Mayday 34°35'S 150°36'E

Ala-asteella koulumatka kulki vanhan suomalaisen pientaloalueen halki. Ne olivat kaikki jokseenkin samanmuotoisia, puolitoistakerroksisia puutaloja, eri väreillä maalattuja, ympärillä pensasaidat ja aika monessa pienet pihaportit.

Pienillä tytöillä on usein vähän epäilyttävä maku - ihan huomaamattaan ne ehdollistuvat rakastamaan esimerkiksi röyhelöitä tai vaaleanpunaista väriä. Minusta nuo epäilemättä vähän pikkusievät ja porvarilliset pensasaidat ja portit olivat hienointa mitä kuvitella saattoi. Yhdessä oli jopa pensasaidasta muotoiltu, portin yli kaartuva vihreä kaari. Kotona ei ollut pensasaitaa tai porttia - kuka sellaisia metsän ympäröimällä maapalalla olisi tarvinnutkaan, männyissä oli porttia kyllin.

Tykkään porteista vieläkin. Ja nyt minulla on niitä kolme! Tosin ne ovat kaikki harmaita ja haalistuneita, eikä yhdenkään yllä ole vihreää pensasaitakaarta. Mutta portteja ne ovat, ja pensasaitaakin on pieni pätkä. Sen leikkaaminen on jokavuotinen riesa.

Eilen etsimääni supernaista ei löytynyt, mutta normaali energiataso palasi auringon mukana. Aamulla oli niin kaunista, että touhusin jo ennen aamupalaa ulkona tunnin verran. Kylvin kevätsipulia ja istutin vähän salaatintaimia. Kirsikkatomaatti ei ole pahastunut muutamista kylmistä öistä vaan tuottaa edelleen. Muu kesäsato alkaa olla korjattu ja syöty.

Kameliat alkavat kukkia, mikä on jännittävää, sillä puolitoista vuotta sitten istutetut taimet eivät kaikki kukkineet viime vuonna. Camellia sasanquat kukkivat ensin - ensimmäisessä kuvassa (alla) lajike nimeltä Beatrice Emily. Camellia japonicat kukkivat vasta talven tultua. Kramer's Supreme pudotteli viime vuonna suuret nuppunsa (ks. seuraava kuva), saa nähdä tuleeko niistä tänä vuonna mitään. Kyseinen lajike on naurettavan suurikukkainen ja pöyhkeä. Kauneimpia taitavat olla yksinkertaiset lajikkeet - ks. parin päivän takainen kuva Denisin valkeasta kameliasta.

Yksi kamelioista ei kestänyt kesän yli (japonica mallia 'Clarence Hearn'). Viime vuonna se kehitti yhden, valtavan kukan, joka jäi kasvin ainoaksi. Satuin ottamaan tästä ainokaisesta valokuvan - ks. alimmainen otos englanninkielisessä osuudessa. Kukka on kämmenen kokoinen (itse asiassa kämmeneni on kuvassa näkymättömissä sen alla).

Jos kukkii vain kerran elämässään, kannattaa kukkia kunnolla.

***

Ever since I was a little girl, I have adored garden gates. I used to ride my bike to school, through a traditional, Finnish neighbourhood with a row of uniform, wooden houses painted in different colours, surrounded by little yards and hedges and, quite often, gates. At home we didn't have a gate - who would need one in a house situated practically in the middle of woods? My favourite gate of all was a pretty little iron gate, painted in white. The hedge had been trained so that it formed a beautiful, green archway over the gate. Prettyish in a bourgeois-sort-of-way, probably, but in my eyes it was beautiful. (I bet I had been reading Secret Garden.)

Since moving to Australia, I now have not one gate but three, for the first time in my life. They are a bit grey and worn out, one of them is almost impossible to open and there are no green archways, but I like them all the same. There is even a hedge, which grows too quickly and needs to be pruned every year - a nuisance, really.

Yesterday I was complaining about my lack of energy. The superwoman never quite surfaced but today I was energetic enough to work in the garden before breakfast. It was a wonderful, sunny, calm morning. The vegie patch is looking a bit tired at the moment but it is still producing cherry tomatoes, and herbs of course. Everything else has pretty much finished, so today I planted some lettuce seedlings and sowed some spring onions. I was going to sow some snow peas but I have to figure out some kind of support structure for them first.

Camellias are starting to bloom, which is exciting since not all the plants we planted 1.5 years ago have flowered yet. The buds above belong to a Camellia japonica called 'Kramer's Supreme'. It dropped all of its buds last year, it remains to be seen what happens this time. Its ridiculously big flowers are not due for quite a while yet, but some sasanquas are already in bloom (pictured above, 'Beatrice Emily'). Originally I had another japonica, 'Clarence Hearn', which flowered the first year but died unexpectedly this summer. I took a photo of the first and only flower.

Here it is, in memory of a plant that produced only one flower - but what a flower!