Mayday 34°35'S 150°36'E

Minusta on hienoa, että 1000 asukkaan käpykylässämme on näinkin paljon vapaa-ajan valinnanvaraa. Urheilussa voi valita ymmärtääkseni kolmen eri jalkapallolajin väliltä (älkää kysykö yksityiskohtia, ei kuulu asiantuntemukseni alueisiin), ja sen lisäksi kokoontuvat ainakin tenniskerho, kriketinpelaajat, aikidoryhmä, vanhojen tanssien harrastusryhmä, vatsatanssiryhmä (vähän epäsäännöllisesti tosin) sekä kaksi eri joogaryhmää.

Perjantaiaamuisin joogassa on iäkästä väkeä, torstai-iltaisin jooga on olevinaan rankempi. Sanon olevinaan, sillä tälle torstai-illan kävijälle kävi kerran hullusti kun oli tullut osallistuttua perjantain kevytjoogaan. Nivelrikkoisille ja osteoporoosin vaivaamille tarkoitetusta ryhmästä selvisin toki kunnialla kotiin, mutta seuraavana päivänä jomotteli sieltä sun täältä. Tädit olivat harrastaneet ryhmässään jo niin monta vuotta, että ohjelma oli huomaamatta muuttunut omalla tavallaan varsin vaativaksi.

Torstai-illan tusinan osallistujan (enempää ei toimintakeskukseen mahtuisikaan) joukko on naisvaltainen niin kuin joogassa kai yleensäkin, mutta on joukossa kolme aikuista miestäkin. Jooga on aina erilainen - vetäjämme Anne suunnittelee joka torstaiksi uuden ohjelman, eikä samanlaista ole vielä tullut vastaan.

Kahden ja puolen vuoden vaatimattoman joogataipaleeni varrella tulin tänään rajapyykille. Rentoutumisosion aikana olin lähes 30 sekunnin ajan miellyttävässä, ajatuksettomassa rentoutumisen tilassa. Sitten tajusin, mitä oli tapahtumassa, ja päivätodellisuus humahti taas tajuntaan: keskeneräiset projektit, tietokoneisiin liittyvät päänvaivat, vireillä olevat kirjoitus- ja taittotyöt sekä monet monituiset muut puuhat, ja varsinkin todelliset ja kuvitellut keskustelut ja tapahtumasarjat.

Joutunen odottamaan seuraavat 2,5 vuotta ennen kuin nirvana toistuu. Jos toistuu. Minun tavassani rentoutua tuntuvat yhdistyvän fyysinen liikkumattomuus ja päänsisäinen kihinä. Mielelläni väittäisin, että joogassa rentoutuminen on mahdotonta, mutta viereen uinahtanut kanssajoogaaja taitaa todistaa toista. Kauankohan keskimäärin pitää harrastaa joogaa ennen kuin kihinä vaimenee?

Kuvalla ei ole mitään tekemistä joogan kanssa. Ilahduin eilen huomatessani, että kotipihaan 1,5 vuotta sitten istutettu banksia oli kaikessa hiljaisuudessa alkanut kehitellä kukkaa. Tulen seuraamaan tapahtumia mielenkiinnolla.

***

A little miracle happened today. My busy mind calmed down for about 30 seconds during the usual Thursday yoga session. Half a minute of something like nirvana.

Thirty seconds may seem like a very modest achievement. And it is, judging by fellow yoga goers who happily fall asleep during the long relaxation period following Anne's weekly yoga session (the session is always different, which I find quite admirable).

Thursday's yoga group is supposed to be the more strenous one. I certainly feel it has become more demanding over the two and a half years I have been attending. There is another group on Fridays, supposedly less strenuous. I don't quite buy this, having once attended the Friday group, consisting of mature women who have been at it for several years. Maybe their exercise has got more and more demanding without them quite noticing - in any case this Thursday-group regular found herself quite stiff and aching after one session in the Friday morning 'easy' yoga group.

It is not bad for a village of 1000 inhabitants to offer at least the following: two different yoga groups, aikido, belly dancing, tennis, cricket, three (I think) different types of football, old-time dancing.

My modest achievement during today's yoga probably won't repeat itself in the next 24 months or so. All my life I seem to have trained myself to combine physical relaxation with a buzzing brain. Unfinished and imagined projects, words, shapes, colours, fictional conversations with real and imagined people, solutions to existing and imagined problems and dilemmas. Mostly silly and trivial stuff, mind you, nothing intelligent or out of the ordinary. It never occurred to me before that I wasn't really relaxing.

How long do you have to practise yoga (and how often) before you reach the enviable state of 'letting go'?

The picture has nothing to do with yoga whatsoever. The banksia I planted 18 months ago is working on something interesting, and I can't wait to find out what it will turn into.