Mayday 34°35'S 150°36'E

Kansallisen vapaapäivän kunniaksi ajoimme parilla autolla alas Kangaroo Valleyhin ja pysäköimme vuorenrinteelle vähän matkaa Berryn suuntaan. Sieltä lähtee kapea, kivinen polku kohti Drawing Room Rocks -nimistä näköalapaikkaa. Jim, joka usein vie ihmisiä puskakävelylle, oli suositellut tämän polun testaamista vajaan kuukauden päästä Australian-vierailulle tulevien vanhempien kuntoa silmällä pitäen.

Olihan se jyrkkä taival, rauhallista tahtia siihen meni pieneltä joukoltamme puolitoista tuntia. Mutta paluu oli pelkkää alamäkeä, ja kevään kunniaksi polunvarret olivat täynnä toinen toistaan kummallisempia kedon kukkia, puumaisia saniaisia ja kukkivia pensaita. (Kuvia tuli sen verran, että digikukkasvarastoa riittää aika moneen tulevaankin lokimerkintään.) Lintuja ei näkynyt paljon, seitsemän hengen joukkomme piti liikaa meteliä. Kekälekakadu-nimisen punapäisen kakadun näimme sentään, ja kuulimme myös. Sen narisevia saranoita muistuttavan ääntelyn erottaa muista linnuista.
Perillä kävi selväksi näköalapaikan nimen etymologia: kallion laella odottivat kivestä vuosituhansien mittaan muovautuneet pöydät ja jakkarat, joilla istuskellen sopi syödä omenia ja katsella Tyyntä valtamerta.

Ihana tapa viettää kuuman kevätpäivän aamupuoli. Ja selväksi kävi sekin, että puolukka- ja lakkametsät tänäkin vuonna kolunneilla isällä ja äidillä ei pitäisi olla sillä polulla hätäpäivää.

Kengurulaaksoon johtaa jyrkkä kiemuratie, jossa yöaikaan saa bonuksena väistellä vompatteja. Näin myös eilen, kun ajoimme kotiin Kangaroo Valleyn kyläsalissa järjestetystä pianoresitaalista. Laaksolaiset keräsivät Geoffrey Tozerin konsertilla rahaa parin vuoden päähän suunniteltavalle musiikkifestivaalille. Geoffrey veti konsertin, jollaisia hän pitää nykyään mielellään erilaisilla maaseutupaikkakunnilla: alkupuoli pikkukappaleita ja pieniä harvinaisuuksia pianistin omilla kommenteilla höystettyinä, ja toinen puolisko yleisön antamista teemoista ja tyyleistä improvisointia.

Piti oikein miettiä, että onko moinen mahdollista, mutta kyllä vain: kuulimme Für Elisen eilen ihan ensimmäistä kertaa ammattilaisen - ja aikuisen - esittämänä konsertissa. Kappaletta on kai ryöstöviljelty ja pahoipidelty niin voimallisesti, ettei kukaan ole vakavissaan uskaltanut esittää sitä enää vuosikausiin.

Alemmassa kuvassa pieni, yksinkertaisen kaunis iiris, kooltaan vain lapsen kämmenen kokoinen. Ylemmässä Drawing Room Rocks.
***
To celebrate Labour day, Jim put together a little crowd of people and guided us on a bush walk to the lookout of Drawing Room Rocks. To get to the track, we took the very curvy road down to Kangaroo Valley and parked a little way from the road leading to Berry. Jim had suggested this walk as a possible bush walk for my parents, who will come for their first visit to Australia in less than a month's time.

The first part of the track was steep and quite rocky, and towards the top the track got narrower and narrower. All along the path grew the most amazing little wild flowers, banksias and tea trees, while big eucalypts and steep rocky cliffs provided a nice amount of shadow for climbing (we had headed off from Robertson after 7:30 in the morning). We did not see very many birds this time, apart from a noisy gang gang cockatoo impossible to miss. It could be that the group of seven was too much for the wildlife. But I did get enough digital flower images for quite a few blog entries, I am afraid. (Pictured Drawing Room Rocks, and a little native iris, a simple beauty about the size of a child's palm.)

Drawing Room Rocks turned out to be ancient stone formations shaped like stools and tables - a perfect spot for having morning tea while admiring the stunning view to the Pacific coast. And the good news is the climb does not seem too steep for Mum & Dad after all their lingonberry and cloudberry picking trips this year.

We had been to Kangaroo Valley only yesterday, for a piano recital organised at the Kangaroo Valley Hall. The pianist was Geoffrey Tozer, who has recently been recording a lot of Medtner for the Chandos record company. He has been giving these kinds of unconventional little recitals recently: the first half consisted of small classical and romantic piano pieces - favourites as well as completely unknown ones. And the second half was improvisations based on themes and styles suggested by the audience. The proceeds of the concert will go towards starting an arts festival in Kangaroo Valley in 2007.

I have now heard Für Elise for the first time in a concert! Sounds incredible, since it must be one of the most popular and most played (and most abused) piano pieces. And for that reason, professionals don't tend to touch it with a long stick.

It was dark by the time we headed for home, and as usual, had to dodge wallabies and wombats on our way home. I'd hate to hit one. But judging by the number of roadkills, it is bound to happen one day.