Mayday 34°35'S 150°36'E

Lokakuu, ja Robertsonin kaikkien aikojen toinen kevätfestivaali on alkanut. Kävimme katsomassa aboriginaalien tanssiesitystä ja hypistelemässä käsitöitä historiallisen rautatieaseman viereen järjestetyillä markkinoilla. Robertsonin asemalle pysähtyy matkustajajuna vain kerran, pari viikossa, ja silloinkin se on turisteille tarkoitettu erikoisvuoro. Muuten raideyhteys on vilkkaassa käytössä. Maratontavarajunat matkustavat sisämaasta rannikolle painavassa viljalastissa, ja samat vaunut sitten taas tyhjinä takaisin. Wollongongin läheltä Port Kemblan satamasta vilja lähtee sitten minne maailmalle lähteekin. Markkinoilla sai myös kutitella alpakoita - näitä kummallisia eläimiä näkee joskus samoilla laitumilla lampaiden kanssa. On surrealistinen kokemus katsella kaikessa rauhassa laidunmaisemaa lampaineen kuin Aale Tynnin Lammasidyllissä ikään. Ja sitten yksi lampaista yhtäkkiä ojentaa suoraksi metrinkorkuisen kaulansa ja tuijottaa moittivasti takaisin. Waratah-istutukset aseman eri puolilla olivat jo nyt näyttävät, viikon parin kuluttua ne ovat epäilemättä epätodellisen ihmeellisiä (ohessa oman pensaan hitaan nupunkehittämishankkeen tämänhetkinen vaihe). Koko aseman ylläpito on vapaaehtoisen yhdistyksen käsissä: ruoho tulee leikattua, pensaat karsittua, ja rakennukset ovat hyvässä maalissa. Sateisena päivänä vapaaehtoiset ovat vastassa turistijunaa sateenvarjojen kanssa siltä varalta etteivät vieraat olisi varautuneet täkäläiseen ilmastoon. Naapurin Rebecca oli asemalla myös, tällä kertaa kojussa oli tarjolla Anthonyn solmuvärjättyjen puseroitten lisäksi Rebecan torkkupeitoista tekemiä ponchoja ja avokadonkivistä kaivertamia riipuksia. Ostin siskolle kirjavan virkatun ponchon - tiedoksi vaan. Anthonyn bandi soittaa illalla nuorisoseuratalon tapaisessa paikassa, jonka seinässä lukee juhlallisesti, että "Robertson School of Arts". Viikonloppuvierailulle tullut Deniskin oli asemalla vahtimassa kansallispuistoista ja ympäristöasioista tiedottavaa kojua. *** The second-ever Robertson Spring Festival has started. Andy and I went for a walk to see what is happening at the Robertson Heritage Railway Station. Passenger trains don't stop at the station any more, except for special services for tourists. The railroad is in heavy use, though, with all the grain from the inland coming through Robertson on its way to the cargo ships at Port Kembla. A local association has been given the responsibility to take care of the historical railway station and its surroundings. They are doing an admirable job: the buildings have been painted, grounds cleared, and a heritage sculpture park with a beautiful waratah garden established. And on a rainy day a tourist stepping off the train might even meet a volunteer offering an umbrella. Today we saw a group of young people region performing Aboriginal dance, and met with David who grows waratahs and chatted with Rebecca who had a stand selling Anthony's tiedye shirts and her own handicraft (avocado stone pendants and colourful ponchos - Heidi beware, I got you one). There was also information available on local national parks (Denis who is here for the weekend was minding the stand when we were there), and a little fenced area with two alpacas. They are weird animals, alpacas. I once had quite a fright when admiring a rolling, green paddock with a flock of fluffy white sheep (very idyllic). Suddenly one of the sheep lifted its head, and the metre-long neck made it look as if there was a dinosaur amongst the sheep. In the evening we will have dinner at Pizzas in the Mist - the home of the legendary garlic lobster pizza - after which we'll go and listen to the Juicy Mountain Music band at the Robertson School of Arts (which isn't really an arts school but more like a multi-purpose community building).