Jahkailun jalosta taidosta
On the noble art of procrastination
Tänään teki mieli lykätä uuden taittotyön aloittamista, ja sääkin oli sopivan lämmin kasvimaalla touhuamiseen. Pientä takapihaamme komistaa kaksi puista kasvilavakehikkoa, joista toisessa kasvaa vielä talven jäljiltä purjoja ja pinaattia. Toiseen lisäsin kuukausi sitten kesävihannesten varalta sienikompostia ja vähän orgaanista lannoitetta. Sää vain kääntyi niin kylmäksi, ettei näyttänyt järkevältä ryhtyä kylvöpuuhiin. Tänään oli lämmintä ja mukavaa - itse asiassa turhan tuulista siementen ripotteluun, mutta ainahan mullassa möyriminen oikeat työt voittaa.
Huomenna varmaan teen vuosineljänneksen veroilmoitusta tai päivitän tietokoneen ohjelmia. Töiden lykkäämiseen minulla on selvää taipumusta, lahjoja suorastaan.
En kuitenkaan ole yhtä epätoivoinen tapaus kuin se freelancer, joka oli jo siivonnut koko talon ja arkistoinut kaikki paperit, ja työn aloittamishetki tuntui olevan uhkaavan lähellä. Sitten silmä osui lattialankkujen väliin kertyneeseen nöyhtään, jota poistaessa vierähti tunti jos toinenkin. Kun urakka oli valmis, alkoi tuntua siltä, että lankkulattia näyttäisi sittenkin paremmalta nöyhdällä varustettuna. Ei muuta kuin tunkemaan tilkkeitä takaisin lattialautojen väliin.
Tämänpäiväisistä aktiviteeteistä pitäisi kuitenkin muutaman kuukauden päästä seurata kesäkurpitsoja, kurkkuja, salaattia ja papuja. Ja yksivuotisia yrttejä. Monivuotiset kasvavat pienessä aurinkoisessa nurkkauksessa, jota kutsumme välimerelliseksi puutarhaksi. Sen hallitsevin elementti on betoninen likakaivo, mutta on siellä pikkuinen appelsiinipuukin, joka on tähän asti tuottanut aina yhden hedelmän vuodessa.
(Kuvassa kasvimaa viime vuonna vielä rakennusvaiheessaan. Säkeissä on sienikompostia - maa on Robertsonissa tuliperäistä ja hapanta, sienikomposti auttaa neutraloimaan. Ja lannoittaa toki muutenkin.)
At least I should soon have some zucchini, beans, lettuce and cucumbers and some annual herbs growing. Perennial herbs grow in the "Mediterranean garden" - a tiny, warm corner with a small orange tree and a big, concrete septic tank.
(Pictured our vegie patch in early stages last year. The bags contain mushroom compost. It is supposed to - among other good things - help neutralise the acidic, volcanic soil that we have in this area.)
Comments - Kommentit
DATE: 6:27 PM
Onhan se kiva kun jossakin aina kevät koittaa.Mielenkiintoinen uutuus minulle tuo sienikomposti. Mitä se sisältää?Tulevatko Robertssonin viinit kotinurkiltasi?
Posted by: Jaska | February 23, 2006 06:17 PM
DATE: 8:02 PM
The dust-in-the-cracks story came from the composer Peter Sculthorpe who used to discuss this procedure with the painter Russell Drysdale. I think they both used to do it.
Posted by: Anonymous | February 23, 2006 06:17 PM
DATE: 8:09 PM
Sorry, I didn't mean to be anonymous. The last comment was left by Andy.
Posted by: Anonymous | February 23, 2006 06:17 PM
DATE: 9:16 AM
Hei Jaska, sienikomposti on herkkusienien kasvatuksen kompostoitu sivutuote, se sisältää (nyt piti kyllä tarkistaa) mm. olkea, hevosenlantaa ja kalkkia. Mitään kovin vahvaa tavaraa se ei ole, kun sienet ovat siitä jo ravinteita käyttäneet. Sitä sienirihmastoa tuntuu olevan jäljellä myös, muutama suuri herkkusieni oli jo ilmestynyt kasvimaalle, kun eilen lähdin talikon kanssa liikkeelle.Ne viinit tulevat varmaan jostain toisesta Robertsonista, vaikka lähiseudulle on kyllä viime vuosina ilmestynyt puolen tusinaa uutta viinitilaa.Anni
Posted by: ah | February 23, 2006 06:17 PM