Mayday 34°35'S 150°36'E

Käväisimme Canberrassa. Käyntikohteisiin kuului parlamenttitalo, joka on vähintään yhtä kummallinen kuin koko tyhjästä polkaistu, keinotekoinen, kiehtova ja omaleimainen pääkaupunki.

Australiassa(kin) puhutaan näinä päivinä terrorismista. Uusia terrorismin torjuntaan tarkoitettuja lakeja viilataan ja niistä väitellään - pessimistit epäilevät, että väljillä sanamuodoilla suljetaan suu myös mielenosoittajilta, poliittisilta vitsiniekoilta ja pilapiirtäjiltä.

Parlamenttitalossa vieraileva turisti ei enää voi vaellella omia aikojaan rakennuksen katolle, jonne johtaa arkkitehdin hienosti ideoima ruohikkorinne. Sisällä kävijä tietenkin kulkee metallinilmaisinten lävitse. Läheisellä lähetystöalueellakin turvafirmojen autoja näkyi hiljaisena päivänä enemmän kuin muita ajoneuvoja.

Muuta emme odottaneetkaan. Mutta kontrasti oli jotenkin hilpeä, kun samalla retkellä pistäydyimme Suomen suurlähetystön pihalla. Kysymyksessä kaunis ja yksinkertainen ja ilmeeltään aitoon suomalaiseen tyyliin sulkeutunut rakennus (sulkeutunut vaikutelma tosin korostuu aurinkoiseen aikaan, illalla talosta virtaava valo muuttaa tunnelmaa).

Ajoimme autolla talon viereen parkkipaikalle. Vartiofirmaa saati poliisia ei näkynyt eikä kuulunut, ja paahteisella parkkipaikalla rillasi innokkaasti edestakaisin pyöräilemään opetteleva suomalaislapsi pikkusisarineen ja kaitsijoineen. Huikkasimme päivää.

Kotona Robertsonissa odotti kirje ministeriltä: hakemus Australian kansalaiseksi on hyväksytty, joskin lainvoiman päätös saa vasta kansalaisuusseremonian jälkeen. Tämän kunniaksi kuvassa vaakunaeläin, kuvattuna melko tarkkaan liittovaltion pääkaupungin keskustassa (!). Violetti kukkaketo on myrkyllistä rikkakasvia nimeltä Patersonin kirous.

A visit to Canberra made me think about security. Not that I would have been able to avoid the subject recently: because of the proposed anti-terrorism laws and showy arrests of 18 or so terrorist suspects, the news have been about little else in the past week or two.

We visited Parliament House. It is an interesting and weird building, with a slope of real lawn stretching all the way up to the roof. In theory it is possible to walk on the top of the building. In practice the public is not allowed to wander up there any more - too much of a security hazard, undoubtedly. Inside there is the normal airport-like routine of walking through metal detectors.

We drove around the embassy district, which had an impressive number of cars with security firm logos, one under every flagpole or so. Except of course for the Finnish Embassy - a beautiful piece of architecture, which has in the bright sunlight a slightly reserved, forbidding air about it (a good metaphor - aren't these Finnish characteristics?). We drove up the driveway to the car park right next to the building. No security guards, only a happy little child riding a bicycle round and round the parking lot.

The 2-day trip also included a fantastic dinner ? la Judy, a guided tour of the Botanic Gardens ? la Denis, as well as visits to the huge and puzzling Australian War Memorial and National Gallery. When I returned home, there was a letter waiting from the Minister for Citizenship and Multicultural Affairs. My application for citizenship has been approved, pending the actual citizenship ceremony (see an earlier diary entry).

To celebrate this, pictured an Eastern Grey Kangaroo, photographed more or less in the centre of the Nation's capital, in a field of noxious weed called Paterson's Curse.