Mayday 34°35'S 150°36'E

Kuulun niihin ihmisiin, jotka puhuvat säästä, paljon ja mielellään - blogin lukijalle tämä ei tietenkään tule yllätyksenä. Anteeksi nyt, mutta minkäs minä itselleni mahdan? Vaikka aamu valkenisi päivästä toiseen samanlaisena, sää on aina haltioitumisen arvoinen asia. "Ei voi olla totta. Katso nyt, miten pitkään tätä harmautta oikein jatkuu?"

Viime päivien sadesään päivittelyyn liittyy kuitenkin ihan erityinen, riemukas ylävire. Kaupoissa, pankeissa, pubissa ja lehtikioskilla - joka paikassa päivitellään hirmuista vedentuloa, vuotavia kattoja, joiksi muuttuneita maanteitä. Tosissaan kukaan ei kuitenkaan valita. Ja siihen on syy.

Ensimmäisessä kartassa Australian kuivuustilanne tammi-huhtikuussa 2005 (kirkkaanpunaisella merkitty kaikkien aikojen kuivuusennätykset). Vuosikausia kestäneen kuivuuden loppua ei vielä uskallettu ennustaa, vaikka monilla seuduin tilanne oli jo kohentunut.

Osavaltion märimpänä paikkakuntana Robertsonissa ei ollut koskaan todellisesta kuivuudesta kärsittykään, mutta muualla karja nälkiintyi ja ihmiset menettivät tilansa, säästönsä ja elinkeinonsa. Goulburnin kaupungissa tunnin matkan päässä kannettiin vettä sangoilla paikasta toiseen jo ties kuinka monetta kuukautta.

Alemmassa kuvassa tilanne kuivuuden taituttua. Nyt, marraskuun lopussa, kartalta varmaan puuttuisivat viimeisetkin vaaleanpunaiset pilkut. Tästä puhumme kun puhumme säästä.

(Kartat lainattu meteorologian laitoksen sivuilta, josta kuka tahansa voi halutessaan saada tarkempaa tietoa Australiaa vuosia vaivanneesta kuivuudesta.)

I talk about the weather a lot. It doesn't matter if it has been the same for three weeks, it is always worth remarking on (you knew that already, didn't you).

The downpours of the last couple of weeks have been the one and only subject around here. How horrible it has been, how the roofs are leaking, how the roads are flooded. But the complaints are not really complaints, because there is a special, triumphant note about it all. Many times before, the hopeful had declared that the end of the drought was in sight. It is only now that people are really starting to believe it.

Robertson, statistically the rainiest town on the NSW map (I believe), never saw the worst of the drought. Elsewhere the cattle were starving and people lost their farms, their dreams and their livings.

Look at the maps now: the upper map shows the situation from January to April, when the worst was over in some parts of the country, while elsewhere the situation was as dire as ever. The bright red spots are where the drought broke all historical records.

The lower map shows the situation at the end of October. Now, one month later, there probably would not be a single pink spot on the map. This is what we talk about when we talk about the weather.

(The maps have been borrowed, from the Bureau of Meteorology website, where anyone can access the more accurate statistics about the long drought and current rainfall.)