Mayday 34°35'S 150°36'E

Olisi hauska antaa Robertsonista todellisuutta siloisempi vaikutelma ja kertoilla hersyviä tarinoita idyllisestä maalaiskylästä, jota kansoittavat elämää suuremmat ukot ja akat ja jossa maanläheinen huumori kukkii kilpaa ruusutarhojen kanssa.

Ukoista ja akoista ei ole pulaa, mutta ulkoisesti keskusta vetää vertoja suomalaisille maaseutupaikkakunnille. Osuuspankkiarkkitehtuuria löytyy molemmin puolin sen ylileveän ja vilkkaasti liikennöidyn valtaväylän, jota muualla kutsutaan Illawarra Highwayksi mutta joka Robertsonin kohdalla muuttaa nimensä Hoddle Streetiksi. Tämän pääkadun molemmin puolin sijaitsevat sitten paikkakuntalaisten omakotitalot, joita löytyy moneen makuun: aaltopeltihökkelistä tummennetuilla laseilla ja takorauta-aidalla varustettuun ökypakettitaloon.

Robertsonin näkyvin liikeyritys on korttelin mittainen traktorien maahantuontiliike. On siellä komeita ruohonleikkureitakin - raja tuntuu kulkevan siinä, että kuljettajalle pitää olla istuin ja vaihdekeppi. Onhan toki muutama historiallinen puurakennus (ks. pubin kuva tuosta vähän aiempaa) ja yksi kivikirkko. Ei kovin montaa kuitenkaan.

Kaikesta tästä johtuen on hämmentävää, että noin viikoksi vuodessa pääkatu muuttuu Prinsessa Ruususen paraativäyläksi. Hoddle Streetin molemmin puolin kasvavat koristekirsikat peittyvät lokakuulla äitelän vaaleanpunaisiin kukkiin ja kävelypolut muuttuvat vaaleanpunaisiksi tunneleiksi, joissa astellaan vaaleanpunaisten terälehtien päällä.

Näkymä on niin häkellyttävä, että jos sattuu tuon viikon aikana olemaan pahalla päällä ja kulkemaan pääkadun päästä päähän, voi kokea hattarataivaan melkeinpä henkilökohtaiseksi loukkaukseksi. Ikään kuin maailma ei suhtautuisi tarpeellisella vakavuudella henkilökohtaisiin tragedioihin.

Omat pimeät hetket ajoittuvat sydäntalveen, mutta olen lukenut, että valoisa kevät on monille aivan erityisen vaikeaa aikaa. Kirsikankukat sentään kestävät vain viikon, tai kaksi, jos ei tule tuuli. (Voisin siteerata Leinoa tässä, mutta jätän väliin.)

Above, I have given a little, realistic description of the town of Robertson. I claimed that this is in fact quite an ordinary little town for normal people, rather than a picturesque town solely for tourists.

We have, after all, an overly broad highway blasting through town, and the handsome Murray Tractor Importers as one of the attractions of the main street. We also have our share of ugly business buildings, albeit there are some very pretty historical houses as well (see the postcard I posted a few days ago).

This is why I find our current pink cherry blossom heaven almost too much to bear! Have you ever walked from one end of town to the other, in a bad mood, walking on pink petals and surrounded by the pink cherry blossom tunnel? If you treasure your sulky moments, don't even try. The pink passageway will feel like a personal insult towards your well-earned grumpiness.

On a more serious note, I understand Spring is a difficult time for many depressed people. My dark moments, which are never very long, happen in mid-winter (no matter where I am, short days will do it in both hemispheres). But at least the confusing cherry blossom heaven will be over in two weeks - one week if it gets windy.
Please don't nail me dear fellow Highlanders, I promise to post enthusiastic reports about our tourist attractions some other time.
(Fairyfloss is Australian for candyfloss - UK - and cotton candy - US.)