Mayday 34°35'S 150°36'E

Jo perinteiseksi muodostunut jokaviikkoinen mainos: the Music Shown jälkimmäisellä tunnilla uusittiin eilen yleisön pyynnöstä (ja siksi että Andylla ja tuottajilla on lomaa) musikologi Glenda Dawn Gossin mielenkiintoinen haastattelu Sibeliuksen varhaisemmista vuosista ja erityisesti Kullervo-sinfoniasta. Glenda puhuu aiheestaan vangitsevasti, niin kuin Helsingin yliopistolla häntä kuunnelleet tietävät. Ohjelma on netissä kuunneltavissa nelisen viikkoa. Toinen Sibelius-tunti (Vesa Sirenin kanssa Ainolassa) on vuorossa ensi viikolla.

Musiikkitieteessä pysyäkseni... mieltäni on säännöllisesti (joskin aika ohimennen) askarruttanut seuraava arkipäivän ilmiö. Kun pyyhkii tarmokkaasti pölyjä pianon koskettimistosta, tulee loihtineeksi kuuluville epätasaisia, kahden, kolmen nuotin klustereita. (Niin siinä tapauksessa että tekee kuten tämä pedantti ja pyyhkii lyhyin, sisältä ulos päin ulottuvin vedoin ja koskettimiston toisesta laidasta toiseen edeten.) Ja kuinka ollakaan, aina pölyjenpyyhkimisorgian jälkeen soi päässä sama kappale suuren orkesterin ja pianon voimin.
Tänään pianisti Jeremy Denkin kauniisti kirjoitettua blogimerkintää luettuani vihdoinkin valkeni. Kysymyksessä on Tshaikovskin ensimmäisen pianokonserton ensimmäisen osan teemoista se järjestyksessä toinen, vilkas ja hyppelehtivä sellainen, joka ilmestyy 4 minuutin tienoilla ja toistuu sitten eri muodoissa osan loppuun asti! Nyt on pakko ihmetellä, olisiko siivousintoinen kotiapulainen joskus ajanut Pjotrin sävellystyön äärestä.
Pianon pyyhkimisessä käytän muuten mikrokuituliinaa. Siivousta karttaville suosittelen niitä muutenkin ihan joka asiaan, kuivina ja märkinä versioina. Syntyy pinnallisesti puhdasta, ennätysajassa.
Tämähän oli, ikävä kyllä, täyttä idiotiaa. Mutta nuo JD:n konserttiin valmistautuvan pianistin ajatukset ovat oikeasti lukemisen arvoisia. Käykää siellä. Puolustuksekseni mainitsen, että tänään on ollut sumuista aamusta alkaen. Lounasaikaan valkea verho hälveni hetkeksi, nyt ei taas näy edes lähinaapuriin asti. Sumussa pään sisältökin pehmenee. (Lisää Robertsonin sumuista.)

The customary weekend ad for the Music Show: yesterday's program devoted its second hour to musicologist Glenda Dawn Goss's interview about Sibelius early years and especially Kullervo Symphony. Glenda talks about this fascinating subject with a lot of insight. I had the opportunity to attend one or two of her engaging lectures at the Helsinki University in early 1990s. You can listen to her, too, as the program will be available on the above-mentioned website for about four weeks. Next week it will be Vesa Sirén's turn to act as a guide on a tour to Sibelius's home Ainola.
I had a little moment of revelation today, while reading Jeremy Denk's beautifully written post about a touring pianist getting ready to play a concerto in Texas. Every time after dusting the piano, I am haunted for the rest of the day by a theme from a piano concerto. But at least now I have traced it, it is the 2nd theme in the first Tchaikovsky concerto, the lively one that takes over after the big, pompous theme. With my technique of dusting (and this is more than anyone reading this would want to know, but it is my blog and I write what I want to), one produces little clusters that gradually proceed from one end of the piano to the other end. God knows why, but in my mind this sounds like Tchaikovsky and makes me turn into a piano virtuoso instantly.
I use a micro fibre cloth. In fact I use those for most of my cleaning and recommend them (both the dry and the wet versions) for anyone who wants to get a superficial and impressive result quickly.
This is what happens on a particularly foggy Robertson day. Everything gets muffled and damped, including the brain.