Mayday 34°35'S 150°36'E

Canberran loma-aikaan autiolla kampuksella kulkiessa tuli lasketuksi leikkiä siitä, kuinka kauan koko alueen pitäisi olla autiona, ennen kuin luonto vaatisi sen takaisin omakseen - asfaltti kasvaisi ruohoa ja puuntaimia ja pussikiipijät vilistäisivät luentosalien kattoparruissa. Jo lyhyt kesätauko oli rohkaissut pussieläimet riehumaan opiskelija-asuntojen parvekkeilla, ja öisillä kävelyteillä kasvoille leyhähti häkellyttäviä villin luonnon hajuja, reviirimerkkejä kaiketi.

Kun viimein lopen väsyneinä kotiuduimme parin viikon keikalta (se tuntui kahdelta kuukaudelta, vaikka hauskaa olikin), luonto olikin vallannut kotipihan ja vähän keittiötäkin, muurahaisten muodossa. Kuolleita koppakuoriaisia lojui joka paikassa, nurmikko ulottui puolisääreen, köynnöstävä avomaankurkku oli vallannut elintilaa kasvulavan täydeltä, ja kesäkurpitsat olivat pullahtaneet sen kokoisiksi, että kohta täytyy taas kysellä niitä kesäkurpitsareseptejä. Maissi (kuvassa) on lähes korjuukypsää sekin, mutta läntti on niin pieni, ettei ylituotanto-ongelmia ole näköpiirissä.

Andyn konsertin vuoksi säntäsimme saman tien Sydneyhin pariksi päiväksi (lehdessä oli siitä pieni arvostelu, tämä nyt lähinnä perheenjäsenille tiedoksi), ja sieltä palattua oli vuorossa Australia-päivä (26.1.) kansalaisuusseremonioineen. Nyt on siis kaksoiskansalaisuus plakkarissa - tästä voisin kukaties jatkaa vähän huomenna. Ruoho sai joka tapauksessa kasvaa rauhassa, sillä palkattu leikkaaja ei ollut päässyt tekemään töitään märän sään vuoksi ja oma, nyt korjattu leikkuri kököttää edelleen liikkeessä.

Palaudun vielä vähän, ja kukaties keksin jotain nasevaa kirjoitettavaa, kunhan suomen kieli ja aivot löytyvät purkamattomista matkalaukuista. Sillä välin saamme tyytyä kasvimaatarinoihin.

Sweet home. I have finally unpacked the bags but could not locate my brain, yet, and the Finnish language seems to be temporarily gone as well. (Too much proofreading in English.) It took us a while to find the house on our arrival because of the jungle surrounding it. So much growth in just two weeks! The grass looks as if no one had ever cut it. The zucchinis are ridiculous, of course, but soon we'll also be drowning in cucumbers unless I can pull myself together and pickle them before they get too big. (Denis has promised me some blackcurrant leaves so I no longer have to go and strip the cherry tree by the tennis fields. The leaves go in jars between the cucumbers.)

Andy's concert in Sydney took us away again almost immediately (The Australian has a little review of it, in case family members are interested), and then there was Australia Day, and then Andy went to Sydney again. The lawn is even higher now, and the lawnmower, which has been fixed, is still in the shop. Someone is coming on Sunday (if it is not wet) to put us out of our misery.

I think I'll write more tomorrow about becoming an Australian citizen, meanwhile you can check out Denis's blog to find out more about Australia Day activities in Robbo. The new lyrics for Waltzing Matilda included a mention of the sauna, and stuff about drinking cocktails on the veranda, while waiting for the fog to clear. I feel I need to point out that I like to sit and drink on the veranda on sunny days, to admire the sunset. If I sat there on foggy days, I'd be doing it 6.5 days a week, which could be a worry.

Return tomorrow for a picture of the Bible donated by the Wingecarribee Council! I think this is the first time I was ever made to swear something with my hand on the Bible. (I could have avoided it by taking a different kind of oath of course.)