Maailma on niin kylmä, niin kylmä
Thow littel tyne child
Heräsin mietiskelemään erästä suomalaisten joululaulujen piirrettä. Ajatus lähti liikkeelle äidillisen lukijan kommentista ensimmäiseen joululaulujuttuun (joulun tärkein laulu oli hänelle Tuikkikaa, oi joulun tähtöset) ja jatkui Ryytimaa-blogissa, jossa Hiipinä (monen lapsen äiti hänkin) kirjoittaa Varpunen jouluaamuna -laulun historiasta ja liikuttavuudesta.
Varpusesta jouluaamuna kaikki muistavat, että pienen tytön ruokkima varpukulta olikin taivaasta vierailulle pyrähtänyt pikkuveli.
Siemenen pienoisen, jonka annoit köyhällen,
pieni sai sun veljesi enkeleitten maasta.
Tuikkikaa oi joulun tähtöset taas on illuusionsa menettäneen aikuisen, ehkä äidin, näkökulma lasten jouluiloon. Laulu loppuu melkeinpä tuomiopäivän tunnelmiin:
Kerron loppuun satu joulun saa,
suru säveliä sumentaapi.
Kerran silmän täyttää kyyneleet,
virtaa vuolahina tuskan veet,
siks' oi, tähtisilmät, loistakaa!
Äitiyden ja lasten viattomuuden ilmeneminen joululauluissa nyt ei tietenkään ole kumma eikä mikään. Erikoiselta kuitenkin tuntui, että pienellä miettimisellä löytyi kourallinen muitakin joululauluja, joissa sivutaan lasten kuolemaa, tai äidin tuskaa väistämättömän edessä. Tuttu piirre suomalaisista kehtolauluista, tietenkin. Ja edesmenneet ovat toki suomalaisessa joulussa vahvasti läsnä - aattoillan ainut liikenneruuhka löytyy kai edelleenkin hautausmaan portin tietämiltä.
Hyvin hellästi aihetta lähestyy Larin Kyösti Oskar Merikannon säveltämässä, vähemmän tunnetussa laulussa Lasten joulu. Kolmen iloisen säkeistön jälkeen viimeinen värssy kuuluu:
Ja nyt on joulu meillä,
voi käykää, lapset, akkunaan!
Kas, tähdet ilman teillä,
ne sieluja on lasten vaan.
Ne kirkkain silmin hymyilee
ja taivaan saliin viittailee,
miss' ikuinen on joulu!
Jos Hiipinä ei pysty itkemättä ajattelemaan Varpusta jouluaamuna, minulle karahtaa tässä kohtaa pala kurkkuun, vaikka omia lapsia ei olekaan. Sama sanoma löytyy myös Impi ja Wilho Siukosen harvinaisesta laulusta Joulun odotuksessa. Tätä laulua, jossa lapset malttamattomina odottavat joulun tuloa ja mietiskelevät enkeleiden joulunviettoa, sanoo äitini laulaneensa alakoulussa 1940-luvun alussa.
Soiko silloin kulkuskellot,
halki metsätien,
kirkkohon kun enkel'lapset
reessä istuin kultahapset,
isä, äiti vie?
Laulu loppuu ankaran oloisesti. Nyt "enkel'lapset" katselevat puolestaan maata kohti:
Tähdet syttyy taivahalle joulukuisen yön.
Katse käykö enkel'lasten
alas puoleen ihmislasten,
keskeen vaivan, työn.
Miettineekö valkohenki, enkel' Jumalan:
lapsi mainen, pian saavut,
ikuisehen jouluun joudut,
tupaan taivahan.
Astetta raamatullisempi aihe on Severi Nuormaan laulutekstissä Ja neitsyt pikkupoijuttansa (Selim Palmgrenin säveltämänä yksinlauluna oma suuri suosikkini - piltti-sanasta huolimatta). Yrittäkääpä eläytyä itkemättä äidin tuskaan, kun maailma on lapselle niin kylmä, niin kylmä. Rakastan myös sitä, miten aika lyhyessä laulussa kuluu, sylilapsesta on tullut aikuinen ja joulu edennyt pääsiäiseen.
Ja neitsyt pikkupoijuttansa povellansa vie,
ja äidillä on kyynelissä silmä.
Oi, piltti pieni, eihän vain sun liian kylmä lie?
Tää maailma on niin kylmä, niin kylmä.
Niin lämpimästi lempinyt on poika maailmaa,
ja äidillä on kyynelissä silmä.
Oi poikaseni, ristinkö ne sulle rakentaa?
Tää maailma on niin kylmä, niin kylmä.
Englantilaisista lauluista Andy muisti Coventry Carolin, jossa äidillinen huoli liittyy Herodeksen toimeenpanemaan lastenmurhaan.
Lully, lulla,
thow littel tyne child,
By, by, lully, lulla,
thou littel tyne child,
By, by, lully, lullay.
O sisters too,
How may we do
For to preserve this day
This pore youngling
For whom we do sing:
'By, by lully, lullay'?
This is my third instalment to the series of posts about Finnish Christmas carols. In the morning I was lying in bed, thinking about song lyrics (as you do) and about some comments made by readers regarding the earlier posts about Christmas songs.
I understand it is not just Finns that have their share of 'black' lullabies, touching songs sung by poor mothers to their children. In these songs the words express a wish for the child to find a better future and better care in Death. Whether this is out of superstition (to trick envious Destiny) or because of the extreme poverty of the mother, somebody else might be better placed to tell. In any case, I was a bit surprised to realise that quite a few popular Christmas songs express a similar sentiment, or at least the awareness of the fragility of a child's life.
In one song, a dead little brother pays a visit to his sister in the form of a sparrow, in another one the stars in the night sky are souls of little children, inviting others to join them in the hall of Heaven.
I asked Andy if he could think of English songs with similar themes - mother's anguish, death, and children. He remembered 'The Coventry Carol' (quoted above, the song has to do with the massacre of the Innocents).
He also pointed out that the play about Peter Pan (with its Lost Boys) is often performed around Christmas. For a child spectator it might not be immediately clear why another child is sleeping in Peter Pan's bed and why Peter is no longer allowed through the window into his old home. For and adult it is a different story - Peter did not vanish because he did not want to grow up. He can't grow up because he is dead, and another child has taken his place.
But what about Christmas songs? Are there more songs where children have turned into angels, or return to greet their loved ones at Christmastime?
Update: Andy points out that it isn't just any child that is born on Christmas morning, it is a child that is put on Earth specifically in order to die. (Well, I knew that!) And apparently, the gift of myrrh could be seen as a symbol of that death, since it is has been used in embalming.
Comments - Kommentit
DATE: 5:59 PM
Onko "Köyhän lapsen joulukuusi" tuttu laulu?Köyhän lapsen joulukuusihohtaa kankahalla.Kotona ei sitä nähdäköyhän orren alla.Köyhän kuusi koristeltiinköyhän tarpehiksi.Tähdet saa se kynttilöiksi,lunta namusiksi."Jouulaulun varpunen on sielulintuperinnettä, erityisesti Karjalassa tuttua. Vainajat palaavat takaisin pikkulinnun hahmossa.
Posted by: mette | February 23, 2006 06:17 PM
DATE: 10:41 PM
Hi Anni & Andy (I like the joint efforts of recent days). While not specifically "christmas" oriented, there are Nursery Rhymes with themes of death and loss. Most famously, the "Ring a Ring a Rosie" one (What is its offical name?) which ends up with "A-tishoo, A-tishoo, We all fall Down".Unfortunately, your correspondent has been too thorough, for the good of his own story. Professor Google disproves this theory: The Snopes Urban Legend site blows away any association between the "Black Death" (of 1347) or the later "Plague" of 1665; and this Nursery Rhyme first recorded in Mother Goose, dating from 1881. See: literary/rosie.htmBut">http://www.snopes.com/language/literary/rosie.htmBut I will publish this link, to inform any other, similarly deluded souls..... My next comment would be that the Negro Spirituals are surely full of loss and yearning, although I cannot think of any directly dealing with loss of a child, or them turning into Angels.Happy Christmas, anyway to all devotees of Mayday 34*35'S, etc.
Posted by: Denis Wilson | February 23, 2006 06:17 PM
DATE: 7:22 AM
Yksi tekijä siihen, että suomalaisiin, vanhempiin, joululauluihin on tullut paljon teemoja lasten kuolemasta, on varmaan sekin -tietty jeesuslapsen lisäksi- että vielä 60 vuotta sitten mm. Suomessa oli erityisesti imeväisten, ja muutenkin lasten kuolleisuus suurta. Ja varmasti jokaisen lauluntekijän,jos ei omasta niin ainakin läheisen perheestä lapsi oli siirtynyt enkelten luoksen, kuten lauluissa monessa mietitään...
Posted by: Anonymous | February 23, 2006 06:17 PM
DATE: 11:16 AM
Mette,Kiitos kommentista, laulu ei ollut tuttu eivätkä oikeastaan sielulinnutkaan (kaunis termi myös).Denis, I had been similarly deluded, so thanks for the information!Ja nimettömälle kommentoijalle, oikeassa olet tietenkin. Muistan joskus järkyttyneeni perin pohjin katsoessani sukututkimusdokumenttia 1860-luvulla yhteen perheeseen syntyneiden lasten kohtalosta. Lapsia syntyi melkein joka vuosi, mutta kolmivuotiaaksi asti ehti sisarusparvesta vain pari.Ja lisään vielä mainintana Mahlerin laulusarjan Kindertotenlieder, joka kuvastelee entisaikojen korkeaa lapsikuolleisuutta - meille historiaa mutta monessa kehitysmaassa edelleen arkipäivää.
Posted by: ah | February 23, 2006 06:17 PM
DATE: 11:21 PM
Ei niinkään enää lapsista ja kuolemasta, mutta synkistä joululauluista kuitenkin. Mitä olet Anni mieltä Sylvian joululaulusta? Kysymys heräsi ihan sen vuoksi, kun sehän on tuommoista lämpimän maan kaukokaipuuta Suomen jouluun... Vaan minulle se on yksi niistä hirveimmistä joululauluista, ei voi mitään. Kun se rupee soimaan radiosta, asema vaihtuu. Viimeistään pateettiseen kliimaksiin nousevan välisoiton kohdalla. Huh. Siinäpä joulunjälkeinen kysymys: mitkä ovat teidän antijoululaulujanne, joita ei kertakaikkiaan kestä...
Posted by: Anonymous | February 23, 2006 06:17 PM
DATE: 11:45 PM
Sylvian joululaulun ihanuus tai kamaluus on minusta suoraan verrannollinen esittäjään - vaikkei se kyllä lempikuulemista ole millään lailla.Aika pitkään meni muuten ennen kuin tajusin, että se vankinlan vaikerrus viittaa lintuhäkkiin eikä mihinkään tavanomaiseen rangaistuslaitokseen.Mutta kamalin kaikista on 1980-luvulla (tai niillä main) joulupoppisosastoon liittynyt gospel-vaikutteinen tekopirteä Äidin ihmekauha. Tästä vaahtosin jo jossakin - olikohan Saaran blogissa taannoin (ei nyt äkkiä löydy sen keskustelun koordinaatteja, niin en linkitä). Kauheampaa ei ole - se on sellainen sodan ja pula-ajan kokeineille sukupolville laskelmoiden tehty tuotos, jonka huippukohta menee jotenkin näin:Me maistoimme siitäkanaa sekä sientäpiparjuurta ja silavaa,mutta pelkkää oli vainse perunaa ja vähän lientä,ihmekauhalla kun saimme soppaa.Joulun aikaan sitä soitettiin, niin että kai siinä jotakin jouluistakin oli!
Posted by: ah | February 23, 2006 06:17 PM