
Heräsin mietiskelemään erästä suomalaisten joululaulujen piirrettä. Ajatus lähti liikkeelle äidillisen lukijan kommentista
ensimmäiseen joululaulujuttuun (joulun tärkein laulu oli hänelle
Tuikkikaa, oi joulun tähtöset) ja jatkui
Ryytimaa-blogissa, jossa Hiipinä (monen lapsen äiti hänkin) kirjoittaa
Varpunen jouluaamuna -laulun historiasta ja liikuttavuudesta.
Varpusesta jouluaamuna kaikki muistavat, että pienen tytön ruokkima varpukulta olikin taivaasta vierailulle pyrähtänyt pikkuveli.
Siemenen pienoisen, jonka annoit köyhällen,
pieni sai sun veljesi enkeleitten maasta.
Tuikkikaa oi joulun tähtöset taas on illuusionsa menettäneen aikuisen, ehkä äidin, näkökulma lasten jouluiloon. Laulu loppuu melkeinpä tuomiopäivän tunnelmiin:
Kerron loppuun satu joulun saa,
suru säveliä sumentaapi.
Kerran silmän täyttää kyyneleet,
virtaa vuolahina tuskan veet,
siks' oi, tähtisilmät, loistakaa!
Äitiyden ja lasten viattomuuden ilmeneminen joululauluissa nyt ei tietenkään ole kumma eikä mikään. Erikoiselta kuitenkin tuntui, että pienellä miettimisellä löytyi kourallinen muitakin joululauluja, joissa sivutaan lasten kuolemaa, tai äidin tuskaa väistämättömän edessä. Tuttu piirre suomalaisista kehtolauluista, tietenkin. Ja edesmenneet ovat toki suomalaisessa joulussa vahvasti läsnä - aattoillan ainut liikenneruuhka löytyy kai edelleenkin hautausmaan portin tietämiltä.
Hyvin hellästi aihetta lähestyy Larin Kyösti Oskar Merikannon säveltämässä, vähemmän tunnetussa laulussa Lasten joulu. Kolmen iloisen säkeistön jälkeen viimeinen värssy kuuluu:
Ja nyt on joulu meillä,
voi käykää, lapset, akkunaan!
Kas, tähdet ilman teillä,
ne sieluja on lasten vaan.
Ne kirkkain silmin hymyilee
ja taivaan saliin viittailee,
miss' ikuinen on joulu!
Jos Hiipinä ei pysty itkemättä ajattelemaan Varpusta jouluaamuna, minulle karahtaa tässä kohtaa pala kurkkuun, vaikka omia lapsia ei olekaan. Sama sanoma löytyy myös Impi ja Wilho Siukosen harvinaisesta laulusta Joulun odotuksessa. Tätä laulua, jossa lapset malttamattomina odottavat joulun tuloa ja mietiskelevät enkeleiden joulunviettoa, sanoo äitini laulaneensa alakoulussa 1940-luvun alussa.
Soiko silloin kulkuskellot,
halki metsätien,
kirkkohon kun enkel'lapset
reessä istuin kultahapset,
isä, äiti vie?
Laulu loppuu ankaran oloisesti. Nyt "enkel'lapset" katselevat puolestaan maata kohti:
Tähdet syttyy taivahalle joulukuisen yön.
Katse käykö enkel'lasten
alas puoleen ihmislasten,
keskeen vaivan, työn.
Miettineekö valkohenki, enkel' Jumalan:
lapsi mainen, pian saavut,
ikuisehen jouluun joudut,
tupaan taivahan.
Astetta raamatullisempi aihe on Severi Nuormaan laulutekstissä Ja neitsyt pikkupoijuttansa (Selim Palmgrenin säveltämänä yksinlauluna oma suuri suosikkini - piltti-sanasta huolimatta). Yrittäkääpä eläytyä itkemättä äidin tuskaan, kun maailma on lapselle niin kylmä, niin kylmä. Rakastan myös sitä, miten aika lyhyessä laulussa kuluu, sylilapsesta on tullut aikuinen ja joulu edennyt pääsiäiseen.
Ja neitsyt pikkupoijuttansa povellansa vie,
ja äidillä on kyynelissä silmä.
Oi, piltti pieni, eihän vain sun liian kylmä lie?
Tää maailma on niin kylmä, niin kylmä.
Niin lämpimästi lempinyt on poika maailmaa,
ja äidillä on kyynelissä silmä.
Oi poikaseni, ristinkö ne sulle rakentaa?
Tää maailma on niin kylmä, niin kylmä.
Englantilaisista lauluista Andy muisti Coventry Carolin, jossa äidillinen huoli liittyy Herodeksen toimeenpanemaan lastenmurhaan.
Lully, lulla,
thow littel tyne child,
By, by, lully, lulla,
thou littel tyne child,
By, by, lully, lullay.
O sisters too,
How may we do
For to preserve this day
This pore youngling
For whom we do sing:
'By, by lully, lullay'?
***
This is my third instalment to the series of posts about Finnish Christmas carols. In the morning I was lying in bed, thinking about song lyrics (as you do) and about some comments made by readers regarding the earlier posts about Christmas songs.
I understand it is not just Finns that have their share of 'black' lullabies, touching songs sung by poor mothers to their children. In these songs the words express a wish for the child to find a better future and better care in Death. Whether this is out of superstition (to trick envious Destiny) or because of the extreme poverty of the mother, somebody else might be better placed to tell. In any case, I was a bit surprised to realise that quite a few popular Christmas songs express a similar sentiment, or at least the awareness of the fragility of a child's life.
In one song, a dead little brother pays a visit to his sister in the form of a sparrow, in another one the stars in the night sky are souls of little children, inviting others to join them in the hall of Heaven.
I asked Andy if he could think of English songs with similar themes - mother's anguish, death, and children. He remembered 'The Coventry Carol' (quoted above, the song has to do with the massacre of the Innocents).
He also pointed out that the play about Peter Pan (with its Lost Boys) is often performed around Christmas. For a child spectator it might not be immediately clear why another child is sleeping in Peter Pan's bed and why Peter is no longer allowed through the window into his old home. For and adult it is a different story - Peter did not vanish because he did not want to grow up. He can't grow up because he is dead, and another child has taken his place.
But what about Christmas songs? Are there more songs where children have turned into angels, or return to greet their loved ones at Christmastime?
Update: Andy points out that it isn't just any child that is born on Christmas morning, it is a child that is put on Earth specifically in order to die. (Well, I knew that!) And apparently, the gift of myrrh could be seen as a symbol of that death, since it is has been used in embalming.