Mayday 34°35'S 150°36'E

Wellingtonissa (kuva) kaikki tuntuivat odottavan seuraavaa suurta maanjäristystä, osittain Hawkes Bayn maanjäristyksen 75-vuotismuistojuhlaan liittyen. Viivyimme seminaarin verran eli pari päivää, mutta lyhyessäkin ajassa selvisi, että tähän hauskaan ja kauniiseen kaupunkiin olisi päästävä takaisin. Wellington on suurin piirteinen Helsingin kokoinen, keskusta vilkas, kompakti ja mukavasti kulturelli.

Kaksi asiaa hätkähdytti. Ensinnäkin törmäsin teatteri- ja tanssiakatemiassa pahaa-aavistamatta salilliseen nuoria miehiä tanssimassa hakaa. Häkellyin ja huohotin varttitunnin. Miehinen energia ja aggressio löi niin perusteellisesti ällikällä, että aion ottaa hakasta selvää. Vaikka sitten joutuisin seuraamaan rugbyä.

Toinen asia tuli sen jälkeen, kun taidekriitikkojen seminaarissa oli maoritaiteeseen ja -teatteriin liittyen puhuttu viisaita vieraan kulttuurin kunnioittamisesta. Seminaarin päätteeksi mentiin syömään, paikaksi oli valittu Pravda-niminen ravintola, jonka seinillä oli Lenin-lippuja. Muun muassa tuossa alempana oleva lippu, joka tarkemmin tarkasteltuna kertoo suomensukuiselle vähän enemmänkin siitä, milloin ja missä päin neuvostoihmemaata kyseinen lippu olisi saattanut liehua. Olenkohan poliittisesti yltiökorrekti kun kuvittelen, että sisustuselementtinä lipussa oli jotakin kummallista?

Kotiin palatessa sähköpostilaatikko oli täyttynyt kiihkeistä viesteistä, jotka koskivat kunnan kaavailuja tarjota Robertsonia sopivaksi sijoituskohteeksi kookkaalle vankilalle. Tienvarsille oli oli ilmestynyt vihaisia kylttejä, ja epäilen nimien kerääjien kolkuttavan ovelleni hetkenä minä hyvänsä.

Minulla on henkilökohtainen ongelma täällä aika yleisten addressien suhteen. Enimmäkseen en haluaisi allekirjoittaa yhtäkään niistä, sillä yleensä addresseissa ei selkeästi sanota, mitä vastustetaan tai puolletaan. Yleensä mukana ei tule minkään valtakunnan tietoja siitä, kuka nimiä kerää ja missä yhteydessä niitä käytetään. Olen kerran uskaliaasti allekirjoittanut kävelyteitä puoltavan addressin. Andy - ateisti - on jopa vahingossa (tai kohteliaisuuttaan, kuten epäilen) puoltanut katolisen kirkon rakentamista kylään.

Ja siksi toisekseen - jos ihmiset vuodesta toiseen äänestävät valtaan hallituksia (sekä liitto- että osavaltioon), jotka tuntuvat kannattavan yhä pitempiä vankeusrangaistuksia rikosten ennaltaehkäisyn sijasta, johonkin ne vankilatkin pitää sijoittaa. Voisin mielellään vastustaa hallituksen politiikkaa. Tai voisin vastustaa hanketta ympäristön kannalta. Mutta haluaisinko olla julkisesti puhumassa sitä vastaan, että mies- ja naisvankien omaisia saattaisi vankilan myötä muuttaa seudulle? Tästä asiasta kunta kiirehti rauhoittamaan robertsonilaisia postin mukana tulleessa kiertokirjeessä. Viemäröinnin puutteesta seudulla kirjeessä ei mainittu mitään. (Denis puhuu asiaa tästä aiheesta omassa blogissaan.)

In Wellington (picture above) everyone seemed to expect a major earthquake any moment, possibly due to the 75th anniversary of the Hawkes Bay quake. We stayed for a couple of days only, long enough to do some sightseeing and take part in a seminar about arts criticism. People were awfully nice everywhere, and Auckland was nice, too, but I pretty much fell in love with Wellington. It is about the size of Helsinki, very compact, surrounded by beautiful hills and mountains, seemingly full of theatres, cinemas and great places to eat and drink.

I had two interesting and slightly disturbing experiences. The first was accidentally witnessing a gymnasium full of young men performing a haka in a theatre and dance academy. Not sure why, but it took me 15 minutes to regain my composure. I think I'll have to find out a bit more about this, even if it means I have to start watching rugby.

The second experience was less physical. It had partly to do with quite a bit of talk during the seminar about respectful approaches to cultures different from one's own - in this case the maori culture. After the seminar we went, as one does, to have a nice meal in a smart bar-restaurant. This one was called Pravda and had on its walls purple velvet flags with pictures of Lenin. The biggest flag (pictured), when looked at more closely, seemed to date from a particular place and time of Soviet history, with words in Estonian as well as Russian. (Estonia lost its independence and became a part of the USSR in 1940). I wonder if an Estonian walking into Pravda might feel a lack of cultural respect?

Returning home, I found my inbox full of heated correspondence about plans to propose Robertson as a possible place for a prison. There were signs opposing these plans on roadsides and fences. I am pretty much expecting someone to knock at the door any moment asking for names in an appeal against the jail. I hope it won't happen, actually. I have a little personal problem with appeals, as mostly they come with too little information about who is collecting names and in what context and with what kind of wording they will be used.

I once signed an petition in favour of building more footpaths in the village. It seemed safe enough. Andy - an atheist - signed one by accident (or, I suspect, through being too polite) advocating the building of a catholic church in the village.

I'd gladly sign an appeal opposing the ongoing government policies of "preventing" crime by making people serve longer and longer sentences in prisons. I would not have a problem opposing big developments for environmental reasons either (no sewerage in Robertson, so this is actually an issue when proposing a prison of 200-300 inmates plus staff - one hell of a septic tank that would be). But the leaflet that the Council has just issued seems more keen to reassure people about whether or not families of inmates would be moving to the region as well. Would I sign something to prevent these "wrong kind of people" from moving to the neighbourhood? What would that make of me?

Denis writes wise and slightly cynical things about why everybody should calm down when it comes to the proposal. I think his analysis of the whole saga is quite plausible. (Update: I see he is a bit less calm today, but never mind.)