« Minä ja seniorit
Me and the Silver-surfers
| Back to homepage
Paluu kotisivulle
| Kahdeksan kuukautta tasalaatuisia viipaleita
Eight months and still no sign of land »

Disclaimer

Omalla nimellä kirjoitettu blogi on kuin näyteikkuna, jonka taakse somistusosasto on sijoitellut harkittuihin muodostelmiin harmitonta, ehjää ja jossain määrin esittelykelpoista tavaraa.

Näyteikkunan perusteella ei voi tietää, mitä tavaratalossa tapahtuu. Jos mallinuket hymyilevät ja ne on puettu nätisti, sisällä tavaratalossa voi olla vesivahinko. Tai homeongelma. Meneillään ovat ehkä YT-neuvottelut tai lakko. Vaatteet on kukaties kursittu Kaukoidässä ala-arvoisissa oloissa.

Blogini on harkitun positiivinen ja varmasti monen mielestä tylsä. Minulla on paljon hyviä päiviä. Minulla on paljon myös huonoja päiviä, ja viikkoja. Reagoin säähän ja päivän pituuteen niin voimakkaasti, että ulkopuolista huvittaa. En viitsi mainostaa tätä tosiseikkaa blogissa, joka on osa ammattiminääni. (Kukaties minulla on anonyymi blogi, jossa tyhjennän henkisen sappirakkoni kaikkien ihmeteltäväksi. Katsokaapas top-listaa sillä silmällä.)

Jotkut ihmiset pitävät minusta. Aika monet eivät. Olen oppinut elämään sen asian kanssa. Enhän itsekään pidä kovin monista ihmisistä. Kari sanoi joskus viisaana päivänään, että noin 10 prosenttia ihmisistä on edes keskimäärin siedettäviä. Minusta se oli ja on osuvasti sanottu.

[Päivitys: Taustaa tarinalle.]

***

Comments - Kommentit

Henkinen sappirakko. Hauska ilmaisu.

On armollista tajuta ettei minun tarvitse pitää kaikista eikä kaikkien tarvitse pitää minusta. Mahdumme silti samalle planeetalle kunhan käyttäydymme ihmisiksi. Ihmisiksi käyttäytyminen ymmärrettynä nyt jotenkin positiivisesti.

Joskus nuorempana kävi mielessä kerettiläinen ajatus, että edes kaikista perheenjäsenistä ei tarvisisi pitää. Karkotin sen ajatuksen silloin jonnekin alitajuntaan, ja siellä se on saanut pysyä. Perheessä on se hyvä puoli, että ne eivät voi ottaa eroa, eikä perinnöttömäksi jättämisestäkään ole pelkoa, kun ei ole mitä periä.
Ja jos perhesuhteet joskus käyvät hermoille, suosittelen muuttamista vastakkaiselle pallonpuoliskolle. Ennen kuin huomaakaan, on kaikkia hirmuinen ikävä. (Jopa lauantaimakkaraa, jota en ole maistanut sitten 1970-luvun.)

Minä esitin kerran ajatuksen siitä, kuinka paljon parempi paikka maailma olisi ilman erästä nilviäistä, niin eräs henkinen pitsipillu selittämään, että mitä jos joku ajattelisi minusta noin.

voikristuksenpillu.

Totta kai monet ajattelevat niin, ja silloin tällöin joku jopa yrittää tehdä asialle jotakin, minun suureksi viihteekseni.

Nyt sinä pistit Petja pahat hakukonevoimat tämän blogin suuntaan. Kaksi pillua samassa kommentissa (ja nyt tuli kolmas), voi herra hyvästi hallitkoon (niin kuin Herkun mummi tapasi sanoa, tarttui tuossa juuri matkaan). Ja rienaustakin vielä.

Mua huvittaa millaisella genitaalisanastolla mun blogi löytyy hakukoneitten kympistä :D

Post a comment - Jätä kommentti