Mayday 34°35'S 150°36'E

Pari viikkoa sitten sovimme jokaviikkoisesta luomuvihannesten kotiinkuljetuksesta. Tiistai-iltapäivisin saapuu aimo kassillinen vihanneksia, tavallisten perunoitten ja porkkanoitten joukossa myös astetta eksoottisempia tuotteita - maa-artisokkaa, munakoisoa, bataattia tai jotakin sentapaista. Luomun ostaminen ei ole meillä ollut mikään periaate, nyt vain sattui niin, että vihannesbisneksen puolituttu puuhanainen kaipasi uusia asiakkaita. Tähän mennessä on käynyt jo selväksi, että maanantain ruokalista määräytyy jäljelläolevien vihannesten mukaan. Viime viikolla jäljellä oli kaikenlaisia juureksia, joista tehtiin vihanneskeittoa. Tänään piti tehdä selvää suuresta munakoisosta, ja kun pakastimessa oli puoli kiloa lampaan jauhelihaa, päätettiin tehdä musakaa. Sitten sattui takaisku: Stephanie Alexander jätti meidät pulaan. Stephanie on joka kodin keittiöraamatun, suuren oranssikantisen keittotaidon pikkujättiläisen kirjoittaja, jonka nimeen australialaiset vannovat. Olo oli kuin eksyneellä. Musakan ohje olisi toki kuulunut munakoisolle omistettuun lukuun, sillä maassa on valtava kreikkalainen vähemmistö, Melbournessa on kuuleman mukaan kaikista maailman kaupungeista toiseksi eniten kreikkalaisia. (Ateenassa on eniten.) Internet tuli avuksi, ja ohjeita löytyi tietysti monenlaisia. Toteutin hartaasti tuntemattoman järjestön sivuilta löytämääni ohjetta, joka oli tavallista monimutkaisempi mutta kiinnostavan oloinen. Perunaa ei käytetty ollenkaan, bechamel-kastikkeen muunnos vaati maidon lämmittämistä ja kananmunien vatkaamista, lihaa maustettiin ripauksella kanelia ja ryhdistytettiin korppujauholla. Järisyttävän monen liatun kulhon jälkeen uunissa hautui tuoksuva vuoka, joka juuri äsken puhdistettiin reunoja myöten - no, pieni pala jäi sentään pakastimeen yhden hengen ateriaksi. Reseptiprintin reunasta löytyi hiukan huolestuttava organisaation slogan: YASOU: Young - Agressive (sic) - Sincere - Organized and United. Hetken jo kuvittelin, että oli tullut nautituksi militantin nuorisojärjestön leirimuonaa, kun ohjekin oli ollut 10-15 hengelle (sitä siis pienennettiin eikä suinkaan syöty yhdeltä istumalta 10 hengen annosta). Takaisin nettiin. Organisaatio paljastui amerikankreikkalaisten isänmaalliseksi (siis kreikkalaismieliseksi) ja nähdäkseni uskonnolliseksi järjestöksi. Mutta musaka oli hyvää. (Lisäsin kastikkeeseen pari kypsää tomaattia ja valkosipulia.) Juomaksi Wrattonbullya, kun laatikosta vielä löytyi. *** Our recent deal with Annik's organic vegetable delivery service has changed our weekly cooking routine in that Monday's menu depends on whatever is left of previous Tuesday's delivery. I can already see that there is always going to be something left - last week it was various root vegetables that got made into a soup, this week it was a handsome eggplant. Since there was half a kilo of minced lamb in the freezer, we decided to go for moussaka. But then something terrible happened: Stephanie Alexander let us down! No recipe for moussaka in the aubergine section, even if the country boasts of its large Greek minority! Off to the internet we went. Of the many options I started to follow one taken from the website of an unknown organisation. The recipe looked interesting - no potatoes whatsoever, meat seasoned with cinnamon, and the making of the bechamel sauce involved numerous containers and pots. I suddenly remembered why I normally avoid cooking lasagna - and moussaka is even more of a pain with the eggplant to treat and fry. The result was pretty much worth it, only a tiny little morcel remained for one of my solitary Friday nights. On the side of the computer print I found a slightly unnerving slogan: YASOU - Young, Agressive (sic), Sincere, Organized and United. I started to think we had just been guided and fed by a militant youth organisation of some description - especially since the recipe was for 10-15 people (I had divided the ingredients by about five). Back to the internet. The organisation turned out to be a patriotic organisation for Greek people based in the US.

Moussaka certainly tasted authentic. (I added to the recipe a couple of ripe tomatoes from Annik's last week's bag, and some garlic.)
We drank Wrattonbully again, plenty of it still left in the case.