Mayday 34°35'S 150°36'E

Tästä viisastuneena en ottanut käsille mitään haastavaa, vaan puuhailin pientä: päivitin nettisivuja, soitin pari puhelua, siivosin jääkaapin ja otin vastaan viikon vihannestoimituksen. Edellisviikostakin oli vielä jäljellä iso kasa porkkanoita, muutama kesäkurpitsa sekä munakoiso.

Päivitin blogia - sivupalkin seurantalista kaipasi remonttia, mutta Ikkunaiineksen pohdiskelut ovipielilistoista olivat saaneet odottelemaan jonkinlaista henkilökohtaista ahaa-elämystä. Eilen se sitten tuli, ja päätin kopioida sivupalkkiin kohtuullisen lyhykäisen Blogilistan suosikkilistani orjallisesti ja mitään salaamatta (Kuka teki huorin -blogi poistui jo aikaa sitten kun se päivittyi niin laiskanlaisesti). Ratkaisun (ainoa?) paras puoli on, että uskallan jättää listan hetkeksi omiin hoteisiinsa, sillä Blogilistan seurannan kautta huomaan hetimiten, jos joku sympaattinen henkilö vastoin odotuksia muuttaa bloginsa skientologian tai uusnatsismin propagandakanavaksi.

Selaimen kirjanmerkkiosastolla pidän toista suosikkilistaani. Näin pidän kurissa päivittäin seurattavien määrää, etteivät päivät kulu kokonaan blogosfäärissä. Kirjanmerkeissä on kolmisenkymmentä innostavaa blogia, joita katson noin kerran viikossa tai kahdessa lueskellen rauhassa vanhempiakin merkintöjä. Ne eivät sopineet ahaa-elämyksen raameihin, joten niistä pitänee kirjoittaa tuonnempana.

Takaisin ylijäämäporkkanoihin. Päätin tehdä porkkanalaatikkoa, kun oli se joulukin tulossa. Panin riisit kiehumaan ja raastoin porkkanat. Kotiruoka-kirjasta löytyi ohje. Tajusin, etten ole aiemmin tehnyt jouluksi porkkanalaatikkoa, ja ihmettelin miksi. Oivalsin pian, etten oikeastaan ollenkaan pidä porkkanalaatikosta, eikä vahvoihin makuihin mieltynyt puolisokaan siihen varmasti ihastuisi.

Vihelsin pelin poikki. Mitä voi tehdä puolitekoisesta riisipuurosta ja kulhollisesta raastettua porkkanaa? Vaihdoin projektin päämäärää lennossa ja teinkin sämpylöitä. Jauhoiksi pelkkää vehnää, päälle munaa ja seesaminsiemeniä. Tuli kauniita ja syömäkelpoisia.

Ylijäämävihanneksien joukossa on usein myös parsakaalia. Pastanjauhantaa-ruokablogin kautta löytynyt maailman helppotekoisin parsakaalikeitto teki selvää viime viikon kaaliannoksesta tuoreeltaan. Juustona reilut kimpaleet yrttiöljyssä maannutta pehmeää vuohenjuustoa. Seuraavalla kerralla keittänen parsakaalit kanaliemessä, siitä voisi saada liemeen vähän ruokaisamman fiiliksen. Hyvää veteenkin tehtynä, mutta suolaa ei kannata säästellä, eikä pippuria. Leipänä omatekoinen focaccia (summittainen ohje alla englanninkielisessä pätkässä).

Illalla edelleen rytmistäni seonneena hellin ihoani aurinkosuojan sisältävällä päivävoiteella. Mies tajusi siinä vaiheessa, että nyt taitaa olla tytöllä vaikeat päivät, kaatoi yömyssyksi lasiin Laphroaigh-viskiä (jota näköjään juodaan myös täällä), istutti sohvalle ja luki sonetin.

I wisely put aside any projects that might require the use of standard brain capacity. I pottered about, made a few phone calls, updated websites. Annik brought this week's bag of organic vegetables. Because of the trip to Adelaide, we had quite a bit left from last week. Carrots especially had been piling up, so I decided to bake a carrot stew, a Finnish christmas dish that involves grated carrots, boiled rice and nutmeg - this is something you have with ham.

I looked up the recipe and got started. I put the rice boiling and grated a handsome amount of carrots. None of this had a particularly familiar feeling about it, and I started to think I had never made the dish before. And then I realised why: I don't particularly like carrot stew. I couldn't see my husband falling in love with it either, as it doesn't taste much like anything at all.

What can you do with a bowl of grated carrots and a pot of rice pudding? I re-evaluated the situation and made bread rolls instead. I brushed the rolls with egg and sprinkled sesame seeds on top - anybody would have thought it was a secret family recipe. They tasted fine, too.

Another vegetable that we seem to have an oversupply of is broccoli. Luckily, a Finnish food blog recently posted a recipe for an incredibly easy soup (pictured) that involves boiled broccoli, salt, pepper and slices of goat cheese. Takes about 10 minutes to prepare! We had the soup with some rosemary focaccia that had been waiting in the freezer since I made some to take to Celeste's a couple of weeks ago. Someone asked for the recipe of the focaccia that night, so here it is. I am sorry I can't give any amounts when it comes to flour - you just need to know when to stop adding it, so as not to make the dough too heavy:

Make a yeast dough: 0.5 litre lukewarm water, 50 g fresh baker's yeast, 1 tbsp of sugar, 1-2 tsp of salt, plenty of chopped, fresh rosemary (and other herbs), 1/3 cup of oil - less will do, plain flour. Raise in a bowl, knead and form 2 square, flat breads, raise again, prick with your finger here and there, brush with olive oil, sprinkle sea salt flakes & rosemary needles on top, bake. Eat fresh, great with dips.

In the evening I was still doing things in a backward manner. I wound up my day by pasting day cream with SPF 15 on my face. The seriousness of the situation was thus revealed to the rest of the household, and I was handed a small glass of Laphroaig and taken by the hand to the sofa in back room to listen to a Shakespeare Sonnet.