Journalistisesta vapaudesta
On journalistic freedom
Naapurin bensa-asemalle pysäköi toviksi karjankuljetusauto. Lämmintä on jopa näillä korkeuksilla tänään kolmisenkymmentä astetta varjossa. Kävi sääliksi helunoita, joilla oli tosin maan tavan mukaan sivuilta avoin kuljetuslava. (Sellaisen perässä on muuten mielenkiintoista ajaa kiemuraisia vuoristoteitä, virtsan valuessa ja hämmentyneiden lehmänsilmien killistellessä lautojen raoista.)
Lehmistä muistui mieleeni muutaman kuukauden takainen lehmädoping-kolumni. Nytkin on kolumninkirjoitusaika käsillä ja ideat niin muodoin kortilla, joten tyydyn linkkaamaan tähän eläinrääkkäystä sivuavaan kirjoitukseeni.
Olen itse asiassa aika tyytyväinen siihen, että tässä elämäni vaiheessa olen vapaa kirjoittamaan melkein mistä vain, lehmien utareista musiikkikäsikirjoituksiin (tämä linkki joulukuun Rondon kolumniin).
Journalistinurani huipennuksiin kuuluu 1980-luvun juttukeikka, jolla haastattelin sata maitotonnia lypsänyttä lehmää tai oikeastaan sen omistajaa. Lehmä joutui sadannen tonnin ja naapureille ja toimittajalle tarjottujen kakkukahvien jälkeen teuraalle. Ei se maitokaan kuulemma siinä vaiheessa kelvannut meijeriin, pidettiinpähän kantturaa elossa ennätyksen vuoksi.
Surullisempaa tarinaa ei olekaan, toisaalta koin maatalon juhlatunnelman ja siihen liittyvän arkirealismin jotenkin virkistäväksi. Jostakinhan se maito taideteoksin koristeltuihin tölkkeihin ilmestyy, ja ainakin sillä lehmällä oli vielä nimi ja isäntäväki rapsutteli sitä hellästi.
Kuva 1980-luvulta kyläjuttukeikalta Ruokolahden Äitsaaresta. Ylä-Vuoksen (lepää rauhassa, Vipunen) toimituksessa oli tapana lähettää kesätoimittajat tekemään aukeaman kokoisia ns. kyläjuttuja sunnuntain lehtien täytteeksi. Olisiko ollut Marja Roiha tai Tiina Räikkönen kameroineen kumppanina tällä reissulla... muisti pettää.
***
Today's blog entry links to some of my recent columns (both in Finnish, sorry!). I find it quite ideal that these days I am free to write about just about everything, from cows' udders to musical manuscripts!
The picture was taken in the late 1980s when I was writing and taking photos as a summer substitute in the Ylä-Vuoksi newspaper in my hometown, Imatra.
Comments - Kommentit
DATE: 8:03 PM
Ah, Ylä-Vuoksi. Ah, nuoruus. Ja tökerömmin toteutettua kaappausta ei ole nähty kuin se, kun Etelä-Saimaa ahmaisi Vipusen ja kuvitteli ostavansa samalla Imatran levikkialueeseensa. Eipä ostanut, vaan imatralaiset lakkasivat kokonaan lukemasta sanomalehtiä. Surkea tarina sekin, lähes yhtä surkea kuin kuvaamasi lypsylehmän tapaus.
Posted by: Jarmo | February 23, 2006 06:17 PM
DATE: 9:27 AM
No sanopas muuta, Jarmo. Suurin osa tilaajista valui ilmaisjakelulehden lukijoiksi, iso lohko itäpuolelta muuttui Itä-Savon tilaajiksi. En tiedä lukuja siitä, miten suuri osa tilaajista lopulta tarttui Etelä-Saimaan koukkuun - niitä lukuja ei varmaan kehdattu julkistaa.Toimittajat saivat kyllä pitää työnsä aluetoimituksena muistaakseni. Sehän on hyvä asia se.
Posted by: ah | February 23, 2006 06:17 PM
DATE: 5:27 AM
Joku juttu kertoi että kaappauksen syynä olisi ollut etelä-saimaan uudet toimitilat, jotka maksoi niin paljon että piti lopettaa vipunen. Siinä uudessa etelä-saimaan talossa saunan lauteetkin oli kullattu. Vai oliks se joku muu juttu kuitenkin...hyvää uutta vuotta! Mie oon Turussa yhden Anun luona käymässä, margaritoja ja pizzaa ja silleen. Kesis on Visavuoressa, jossa on vauvoja ja raskaana olevia naisia - mie aattelin että on kaikkien kannalta parempi jos oon jossain muualla.vuoden viimeiseen minuuttiin lisätään tänä vuonna kuulemma yksi ylimääräinen karkaussekunti. Siinä ehtii just sopivasti reflektoida kulunutta vuotta ja todeta vaikka että Voi Saatana.
Posted by: Heidi | February 23, 2006 06:17 PM
DATE: 7:50 AM
Happy New Year to AH, AF & all Anni's loyal readership. Denis.
Posted by: Denis Wilson | February 23, 2006 06:17 PM
DATE: 8:39 AM
No voi sentään. Olipas se nyt surullinen juttu.Hyvää uutta vuotta, Anni.
Posted by: Saara | February 23, 2006 06:17 PM
DATE: 2:16 PM
Heidi, oletamme täällä että margaritat ovat Willie Nelsonin reseptin mukaan tehtyjä oikeaoppisia drinkkejä eivätkä mitään juustopizzoja.Nyt harmittaa kun en tiennyt karkaussekunnista. Tein varmaan jotakin tyhjänpäivästä senkin ajan. Jos ei se sitten ollut silloin kun pudotin lasisen kahvipannun keittiön kivilattialle.Thanks Denis! Happy New Year!Ja kiitos Saara, hyvää uutta vuotta! Täällä on ollut niin kauhia kaikkien nihkeiden säiden äiti-ilma ettei ole edes uuden vuoden toivotuksia saanut blogatuksi eikä tehdyksi yhtään mitään muutakaan (paitsi juotiin kyllä täälläkin niitä tappavia margaritoja, joista tuossa siskon kanssa keskusteltiin).
Posted by: ah | February 23, 2006 06:17 PM