Oikea vai... väärä?
A sinister story?
Lapsena, kun leikittiin aarteenetsintää, serkku raaputti kuivamuste-
kynällä (kipeästi) vasempaan kämmen-
selkään sanan "vasen". Käytössä oli itsetehty kartta: niin ja niin monta vauva-askelta vasemmalle, niin ja niin monta jättiläistä oikealle. Suunnat vain menivät jatkuvasti sekaisin, ja siksi serkun pinna paloi ja kämmenselkä raavittiin vereslihalle.
Koulussa liikuntatunnilla hypättiin pituutta ja korkeutta. Oikeakätisten käskettiin ponnistaa oikealla. Vaan oikeapa ei tuntunut oikealta. Tai oikeastaan se tuntui yhtä oikealta kuin vasen. Ponnistin sillä jalalla, joka sattui lähemmäs lankkua. Tulokset olivat kummallakin jalalla yhtä huonoja.
Inssiajossa katsastusmies käski kääntymään oikeaan. Käännyin vasempaan. Autossa pelkääjän paikalla karttaa lukiessa ohjeistan miestä kääntymään oikealle. Hän kääntyy, ja minä kiljahdan "ei kun vasemmalle!".
Olen mielestäni aina ollut oikeakätinen. Kukaan ei ole koskaan pakottanut oikeakätiseksi, lusikka ja kynä ovat tuntuneet olevan oikealla paikallaan oikeassa kädessä. Käsityöt ja urheilusuoritukset ovat olleet avuttomia yritelmiä nokkelien ja osaavien kavereiden tekemisiin verrattuna. Olen (epäilemättä oikein) päätellyt olevani näillä alueilla lahjaton.
Mutta vasta hiljattain olen tajunnut, että vasen ja oikea erottuvat useimmilta ihmisiltä automaattisesti. Käsitteen ja toiminnan välillä ei ole sitä sekunnin murto-osan viivettä, jonka kanssa olen elänyt niin pitkään kuin olen oikean ja vasemman edes käsitteellisellä tasolla erottanut. "Mikä viive? Miten niin ei tapahdu automaattisesti"? kysyi joku, kun asiaa hiljattain tiedustelin.
Minulla vasemman ja oikean erottaminen tapahtuu seuraavanlaisesti, ja on tapahtunut jo 30 vuotta:
Ensimmäisellä luokalla koulussa opettaja kiinnitti taulun oikeaan ylälaitaan tekstin OI-KE-A. Ja vasempaan tekstin VA-SEN. (Erinomainen idea, kiitos opettaja kiltti.) Aina kun kuulen sanan "oikea", mielessä välähtää Immalanjärven rannalla sijainneen Rantakoulun pitkä liitutaulu. Katse tarkentuu oikeanpuoleiseen yläkulmaan. Kun kuulen sanan "vasen", valinta kohdistuu vasemmanpuoleiseen kulmaan.
OI-KE-A........ tuolla! VA-SEN........... tuolla!
Gradua tehdessä, kolmikymppisenä, aloin kärsiä hartiavaivoista ja jännetuppitulehduksesta oikeassa kädessä. Vaihdoin hiiren vasempaan sen kummempia miettimättä. Nykyään vaihtelen hiirtä miten sattuu, molemmat kädet käyvät yhtä hyvin, vaikka oikein tarkassa taittotyössä oikealla, varsinkin väsyneenä, luonnistuu paremmin. Enkä usko, että käsin kirjoittaminen vasemmalla onnistuisi kovin hyvin, heti. Ruuveja kierrän vasemmalla ja oikealla, esineisiin tartun molemmilla.
En usko, että olen väärille teille pakotettu vasenkätinen. Pikemminkin vasemman ja oikean suhteen neutri. Löytyykö kohtalotovereita?
***
In Finland, children start school at the age of 7. Many can already read and write a few words. Some children know how to tie their shoelaces (all right, I guess children these days all have velcro as opposed to laces in their shoes) and tell the time. I couldn't do either of these things, but I had been reading for a couple of years already.
When the school started, our 1st grade teacher attached the letters of the Finnish alphabet (after Z come the letters Å, Ä and Ö) on top of the blackboard - colourful, decorated cards with words starting with those letters. X was for Xerxes, as there aren't any words in Finnish starting with X. I can't remember what Z stood for - zebra is 'seepra' in Finnish.
On the upper right hand corner she attached a piece of cardboard with the word OI-KE-A (RIGHT), in the upper left hand corner the word VA-SEN (left). I used to hate the hyphenation. I had learned to read without it, and adding the hyphens confused me. But that is another story. This story is about me learning to tell the difference between right and left.
Without this clever teacher I am not sure I ever would have. And I am not quite convinced I ever did, even if I bluff convincingly, thanks to the teacher.
During sports lessons I did not know which foot to hop on. Knitting has always been a nightmare. In the practical test for the driver's licence, I turned left when the instructor told me to turn right. When I read the map in the car, I tell Andy to turn left. He does, and I scream (too late) "I mean right!".
When I was about 30 and working on my master's thesis, I suffered from RSI in my right hand and stiffness in my right shoulder. I changed the mouse hand, hardly noticing a difference. Ever since, I have been swapping hands constantly. Only when I am tired and trying to fine-tune a tricky layout, I revert to using the right hand. I also turn screws with my left.
But it was only fairly recently that I realised that telling the difference between right and left is for many (most?) people automatic. With me it goes like this:
Someone says 'right'. I think of my 1st grade classroom, the long blackboard and zoom to the upper right hand corner. 'Left' - same procedure, the opposite corner of the blackboard.
"Right?"...... that's the one!
"Left?"..... that's it!
I don't think I was born left-handed and forced into using my right. I think I am neither, only trained to favour the right hand over the left. Is there anyone else like this out there?
Comments - Kommentit
DATE: 9:30 PM
Heh, mullekin oikean ja vasemman erotaminen tuottaa ongelmia, vaikka selvästikuitenkin oikeakätinen olen. Joudun myös aina miettimään, että kumpi olikaan kumpi puoli. Mietin yleensä, että kummassa kädessä kynä pysyy, ja voila, oikea puoli paikannettu. Autolla ajaessa pyydän yleensä kartturia varmuuden vuoksi viittaamaan kumpaan suuntaan pitää mennä, jos nopeesti pitää kääntyä. Ja samaten, jos olen itse kartturina, viittoilen suuntia, sillä suussa saattaa oikea ja vasen mennä sekaisin. ;D Autoksi olen aatellu hankkia volvon, ihan vaan sen takia että siinä ratissa lukee V_OLV_O ja tosta voikin sitten aina reunimmaisista kirjaimista tarkistaa suunnat...
Posted by: Kiki | February 23, 2006 06:17 PM
DATE: 2:34 AM
Olen tullut siihen tulokseen, että minut käännettiin lapsena oikeakätiseksi ilman, että kukaan mietti koko asiaa. Erotan kyllä oikean ja vasemman, mutta teen monia asioita "vasenkätisesti" (lattiarievun vääntämisestä väärään suuntaan isoäitini jaksoi jankuttaa!)Rupean myös suuttuessani änkyttämään.Meitä taitaakin olla paljon?
Posted by: mette | February 23, 2006 06:17 PM
DATE: 12:13 PM
Volvon ostoon siis. No, ainakin taidan ottaa käyttöön tuon viittomakielen sanallisten ohjeiden tehostajana!Mette, aion kokeilla tuota rievun vääntämistä. Äkkipäätä en osaa edes ajatella, miten päin sen yleensä teen.Anni
Posted by: ah | February 23, 2006 06:17 PM
DATE: 12:17 PM
Hi AnniThere are some movements which I can only make with a left-handed action, such as swinging an axe. Also, when I was a kid I always pushed a "scooter" (2 wheeler platform, with a vertical steering column) by standing on it with my left foot and pushing with the right, which was opposite to everyone else. If I tried to do it their way, I would fall off!Denis
Posted by: Denis | February 23, 2006 06:17 PM
DATE: 1:24 PM
Ha! I also have terrible problems with right and left. As a child, my favourite uncle got some plain white canvas shoes for me, and covered them with puffy-paint designs - rockets, shooting stars, smiley faces, love hearts - and a prominent "LEFT" and "RIGHT" on the toes! People might stare if I tried to wear them still, so I am reduced to looking at my hands: hold your left hand out, palm down, and extend your thumb out, and a sort of capital L appears. Yay!I had to learn to write left-handed so I could scrawl on rehearsal parts without dropping my instrument, and although I improved, it's still a little messy. A friend of mine taught herself to read by watching her older brother on the other side of the kitchen table - unfortunately, as his magazines were flat on the table she learnt to read and write upside down! She still uses this sometimes, usually in exams when you have to stick to what comes naturally...Half of my family uses their cutlery "wrong-handed", and most wear their watches on their left wrist despite being theoretically right-handed.PS the "word verification" thing for this is "skbzyur" - a weird form of "sky blue azure,"... which it is today!
Posted by: Anonymous | February 23, 2006 06:17 PM
DATE: 6:44 PM
Miten lattiarättiä väännetään väärin päin? Jos otan rätin käteeni vasen käsin ylempänä ja oikea alempana ja väännän käsiäni sisäänpäin, niin väännänkö sitä oikein- vai väärinpäin?
Posted by: Anonymous | February 23, 2006 06:17 PM
DATE: 8:39 PM
Nyt panit pahan. Minä olin ajatellut, että sitä rättiä väännetään vaakasuorassa. Toinen käsi vääntäisi silloin ikään kuin myötä- ja toinen vastapäivään. Mutta kumpi olisi oikeakätisen ja kumpi vasenkätisen tapa, se taitaa jäädä arvoitukseksi, jollei Mette osaa auttaa. Vaakasuorassa vääntäisin. Kuka sitä nyt ranteelleen sitä likavettä...
Posted by: ah | February 23, 2006 06:17 PM
DATE: 12:00 AM
Mullakin vasen muistuu mieleen poppakonstilla. Kuvittelen itseni (lapsuuden)kotini pihalle astumassa kylätiellemme, jolloin Toivola on vasemmalla, Ahtola oikealla. Tai itse asiassa riittää, kun ajattelen vain sitä Toivolaa. Siihenkin menee sekunti tai pari liian kauan. Nimittäin jos joku on juuri huomauttanut että "hei kato mikä tuolla! Tuolla oikealla!", niin tilanne on jo ohi, kun minä vielä katselen kotipihalta Toivolan suuntaan. Jääkiekkoa (tai nykyään vain sählyä) pelaan vasenkätisesten tyylillä, eli maila sojottaa oikealle. Ja minäkin hyppäsin pituutta ihan sattumanvaraisella jalalla, mutta kun tarkemmin asiaa ajattelen, niin korkeutta hyppäsin vasemmalla. Lattiarättiä kierrän vaakasuorassa, oikealla käännän alaspäin ja vasemmalla ylös. Vasemmalla ei onnistu tikanheitto. Joskus harrastin erilaisia kirjoitusharjoituksia vasurilla; normaalia tekstausta, peilikirjoitusta ylösalaisin tekstausta sekä peilikirjoitusta ylösalaisin. Kyllä oli työlästä ja kankeaa, mutta jotenkin hauskaa.
Posted by: JM | February 23, 2006 06:17 PM
DATE: 9:08 AM
Toivolaan päin katseleminen kuulostaa kuitenkin ylevämmältä kuin ekaluokan liitutaulun vasemman yläkulman henkinen hakeminen!
Posted by: ah | February 23, 2006 06:17 PM
DATE: 5:30 AM
Löytyykö kohtalotovereita, kysyt... Serkku hyvä, olisiko sukuvika sillä olen itse aivan samanlainen - koiriakin kuljetan aina millä puolella sattuu ja apukuskina ollessani sanon kavereille, että menkää sinne minne minä osoitan eikä sinne minne sanon ;-) Terveisiä Maijalle ja Ristolle jos ovat vielä siellä.
Posted by: Anonymous | February 23, 2006 06:17 PM
DATE: 12:30 PM
Hauska yllätys - mutta apua! Viime laskemalla serkkuja oli yli kolmekymmentä. 'Koirat' monikossa kaventaa onneksi mahdollisuuksia huomattavasti. Kuka siellä? Tai millaiset koirat? Pienehköt mustat?AnniPS. Isä ja äiti ovat taas turvallisesti Kymälahdessa.
Posted by: ah | February 23, 2006 06:17 PM
DATE: 4:24 AM
Itse olen muuten useinmiten oikeakätinen, mutta hiirtä käytän töissä vasemmalla (työvihko on oikealla puolella kirjoittamista varten) ja kotona oikealla puolella. Nyt reilun viikon jouduin töissä muuttojen välillä pitämään hiirtä oikealla ja oli jostain syystä oudon hankalaa...?!
Posted by: Timo | February 23, 2006 06:17 PM