birds are often weird if not ridiculous - the Magpie does not look or sound like the European Magpie, and Willie Wagtail looks nothing like its European equivalent. The Finnish names are much more accurate - or what would you say about calling the Australian Magpie "a flute crow"?
For those who have not heard an Australian Magpie, there are some short soundfiles on the National Botanic Gardens website - including the high staccato piping of the Eastern Spinebill.
Composer David Lumsdaine has recorded some wonderful CDs of soundscape from the Australian bush for the TallPoppies record company. This one has been recorded on a mountain about 30 minutes away from us. The birds have found their way to his own pieces as well, at least this is what I seem to hear when listening to his orchestral piece Mandala 5. It doesn't seem to be available on CD anymore, unfortunately.