Kovan päivän ilta
A hard day's night
Eilen oli aika huima päivä. Aamulla taittotyöhön viimeiset korjaukset ja vedokset sähköpostilla asiakkaalle. Puolenpäivän aikaan neljännesvuoden verotiedot nippuun ja verottajalle. Lounasaikaan työläs lasku toiselle asiakkaalle, iltapäivällä sanomalehtikolumni Suomeen. Siinä lomassa ja sen jälkeen pyykinpesua, silitystä, tuuletusta ja imurointia.
Mistä moinen puuhan määrä? Vanhemmat ovat tulossa muutaman viikon lomalle tänne kauas, ja maailma pitäisi mielellään saada valmiiksi ennen sitä, niin että olisi sitten aikaa seurustella.
Illalla oli kiva yllätys mennä keittiöön ja löytää sieltä hyräilevä miekkonen ja neljä kattilaa liedeltä porisemasta. Oma ruuanlaittoni on Andyn hartaaseen keskittymiseen verrattuna
epäsiistiä suorittamista. Syöminen on minusta aina mukavaa, mutta siihen tähtäävät ponnistelut ovat joskus jopa vastenmielisiä. Erityisesti silloin, jos tarkoituksena on saattaa samanaikaisesti valmiiksi monenlaisia aterian osatekijöitä. Pihvit ja lisukkeet jäävät siis Andyn huoleksi, eikä reseptiä näköjään tarvita milloinkaan. Minulta syntyvät tarkasti keittokirjaa seuraten pataruoat, uunivuoat ja leipomukset.
Mitä tarjottiin? Pihvejä hunaja-rakuuna-valkosipuliporkkanoiden ja punaviinikastikkeen sekä höyrytetyn parsan kera. Siivous- ja touhotuspäivä päättyi juhla-ateriaan, ihan vain maanantain kunniaksi. Margaret Riverin alueelta Länsi-Australiasta ostettu Voyager-viinitilan Shiraz vuosimallia 2004 oli juuri oikea juoma.
***
Yesterday felt like a lot of work. A layout job to finish, a tax statement to prepare, a newspaper column to write, a house to clean, laundry to wash, ironing to do, curtains to hang... And Andy was no more lazy than me.
Why the fuss? My parents are coming for a rare visit for a couple of weeks, and we will want to spend time in socialising rather than working during this time.
It was particularly nice to go into the kitchen in the evening and find there a cheerful man, humming to himself, with four pots steaming on the stove. I love eating and don't mind cooking, but my attitude is less enthusiastic and very untidy compared to Andy's devotion. Four pots on the stove would drive me mad - give me a slow oven dish to prepare or a bread to bake any time, but don't expect me to be able to time four separate dishes to be ready at exactly the same time.
What did we eat? Beef steaks with red wine jus, accompanied by steamed asparagus and carrots cooked with honey, garlic and tarragon. A Margaret River Shiraz 2004, bought from the rather pompous Voyager winery, was just the right drink.
Comments - Kommentit
DATE: 8:18 PM
Moi!Rondon kolumniasi seuraan, mutta mikäs sanomalehti julkaisee kolumneja kaukaa Australiasta? Toinen kysymys: Voyager Shiraz on varmasti hyvää, mutta saako siellä Downunder-maailmassa kaupasta myös eurooppalaisia viinejä?
Posted by: Kulttuuria ja urheilua | February 23, 2006 06:17 PM
DATE: 11:33 PM
Mm, nam, neljän kattilan mies... *kadehtii*
Posted by: Tuija | February 23, 2006 06:17 PM
DATE: 7:55 AM
No sehän on tietysti Itä-Savo! Nyt paljastit kysymykselläsi sivistyneen pintasilauksesi haurauden. (Pistäisin hymiön jos antaisi myöten.)Onhan eurooppalaisiakin viinejä varsinkin isompien kaupunkien erikoiskauppojen valikoimissa. Mutta kyllä se puoli on parempi tyydyttää Euroopassa matkaillessa, varsinkin kun asuu maaseudulla. Täällä on hyväoppia tietämään, miltä alueelta tai tilalta saa esimerkiksi Bordeaux-tyyppistä punaviiniä, kun tekee sellaista mieli. (Sama koskee muuten vanhaa goudaa, josta muistelen sinun pitävän - löytyy yllättävän hyvä paikallinen vastine!)Niin, ja sitten on Domaine Chandon - ranskalaisen samppanjafirman eräänlainen etäispesäke. Kerron siitä joskus erikseen.On kuitenkin mainittava, että meidän pienen supermarkettimme omistaja Neil pitää aina hyllyssä myös muutaman eurooppalaisen pullon, sen verran alan harrastaja tuntuu olevan.
Posted by: ah | February 23, 2006 06:17 PM
DATE: 7:56 AM
Tuija, niiden neljän kattilan varjopuoli löytyy tiskipöydältä ruoanlaittoorgioiden jälkeen.
Posted by: ah | February 23, 2006 06:17 PM
DATE: 1:35 PM
> Sama koskee muuten vanhaa goudaa, (...) löytyy yllättävän hyvä paikallinen vastine!Mikähän se mahtaa olla? Noin yleisesti ottaen australialaiset juustot eivät toistaiseksi ole juurikaan vakuuttaneet, mutta olen enemmän kuin kiinnostunut muuttamaan käsitystäni.
Posted by: Ola | February 23, 2006 06:17 PM
DATE: 8:01 PM
Hmm, australialaisesta parmesanista on ainakin varmempi pysyä pitkän matkan päässä! Enkä yhtään ymmärrä näitä puristettuja juustoja, joissa on kuivattuja hedelmiä ja muuta sentapaista.Se vanhan goudan tyyppinen juusto on nimeltään muistaakseni Telegraph Station, mutta sitä en taida tietää, mistä päin Australiaa se tarkkaan ottaen on kotoisin. Victoriasta kukaties? Se on ollut käypäinen korvike, kun Mona Lisan lisäksi ei muuta iäkästä hollantilaista goudaa ole oikein ollut saatavilla.
Posted by: ah | February 23, 2006 06:17 PM