Mayday 34°35'S 150°36'E

[Päivitetty & täydennetty 14:50 Suomen aikaa]

Isohko urakka takana. 50-sivuinen partituuri on puhtaaksikirjoitettu, vedokset luettu ja korjattu, stemmat tehty ja käyty läpi tiheän kamman kanssa. En ole ennen joutunut näin läheisiin tekemisiin käyrätorven, englannintorven ja oboen kanssa. Johan on monimutkaista! Unissa seikkailevat nuottiarvot ja etumerkit, ja uudet hartiatkin pitäisi ostaa.

Kyseisessä biisissä on laulustemmakin. Kaikki tekstit kertovat juomisesta, etupäässä oluen.

Taitaa olla kolpakon aika ja paikka. Jatkan vähän myöhemmin.

[Vähän myöhemmin:] Laulajalle (folksellaiselle), puhallinkvartetille ja pianolle kirjoitetussa Barleycornissa on juomalauluja ja juomista sivuavia lauluja Englannista, Irlannista, Italiasta ja yksi Suomesta. Etsin Andylle sopivaa suomalaista laulua, ja Kemppisen vinkistä mukaan tuli Juomaripojan hevonen. Suosikkini on varmaan irlantilainen Carrickfergus, suomalaiseen kun vetoavat paremmin tällaiset murheelliset, lasinpohjaantuijotteluballadit. Iloiset juomalaulut ovat ruotsalaisten alaa. Kantaesitys on heinäkuun puolivälissä Brisbanessa, yksityiskohtia alla.

Kännykkäkamerallakin joskus onnistuu, kun on tarpeeksi staattinen kohde (klikkaa kuvaa isommaksi, niin yksityiskohdat näkyvät paremmin).

***

Three days of furious typsetting, proofreading, editing and correcting, and the 50-page score of Barleycorn is ready. This is Andy's new song cycle for folk singer, wind quartet and piano, featuring six folk songs about drinking - beer, mostly - and drinkers. My favourite one of the lot is the one song that really isn't a cheerful drinking song at all: the Irish song Carrickfergus (...I'm drunk today/ And I'm seldom sober/ A handsome rover/ From town to town...)

The first performance will take place in Brisbane during the Brisbane Festival on 15 July by Southern Cross Soloists, Warren Fahey and Dave de Hugard.

The autumn colours above brought to you by the miserable little camera in my mobile. It is actually not such a bad shot, click the image for a larger view and you'll see the rather artistic colours of the maple leaves. Not a 'proper' maple - a Japanese one maybe?

Posted by ah at 07:31 PM | Permalink | Comments (9)

Viikonvaihteen silppukatsaus alkaa The Sydney Morning Herald -lehden viikkoliitteen (aivan omituisesti Kuukausiliitettä muistuttava muuten) kansikuvalla, jossa nuori Marilyn vielä eri nimisenä osoittaa, että sauvakävely on ollut in jo puolen vuosisataa.

Pysyvästi out ja agendan ulkopuolella on ollut Australian takamaiden inhimillinen tragedia, jota on vuosikymmenten mittaan sekä yritetty ratkaista erinäköisillä kalliilla ohjelmilla ja kampanjoilla että yritetty aktiivisesti unohtaa. Viikko, pari sitten toivottomat, väkivaltaiset ja juuriaan myöten sairaat aboriginaaliyhteisöt nousivat otsikoihin, kun muuan viisas lakinainen sai asioista tällä erää tarpeekseen ja vihelsi pelin poikki. Poliitikot tulkitsivat sen toisenlaiseksi signaaliksi ja aloittivat ikuisen pallopelinsä, jossa on tyypillisesti enemmälti kysymys oman poliittisen uskottavuuden pelastamisesta kuin pysyvistä ratkaisuista.

Tosin optimistinkin on pakko myöntää, että ratkaisut kyseiseen ongelmaan eivät ole helppoja eivätkä ilmeisiä. Pari linkkiä kaikille, joita alkuperäiskansojen kohtalot kiinnostavat (jutut luettavissa ilmaiseksi vain vajaan viikon):

• The Sydney Morning Heraldin Julie Robotham raportoi aboriginaalivauvojen korkeasta kuolleisuudesta muihin australialaisvauvoihin verrattuna.
• The Australianin Nicolas Rothwell puolestaan kirjoittaa aboriginaaliyhteisöjen vaietusta todellisuudesta - perheväkivallasta, lasten hyväksikäytöstä, köyhyydestä, alkoholismista.
• The Sydney Morning Heraldissa Russell Skelton kertoo bensanhaistelun rampauttamasta nuorisosta ja pienistä edistysaskeleista Papunyan aboriginaaliyhteisössä Alice Springsistä länteen.

Viikon kuunteluvinkki johtaa Andyn musiikkiohjelman sivulle. The Music Show päästi eetteriin minuutin verran Lordia - Andyä vähän harmitti, kun hän ei päässyt ajanpuutteen vuoksi esittelemään tietojaan suomalaisen pakanallisen sarvipääjoulupukin ja monsteriyhtyeen yhteyksistä - mutta ennen kaikkea vinkki koskee toisella tunnilla ollutta kapellimestari John Storgårdsin haastattelua.

Storgårds johtaa näinä viikkoina montaa australialaista orkesteria, ohjelmassa hän puhuu mm. rakkaudestaan Schumanniin sekä Lapin kamariorkesterin johtamisesta (Rovaniemeltä sekin). Lordia aivan ensimmäisen tunnin lopussa, 53 minuutin kohdalla, Storgårdsia toisella tunnilla kohdassa 9'05'', yhteensä parikymmentä minuuttia musiikkia ja puhetta. Kuunneltavissa nettisivulta jokusen viikon ajan.

Ja vielä yksi Lontoon Citystä tupsahtanut kaupallinen pelilinkki - skottilanko lienee pankkiammatissaan viettänyt paljonkin aikaa peruutellessaan virtuaaliautoja virtuaaliruutuihin. Minä törmäsin kolmesti ja kyllästyin. Kiitos kuitenkin Donald.

***

The weekend newsupdate begins with an image of young Marilyn Monroe in the cover of The Sydney Morning Herald's Good Weekend magazine. Oddly enough, the magazine hasn't realised the real revelation of the photo: Nordic walking was already in 60 years ago!

Pretty much permanently out and certainly not high on the political agenda has been the human tragedy of the Aboriginal communities in the Australian outback. A week or two ago, a frustrated and experienced female lawyer decided that it was time for people to start caring. The politicians of course took this as a signal to rush to protect their own political futures - in a way it is understandable, as the answers to the underlying huge problems are neither easy or obvious. I have included a few links, mostly for my Finnish readers since I doubt the topic gets much coverage in the European media.

• The Sydney Morning Herald's Julie Robotham on infant mortality amongst Aborigines.
• The Australian's Nicolas Rothwell on the violent reality of Aboriginal communities
• The Sydney Morning Herald's Russell Skelton on petrol sniffing youth and some small signs of hope in Papunya, west of Alice Springs.

If you are curious (and why wouldn't you be) about the Finnish winner of the Eurovision Song Contest, The Music Show played a minute worth of the winning hit by the Lapland band Lordi yesterday. With only a few seconds to introduce the band, Andy could not share with his listeners his inside information about the true nature of the Finnish Father Christmas, another resident of Lapland. Namely, 'joulupukki' translates as 'Christmas goat', and indeed it is not long ago that he looked awfully pagan and boasted a pair of horns - and we have all seen heavy rock fans do their two-fingered greeting.

More interesting in the program, however, is an interview by the Finnish violinist and conductor John Storgårds who is on a conducting tour in Australia. He talks about his love for Schumann and about his long-term cooperation with the Lapland Chamber Orchestra (like Lordi, based in Rovaniemi, Lapland). The Lordi snippet can be found in the end of the first hour of the show (at about 53 minutes), Storgårds's interview 9'05'' into the second hour of the show. Available for listening on the internet for about four weeks.

And one more link, this one a commercial games link that found its way into my inbox courtesy of my Scottish brother-in-law. I don't dare to think how much time people have spent on this one in the City of London. I tried it three times, with pathetic results, then gave up. Thanks anyway, Donald!

Posted by ah at 02:24 PM | Permalink | Comments (9)

Päivän spämmi tarjosi kurkistuksen paitsi spämmäreiden käsitykseen englannin kielen kieliopista myös miesten hellyttäviin fantasiamaailmoihin. Onhan tämä nyt ihan hirmuisen suloista - pysyvästä suhteesta ei väliä tietenkään, mutta jos edes listan kärkeen pääsisi ja tyttöystävät löisivät tahtia sängyn ympärillä (ymmärsinköhän nyt oikein, vähän vaikeasti hahmotettava oli juuri tuo osa toivelistaa).

Kolmen roskapostisuodattimen yhdistelmä toimii aika hyvin. Aina välillä näitä tupsahtelee postilaatikkoon silti.

***

Got a most endearing Viagra spam email today. Incomparable grammar, and what an interesting glimpse of the world of men's sexual fantasies.

My various spam filters work relatively well but recently there has been quite a bit of this stuff.

Posted by ah at 10:19 AM | Permalink | Comments (2)

Päivän jännittävin tapaus: kohtasin kanan. Itse asiassa kohtasin useampia, ilmeisesti yksi naapuruston takapihakanaloista kärsii avoimen portin syndroomasta.

Vaivasin hetken aikaa päätäni sillä, liittyykö karanneisiin kanoihin jonkinlainen ilmoitusvelvollisuus. Kun en tosiaankaan tiennyt, mihin taloon lähteä kanaa taluttamaan, enkä sitäkään, miten kanaa talutetaan. Kysyin kanalta mutten ymmärtänyt vastausta.

Kanassa oli vähän linssiluteen vikaa. Kun otin esiin kännykän, kana asettautui keltaiseksi maalatun viemärinkannen päälle kanamaiseen poseeraukseen ja jähmettyi kuvaussession ajaksi. Minä menin menojani, kana jäi nokkimaan ojanpientareelle.

Siipikarjateema jatkui herkkukaupassa, josta ostin kuusi kananmunaa, kaksi (munanmuotoista) limettiä ja siivullisen ankanmaksapasteijaa.

Erään takapihakanalan omistaja rauhoitti myöhemmin omaatuntoani väittämällä, että kanat menevät kyllä yöksi kotiinsa (jos eivät ole tulleet sitä ennen syödyiksi...) Jos olisin tiennyt, mistä kanalasta karkulaiset olivat kotoisin, olisin kuulemma voinut yrittää kopata kanat sylkkyyn ja heittää ne kyseisen aidan yli.

***

This must be the highlight of the week, if not month. I met a chook today, on the narrow lane behind our house. I had no idea where the chook had come from (I asked and she probably told me only I didn't understand the answer). There are quite a few backyard chicken houses in the neighbourhood.

If there is a correct procedure when it comes to stray hens, I haven't heard of it. I left the chook and proceeded to pick up a printing job from the CTC where Jenny reassured me by pointing out that the hens do have a habit of finding their way home for the night (if they haven't got eaten by then).

The poultry theme continued at DB's deli, where I bought half a dozen eggs, two limes (well, they are egg shaped, aren't they?) and a slice of duck liver paté.

On my way home I saw another stray chook disappear under the trees surrounding the tennis courts.

Posted by ah at 02:58 PM | Permalink | Comments (2)

Voi jotta osaa olla kylmä täällä eteläisellä pallonpuoliskolla. Ensimmäinen polttopuukuorma on jo melkein puoleen väliin saakka poltettu. Katsokaa tarkkaan karttaa ja korkeuskäyriä, jos joku australialainen yrittää huijata vaihtamaan asuntoja Suomen kesäaikaan. Voi olla hyvä kauppa mutta voi olla huonokin.

Olen päivittänyt sivupalkin suosikkilistan eilispäivän tilanteen mukaiseksi. Mukana on muutama tuore tulokas ja muutama säännöllisen epäsäännöllisesti ennen luettu on siirtynyt kirjanmerkeistä aktiivilukulistalle. Olisikohan jollekulle käynyt päin vastoin... anteeksi jos näin pääsi tapahtumaan. Lämpimästi suosittelen Barbro Viuluntarkastajaa, joka kirjoittaa arkipäivästä kauniilla kielellä ja turhautuu lukiessaan pääsykokeisiin. Yhden kakkupalan miestä ei ole enää, niisk, enkä ole ihan varma onko samassa osoitteessa nyt asuva Hiljaisten seiväshyppääjien kerho kukaties suunnattu vähän eri kohderyhmälle. Aion lukea sitä kumminkin. Malja Yhden kakkupalan miehen muistolle!

Aamulla pieni vapaaehtoishommiin liittyvä kokous, joka meni vähän rupatteluksi. Neljän naisen kesken päätimme, että osa-aikatyön pitäisi olla kaikkien perusoikeus, kun maailmassa on niin paljon muita tärkeitä asioita, jotka pitää ehtiä tehdä! Minulla mitään oikeaa osa-aikatyötä tietenkään, välillä on töitä enemmän ja välillä vähemmän, yhteensä pikemminkin osa-aika- kuin kokoaikatyön edestä.

(Tuleekohan se kamera koskaan sieltä huollosta? Hinta-arvio, veret seisauttava sellainen, tuli kyllä pikapikaa.)

***

Gosh, it is cold. Above, I am warning fellow Finns against swapping houses with Australians during the Finnish summer months without checking the map and the altitudes very thoroughly first. You might get lucky, you might not. We are half way through our first delivery of firewood this winter, and we had quite a bit left over from Spring.

I am also listing some new blog acquaintances - all in the sidebar, all in Finnish.

Emma, Jenny, Lucy and I had a little meeting this morning. For an outsider it might have looked more like four women gossiping over coffees... We came to one important conclusion quite outside our agenda: a part-time job is a must (as opposed to a full-time job) if one is to do everything else that is necessary in this world. (I don't really have a part-time job. I have sometimes more work and sometimes less, altogether probably worth a part-time job rather than a full-time one.)

(I wonder if I'll ever get my camera back? I did get a quote - it will cost a million.)

Posted by ah at 05:45 PM | Permalink | Comments (2)

Karautin Nissanilla kotipihasta muutaman sadan metrin pyräyksen postitoimistolle. Matkalla alkoi kuulua kummaa kolinaa, ja postitoimiston pihassa syyksi paljastui tyhjä rengas. Naula, taas. Olen alkanut epäillä, että naapuruston pikkupojat sijoittelevat metalliesineitä peruutuspaikalle.

Renkaanvaihto-opit olivat tuoreessa muistissa, parkkipaikka tasainen ja autosta löytyivät kaikki tarvikkeet, jopa kiilat ja hansikkaat. Julkinen tapahtumapaikka ärsytti silti. Postitoimiston pihassa käy ennen laatikon tyhjennystä melkoinen trafiikki, ja vastapäätä sijaitsee kylän tietotoimisto eli kyläkauppa.

Vettä tihuutti vähän, pörrökaulaliina ja talvitakin karvareunukset olivat tiellä ja muutenkin tilanteeseen sopimattomat. Olin myös epämukavasti tietoinen siitä, miltä nykymalliset farkut näyttävät takaa päin pyöreän naisihmisen kyykistellessä renkaanvaihtopuuhissa.

Olin saanut tunkin paikoilleen, kun varttunut isäntä kysyi lava-autostaan, tarvittiinko apua. Kiitin kauniisti ja sanoin, ettei tällä kertaa tarvita. "Eikö varmasti?" Ihan varmasti, kiitos kuitenkin. Isäntä peruutti pois vähän vastahakoisen oloisesti.

Olin irrottamassa tyhjän renkaan ensimmäistä pulttia, kun viereen kurvasi seuraava lava-auto. "Tarvitaanko apua?" Kaksi nuorta miestä oli jo ulkona autosta ja tarttumassa työkaluihin, joten tein mieliksi. Olkoon nyt, mukavuudenhaluiselle ihmiselle apu kelpaa aina, ja sitä paitsi minusta oli tulossa iltapäivän ohjelmanumero.

"Eikö se tässä ollut mies todellakaan tarjoutunut auttamaan?" päivitteli toinen miehistä. Minulla alkoi valjeta, että kysymys oli miehisistä kunnia-asioista ja edellisen avuntarjoajan maine kylillä oli vaarantunut pahanpäiväisesti. Kiirehdin korjaamaan väärinkäsitystä ennen kuin sana leviäisi laajemmalle. Kuinkahan moni muu oli jo mielessään moittinut ensimmäisen isännän tapoja.

Muistiin merkittävää: ei saa heittäytyä liian itsenäiseksi silloin kun miehinen kunnia on kysymyksessä.

***

I was trying to change a tyre in the car park at the post office today at 2:30pm. There is a lot of traffic at the post office at 2:30pm - the mail leaves Robertson around 3 pm on business days.

I knew what to do, sort of, having changed a tyre six months ago all by myself, for the first time in my life. I had all the equipment, including a pair of gloves. I also had a long, fluffy, burgundy winter scarf and fake fur around the wrists and neck of my winter coat. I felt absolutely ridiculous and was aware that today's jeans look ghastly, seen from behind, when changing a tyre in the car park at the post office at 2:30pm.

The post office is opposite the supermarket, which is in the middle of the village, on the main road.

I had the jack in place and was busy winding, when an elderly man from a ute window kindly offered to help. "Thanks but I'll be fine, really I will." "Are you sure?" Quite sure, but thank you very much anyway.

I was trying to unbolt the first bolt, which seemed a bit tight, when the second ute (=pick-up) stopped and two young men got out, eager to help. I realised how silly it was to insist on doing it all on my own, in my fluffy scarf and fake fur around my wrists, so I said yes.

The job was completed in 60 seconds. "Did the other guy really drive away without offering to help?" my helpers wanted to know.

I realised only then that I had seriously endangered the first man's reputation in the village, and promptly hastened to put things right. I could not help wondering how many other people had come to the same, wrong conclusion.

Note to self: don't try to be independent when a man's honour is at stake.

Posted by ah at 06:07 PM | Permalink | Comments (14)

Tätikin teki tv-mainoksen.

***

I have a tv ad. Well, not really. This is a kind of competition that has infected most of the Finnish blogosphere. Follow the link to see the ad (you can rate it if you wish). The Finnish text prompts to check out the Finnish blog portal.

Posted by ah at 02:49 PM | Permalink | Comments (5)

Aikaeron takia tuli kurkistettua Euroviisujen semifinaalia puoli vuorokautta suomalaisia myöhemmin. Ja millä lailla oli valtaosa esiintyjistä oli valmistautunut tähän arvokkaaseen ja parhaita eurooppalaisia kulttuuriperinteitä ylläpitävään koitokseen? Bikinirajaus oli päivän sana. Euroblondi toisensa jälkeen otti kehonrakennuskilpailuja muistuttavan reisilihasposeerauksen ja esitteli huolellisesti ajeltuja nivusiaan. Australian-täti alkoi voida pahoin vasta siinä kahdennentoista kiiltävän reisiparin kohdalla.

Jatkoon pääsivät Lordi, Liettua ja Bosnia-Hertsegovina, jotka olivat muistaneet pukeutua.

Ei ihme, että valtaosalla maailman miehistä on vaikeuksia tehdä eroa pornolehtien ja päivätodellisuuden välillä.

Ja nyt on taas meidän tyttöjen hyvä kimittää, että vakavasti pitäisi suhtautua.

***

I see (from the official Eurovision Song Contest website) that the dress rehearsal in Athens is on the way. Judging by the Semifinal, the most important step in preparing for the Eurovision Song Contest dress rehearsal is a Brazilian waxing.

No wonder most of this world's men find it difficult to tell the difference between porn magazines and reality. Do we really have to work this hard to make sure that the European women will forever be treated like complete bimbos and with total disrespect?

Finland, Lithuania and Bosnia and Herzegovina got to the Final by wearing clothes.

Posted by ah at 08:36 AM | Permalink | Comments (10)

Melkein kaikessa sosiaalisessa kanssakäymisessä tulee jossain vaiheessa vastaan maaginen hetki, josta ei ole paluuta. Hajamielisille ja itsekeskeisille ihmisille tämä hetki on ikuinen arvoitus - kun sen olemassaolon tiedostaa, se on jo mennyt. Pitäisi olla kansainvälinen signaali, vilkkuva varoitusvalo, joka syttyy palamaan siinä vaiheessa, kun viimeistään pitäisi kiinnittää huomiota keskustelun yksityiskohtiin ja kysyä, esimerkiksi, että:

"Mikä sinun nimesi nyt olikaan?"
"Montako lasta teillä nyt olikaan?"
"Missä sinä nyt oletkaan töissä?"
"Niin missä te olittekaan lomamatkalla?
"Mitä sinä nyt opiskeletkaan?"

Tässä hengessä minua kiinnostaa tällä hetkellä:

Mitä suomalainen bloggaaja tarkoittaa, kun hän määrittelee bloginsa sisällön sanalla "haircut". Tai - herra paratkoon - "haircuttia"?

Mitä joogaopettaja tarkoittaa, kun hän sanoo "keep your nose in line with your navel". Pidä nenä samassa linjassa navan kanssa. Tämä toistuu aina rentoutumisosuuden alussa, kun kaikki makaavat lattialla selällään. Olen tulkinnut niin, että nenän pitäisi osoittaa ylöspäin eikä jommalle kummalle sivulle. (Olen käynyt tässä joogassa jo kolmisen vuotta.)

Kuva ei ole ollenkaan aiheeseen liittyvä kommentti vaan varsin liikuttava iäkkään miehen ja naisen kaksoishauta kylämme hautausmaalla.

***

In all human interaction there comes that magical moment of no return. Absent-minded and self-centered people routinely miss this moment. There should be an international signal - maybe a flashing blue light or a sound alarm - to indicate the moment after which one can no longer ask, for instance:

"What was your name again?"
"How many children do you have?"
"Where was it that you said you worked?"
"Where did you say you went for your holiday?"
"What was it again that you study?"

I am currently interested in what our yoga teacher means when she instructs to "keep your nose in line with your navel". (It is my third year in her group I think. I assume she means that the nose should point upwards but I am not sure.)

I am also interested in what all those Finnish bloggers mean when they define their blogs' content as being "haircut" (using this very, English word). Clearly this is something everybody knows. Everybody except for me.

There is no connection whatsoever between this story and the picture above - this very touching double grave of a man and a woman can be found at the beautiful Robertson cemetery.

Posted by ah at 08:08 PM | Permalink | Comments (11)

Kirjoitin juuri kolumnia siitä, miten maailmalla matkaillessa on toki hienoa nähdä "eläviä" michelangeloita ja botticelleja, keskiaikaisia kaupunkeja ja antiikin raunioita. Vaan mitenkäs käy, kun arvonsa tunteva kulttuurimatkailija pääsee safarille tai osuu muuten vastakkain elävän luonnon kanssa? Kyllä leijona on sentään aina leijona!

Minua nolotti Afrikan-matkani jälkeen myöntää kyselijöille, että safarilla oli oikeasti ollut hirmuisen elämyksellistä. Kun ajatusten olisi pitänyt omastakin mielestä askarrella enemmän kehitysmaapolitiikan ja maailman yleisen epäoikeudenmukaisuuden parissa. Tottahan ajankohtaisiakin asioita pohdittiin, meillä oli onni tavata ja keskustella oikeiden mosambikilaisten kanssa, kun maassa silloin asunut sisko esitteli ystäviään ja toimi tulkkina.

Zimbabwe oli tuolloin vielä kohtuullisen rauhallinen, ajelimme sen läpi kuhmuisessa pick-upissa ilman sanottavampia seikkailuja. Rajalla muistan, etten uskaltanut tunnustaa itseäni toimittajaksi, ja muistan myös nuoren paikallisen miehen Victoria-putouksilla, joka varoitti meitä uskomasta vaikutelmaan pinnalta katsoen sopuisalta vaikuttavasta yhteiskunnasta. Zimbabwe oli tosiaan meidän silmissämme vaikuttanut huomattavasti sopuisammalta ja tasa-arvoisemmalta kuin taakse jättämämme Etelä-Afrikan buurialueet, jossa motellin baarissa valkoiset, punakat ja pelottavat viljelijät olivat käyneet kysymättä kertomassa meille turisteille mieleisistään ratkaisuista kotiseutunsa "alkuasukasongelmiin". (Paikallisesta tax-freestä ostimme ison säästöpussin Chymoksen Marianne-karkkeja. Se tuntui vähän kummalliselta.)

Tämä kaikki tuli mieleeni eilen, kun vein pikavisiitillä Australiassa olevan samaisen isosiskon katsomaan - kenguruita. Meillä oli aivan tavattoman hyvä onni, sillä erään mainion viinitilan liepeillä tupsahdimme keskelle suurta isojättikengurulaumaa. (Anteeksi taas, mutta tällaista termiä tarjotaan todellakin eläimelle, joka kulkee englanninkielisellä nimellä Eastern Grey Kangaroo eli Macropus giganteus.) Kengurua kannattaa tosiaan katsoa, kun se loikkaa!

Ja niinpä en sitten edes hamuillut kännykkäkameraa. Kuvassa sumuinen aamuhetki kuivuneen Lake George -järven tienoilta pienestä Collectorin kaupungista. Minulle on kerrottu, että Collectorin kaupunki olisi saanut nimensä sen mukaan, että kultaryntäyksen aikana siellä oli hippuja sen kuin jaksoi poimia. Tämä ei näytäkään pitävän paikkaansa, vaan nimi kuuluu olevan väännös samalta kuulostavasta aboriginaalikielen sanasta, jonka merkitys on jo unohtunut. Se on joka tapauksessa varsin kummallinen ja itsekin unohtuneen oloinen pienenpieni paikkakunta, jolla on erikoinen nimi. Pysähdyin siellä aamiaisen toivossa, mutta oiva Lynwood Cafe ei ollut vielä yhdeksältä aamulla auki.

***
I had a nice autumnal experience this morning when driving home from Canberra. The motorway passes through a dry lakebed called Lake George, and today the whole valley bathed in luminous morning mist, creating a fantastic, magical feeling.

I stopped in Collector (where I took the rather ordinary photo above - if you click it larger you can just about see a hint of mist) hoping to eat breakfast in the very nice Lynwood Cafe, but unfortunately they only opened at 10 am and I was far too early.

I had been living under the impression that Collector got its name during the gold rush - that there was so much alluvial gold that it was possible just to fill one's pockets by collecting it. No truth in that story it seems, as the name of the town is not English at all but a corruption of an Aboriginal word. No one seems to know quite what the original word meant - I'll update if I ever find out.

I was in Canberra to meet my big sister (one of them) that has come to Australia for less than six days for a meeting. I had just about time to show her around a little bit, and we drove from the city (if you can call Canberra that) to the Lark Hill winery. The wines were suberb as ever, now officially biodynamic, and we also saw a huge mob of Eastern Grey Kangaroos. There must have been 40-50 of them grazing (is that what they do?) by the vineyard, so Outi had quite a good, close look at these fascinating animals on her very first day in the country. There were one or two huge males quite close to us and lots and lots of smaller females - could not quite see if they had joeys but it is nice to imagine they did.

On our way back, we saw many more on the paddocks by the roadsides - luckily none on the road.

Posted by ah at 07:20 PM | Permalink | Comments (5)

Viime viikonvaihteen horoskooppini (The Sydney Morning Heraldin viikkoliite Good Weekend):

Leo Jul 24-Aug23
If you're sick and tired of no one paying you enough attention, consider starting your own blog. An online presence brimming with your unforgettable wit and wisdom is sure to be an instant hit and deliver the limelight you so desperately crave. It will also free up your friends and colleagues to get on with their own lives.

Enpä olisi tuota osannut osuvammin itsekään muotoilla. Hieno ironian taju.

Australianenglannissa on kuvaava termi kateellisen latistavalle asenteelle. Sitä en tiennyt, että Tall Poppy -syndroomalla on antiikin Roomaan asti ulottuvat juuret. Taitaapa muutama, sitkeä lonkero ulottua sinne Suomeenkin saakka.

Ja tämä onkin oiva yhteys mainostaa ehdottoman itsenäistä, pientä ja energistä australialaista Tall Poppies -levy-yhtiötä, joka pitää hienosti esillä australialaista musiikkia ja muusikoita..

(Kuva: Ned Kelly -nimisen Grevillean kukka, todellisuudessa peukalon mittainen. Maantierosvo-kansallissankarin mukaan nimetty tietenkin.)

***

My horoscope from last weekend's Good Weekend magazine:

Leo Jul 24-Aug23
If you're sick and tired of no one paying you enough attention, consider starting your own blog. An online presence brimming with your unforgettable wit and wisdom is sure to be an instant hit and deliver the limelight you so desperately crave. It will also free up your friends and colleagues to get on with their own lives.

What a wonderful sense of irony. Do I sense a hint of the true Australian Tall Poppy syndrome here? (I didn't know that the history of the expression goes all the way back to ancient Rome, did you?)

This is a good opportunity to advertise the fantastic, independent Tall Poppies record label that specialises in Australian music and musicians.

(Pictured: my Grevillea "Ned Kelly" in bloom, named after the famous bushranger of course.)

Posted by ah at 04:35 PM | Permalink | Comments (4)

Kuva on otettu jossakin 1960- ja 1970-lukujen taitteessa, mistä kertovat hattujen riemukkaat kuosit ja värimaailma muutenkin. Äidiltä en perinyt ainakaan poskipäitä, sillä minun ovat, kuten kuva kertoo, vihikoiramallia.

Pohjaonginta on edelleen, 35 vuotta (herrajumala!) myöhemmin kesäisistä mieliteoista mukavimpia. Viimeksi viime heinäkuussa kävimme isän kanssa Haukivedellä Lokkiluodon kupeessa hakemassa pari tusinaa kauniita ahvenia. Kerran nähtiin samalla paikalla saimaannorppa. Oikea, matala paikka löytyy keskeltä syviä vesiä Martti-sedältä perimätietona saatujen salaisten maamerkkien avulla.

Mikään ei ole jännittävämpää kuin odotella sitä ensimmäistä, napakkaa nykäisyä. Jos tuntuu pelkkää nypläystä, koukkua näykkii mitätön särki. Täysikasvuinen ahven haukkaa aina napakasti.

Madoilla onkiminen on ihanaa. Virveleitä pelkään vähän. Jukka-lanko joutui männäkesänä ajamaan viehekimppu poskeen teipattuna tunnin matkan mökiltä terveyskeskukseen.

***

The picture was taken by Dad at the beginning of the 1970s - look at the colours of the hats, and Mum's purple fishing elegance. Pity I didn't inherit Mum's cheekbones - mine are hanging loose somewhere around the sides of my mouth, as you can see. The larger version (click the image) shows that while I am pointing my rod to my right, the line is actually on the left. Never mind.

Fishing with these short, ice-fishing rods is still my favourite summer activity. Last time was in July with Dad at our favourite fishing location on lake Saimaa - we got a bucketful of beautiful perches from a shallow spot that can only be found by using secret landmarks that my late uncle Martti told us about. Once we saw a rare Saimaa Ringed Seal there.

And for the record, I can put a worm on the hook and even kill, clean and prepare my own perches.

Posted by ah at 03:55 PM | Permalink | Comments (3)

Kasablogissa Jussi kirjoitti eilen analogisiin laitteisiin tottuneiden kuluttajien ja digitaalisten laitteiden yhteensopivuudesta. Tai oikeastaan yhteensopimattomuudesta. Kirjoitus sattui sillä lailla sopivaan saumaan, että yritin jokseenkin tarkkaan kirjoittamishetkellä ratkaista kiinalaisen DVD-soittimen teknisiä ongelmia maanittelun, ravistelun, paukuttamisen ja kiroilun yhteisvoimalla. Soitin ei suostunut luopumaan siihen syötetystä DVD-levystä, ei sitten millään. Videota sopi kyllä katsella, mutta vaihtaa sitä ei voinut. Painelin nappuloita, katkaisin ja kytkin virtoja, hakkasin ja kiukuttelin. Sitten luovutin ja luin romaania elokuvan katselun sijasta. Aamulla kingotin luukun kylmän rauhallisesti auki perunankuorimisveitsellä, ja nyt se on entinen luukku se, ja Lovejoyn kuutossesongin kolmas levy on naarmuilla. (Olinkin jo vähän kyllästynyt Lovejoyhin ja juuri siksi olisi tehnyt mieli katsoa sängyssä jotakin muuta ohjelmaa tällä kertaa.)

Kyseinen kiinalainen DVD-soitin maksoi pari vuotta sitten supermarketissa viitisenkymmentä (Australian)dollaria, euroissa jotakin siinä kolmenkympin tietämillä. Ja mitä varten meille ostettiin kiinalainen halpasoitin ruokakaupasta? Sitä varten, että kalliimpi merkkidvd-soitin oli ollut takuukorjauksessa jo toista kuukautta ja isännältä loppui kärsivällisyys. Yleensä isäntä on erittäin pitkämielinen, mutta tällä kertaa oli odottamassa iso pino odotettuja DVD-klassikkoja, joita piti päästä katsomaan.

Kiinalainen tuli kotiimme ja kytkettiin seinään. Eipä tullut virtaa koneeseen. Isäntä ajeli takaisin supermarkettiin ja vaihtoi paketin toiseen samanlaiseen. Kun koje oli toimintakunnossa, tuli soitto korjaamolta: kalliimpaan laitteeseen oli vihdoin asennettu varaosa, jota oli pitänyt hakea jostakin maailman toiselta puolelta.

Siitä pitäen kiinalainen on ollut kahdesta soittimesta se luotettavampi, eilisiltaan saakka siis. Kallis soitin on ronkeli eikä soittele likaisia tai naarmuisia levyjä eikä ylimalkaan niitä, joita naapurin videokaupasta löytyy. Alun perin se ei soitellut muita kuin nelosalueen levyjä, minkä ongelman yli tosin hakkeroimme tuota pikaa.

Kiinalaiselle kelpaa kaikki. Teknisesti tietäväisemmät ihmiset väittävät meille, että se kalliimpi tuottaa meille jotenkin laadukkaamman elokuvaelämyksen. En menisi vannomaan.

Mutta nyt on siis emäntä puukottanut uskollista palvelijaa analogisen apinan raivolla suoraan silmään. Tiedotin asiasta isännälle, joka tuumi rauhallisesti ostavansa marketista uuden kiinalaisen.

Tähän viikkoon mahtuu sivumennen sanoen myös oikutteleva langaton näppis (langatonta hiirtä on muuten paljon helpompi paukuttaa pöytään kuin langallista), pukahtamaton digitaalikamera sekä internet-palveluntarjoaja, joka kadotti erään organisaation kotisivun ja sähköpostitilit kolmeksi päiväksi.

(Asiaankuulumattomien valokuvien sarjassa tarjolla tänään punarosella-papukaija - klikkaa kuvasta isommaksi - sekä hautausmaalle johtava hiekkatie.)

***

Yesterday, a fellow blogger Jussi wrote about our relationship with various appliances, and how this relationship has been changing since the introduction of digital technology. Primitive methods (like knocking, shaking and banging) and related primitive reactions that sometimes proved useful when dealing with old-fashioned, analog applicances, are no longer valid. Still, quite a few of us don't quite believe this and go on knocking, shaking and banging, with varying outcomes.

At about the same moment Jussi was writing his piece, I was struggling with our Chinese DVD-player. It refused to give up the DVD it had swallowed. I switched it on and switched it off, I pressed all its four buttons in every possible combination. I shook it, turned it upside down, knocked and rattled. I cursed and banged it with my fist. I gave up and read a book instead.

In the morning, in a perfectly calm but very determined state, I took a peeling knife and brutally stabbed our Chinese friend, forcing the little door open and ruining both the player and the DVD in the process.

The DVD-player in question cost $50 a couple of years ago - reliable Woolworths quality. And why did we buy a cheap DVD-player from the supermarket? Because our more expensive DVD-player was being repaired under warranty and the spare parts took weeks and weeks to arrive from I don't know where. Probably from outer space, in little parcels tied around the necks of carrier pigeons.

Andy went and bought a Chinese replacement. The first one did not work, so he went and changed it for an identical appliance. When we finally had it up and running, there was a call: the more expensive one was working again and ready to be collected.

Since then, we have had two DVD-players. The Chinese one has been the more reliable, until yesterday evening that is. The more expensive one is picky. It didn't play all regions (we took care of that problem by supposedly illegal means) and it doesn't like anything that has a bit of dust or a tiny scratch on it. The Chinese colleague doesn't mind, he plays everything. Or he used to, before I stabbed him.

Our more tech-savvy friends claim that the more expensive one surely gives us a much better Digital Video experience. Might be, but more than once this high-quality digital experience has been cut off around 15 mins into the film. This is when the Chinese quality came in very handy..

I told Andy about my crime. He reckons he'll get a new Chinese friend from the supermarket.

(Today's photos: a Crimson Rosella parrot - click the image for larger view - and the road leading to the Robertson cemetery.)

It is only Saturday and my week has already been characterised by a dysfunctional, wireless desktop (a wireless mouse is such a delight to bang against the desk), an uncommunicative digital camera and an internet service provider that lost the website and the email accounts of a whole organisation for three days.

Posted by ah at 04:15 PM | Permalink | Comments (4)

Tekipä tauko hyvää. No eipäs sentään valehdella: ei tehnyt. Pää on tyhjä yhä vielä mutta ehkä nälkä tulee syödessä.

Aloitan varovasti pienestä vihjeestä. Kemppinen iloitsi Amazonin kautta löytämästään, pitkään etsimästään kirjasta. Tuli mieleeni mainostaa omien kokemusten pohjalta Abebooksin kirjahakua, jota meillä on jonkin verran kokeiltu ja käytetty. On tilattu newyorkilaisesta kirjakaupasta uusia englanninnoksia Astrid Lindgrenin lastenkirjoista, musiikkiopuksia eri puolilta pohjoista Amerikkaa ja australialaisia klassikoita täältä oman saaren kirjakaupoista. Palvelu toimii kai juuri niin hyvin kuin siihen osallistuvat kirjakaupat toimivat, joten en voi mennä takaamaan mainiota lopputulosta. Mutta hinnan mukaan halvimmasta kalleimpaan rakennetut listaukset ovat hyvin hyödyllisiä - jos haluaa tekijän signeeraaman, nahkakansiin sidotun ensipainoksen, kannattaa vierittää suoraan sivun alalaitaan. Ja jos rasvatahrainen pokkari kelpaa, sen löytää siitä heti hakusanan alta. Painostiedot ja sensellaiset ovat yleensä kattavat. Hintoja kannattaa verrata, kun toisinaan joku yrittää tarjota harvinaisuutena kirjaa, jonka saisi vielä naapurikirjakaupan alennuskorista. Mutta loppuun myytyjä nimikkeitä, varhaisempia painoksia ja sensellaisia kannattaa ainakin kokeilla.

Kamera lähti korjaamolle vakuutettuna postipakettina. Vähän hirvitti. Tarkemmin tarkasteltuna näkyi, että USB-kaapelista oli yksi metallipiikki tarttunut sinne kameran liitäntään asianomaiseen koloon. En viitsinyt sorkkia sitä sieltä itse, kun toiveissa on että luottokortin kylkiäisenä tullut takuunjatke kukaties maksaa koko hoidon.

Mutta tuli kyllä mieleen, että 1980-luvun puolivälissä käytettynä ostettu, mekaaninen Nikon ei ole vielä tähän päivään mennessä tarvinnut uutta etsimen kumirengasta kummempia varaosia huolimatta siitä, että sillä on kuvattu ahkerasti monessa työpaikassa ja säässä kuin säässä (ja siitähän on kuvakin). Ja tämä samanmerkkinen digitaali-ihme on vasta vajaat kaksi vuotta vanha ja nyt jo tiputtelee pieniä digiosasiaan.

Tiedä milloin se sieltä kotiutuu, joten tästä päivästä alkaa toistaiseksi jatkuva aiheeseen liittymättömien, vanhempien otosten sarja. Tässä kuvassa Agapanthuksia (Agapanthus praecox) eli Afrikan Sinisiä liljoja Wellingtonin kasvitieteellisessä puutarhassa Wellingtonissa. Agapanthus on täällä hyvin tavallinen kasvi, meilläkin on portinpielessä komea rivi, joka kukkii joulun tienoilla. Ikivihreät, kiiltävät lehdet ovat kauniit ympäri vuoden. Alemmassa kuvassa ilmakuva samasta puutarhasta.

Ja kasveista tulee vielä mieleen, että väärällä pallonpuoliskolla asuvan iloksi Jaskan puutarha on herännyt eloon kevään mukana. Blogi on nykyään kaksikielinen (suomi-ruotsi) ja näinä päivinä siellä kukkivat vuokot. Tulipa ikävä Pohjolaan.

***

Back after a little break. No use to just sit and wait for inspiration it seems.

A Finnish blogger had managed to locate a book he had long been looking for. He had got it second-hand from Amazon. While we are active Amazon-shoppers, we have often used Abebooks for old and out-of-print books. Its listings are very useful in that they give quite a good idea about the book's condition. The search results come organised with the cheapest deals on top. If all one wants is a paperback with the back cover missing, the best deal is on top. If, on the other hand, one is after a signed copy bound in leather, there will be much more expensive deals further down. Obviously I won't quarantee a great result and service, but we have been happy with the service when we have used it. Sometimes the books come from a little bookshop in NY or Canada, sometimes from an Australian town down the South Coast.

I think I mentioned before that my camera was no longer communicating with my computer. I have now sent it off to be repaired - I could see that there was a problem with the USB cable and the camera USB port, and now I am hoping that the extended warranty will cover the repairs. If not, it should not cost a million. Meanwhile, there will be a series of older photos on this blog, with no apparent connection with text topics. (Funny, though, my old-fashioned Nikon has served me for 20 years without any repairs - the new one lasted for less than two years before first problems appeared.)

Today's photos are from the wonderful botanical gardens in Wellington, NZ. The first photo has a big slope of Agapanthus praecox, a South African plant that is very common in Australian gardens and even roadsides. We have a handsome bed by one of the gates - the plants flower around Christmas here but the glossy leaves are pretty year around. The plants pictured have pretty much finished flowering as well. The second picture is an aerial view from the same garden.

One more link - this is a Finnish-Swedish gardening blog that has just made me slightly homesick by publishing pictures of anemone in two postings. These little blue and white flowers (Anemone hepatica and Anemone nemorosa) are amongst the first wild flowers to appear when the snow is gone. In Sweden - where Jaska's garden is - the spring is probably a bit more advanced than it is in Finland.

Posted by ah at 12:16 PM | Permalink | Comments (0)

Luulitteko, että triangelia on helppo soittaa?

Olen lueskellut kirjaa nimeltä Sullivan's Music Trivia ja havainnut, että triangelin eli pimpparaudan soittamiseen tarvitaan yhdeksän eri vaihetta.

Kannattaa ennemmin opetella soittamaan gongia.

Tähän tapaan:

• Warm up the gong by hitting it gently outside the centre, preferably with a leather- or felt-covered mallet.
• When the gong is vibrating slightly, smack it hard in the centre.
• Allow the gong's ring to get softer and softer until it eventually stops.
• Smack the gong again in the centre.
• Repeat process.

Posted by ah at 05:08 PM | Permalink | Comments (3)

Tänään ei suksi luista. Koko viikon olen ollut hidas ja tyhmä (tavallista hitaampi ja tyhmempi). Sain puristettua itsestäni parin kappaleen verran tajunnanvirtaa suomeksi ja melkein saman verran englanniksi. Sitten digitaali-Nikon kieltäytyi luopumasta kuvistaan. Liekö vika USB-kaapelissa vai kameran liitännässä. En tiedä eikä melkein huvitakaan tietää, vaikka pakkohan tuo on jossain vaiheessa selvittää.

Tutkin ohjekirjoja ja etsin apua netistä. Ei löytynyt. Yritin palata tajunnanvirtani pariin, mutta luultavasti kaikkien asianosaisten onneksi se oli kadonnut. Miten näin tylsässä tilassa oleva ihminen saattoikin sulkea netti-ikkunoita niin tarmokkaasti?

Tämän verran kuitenkin siitä tajunnanvirrasta:

Ihmiset hokevat jatkuvasti, miten mukavaa on, että Robertsonissa on sentään neljä vuodenaikaa (toisin kuin keskimäärin Australiassa). Paskanmarjat. Lehtipuissa liehuvat vielä keltaiset lehdet kun kevätsipulikukat työntävät jo vartta kukkapenkistä. Missä talvi? Vuodenaikoja on tasan kolme: kevät, kesä ja syksy.

Denis on ollut mielessä. Eilen juttelimme puhelimessa, kuulosti itseltään mutta on kuulemma kahdeksan kiloa kevyempi. Pari viikkoa vielä teholla näitä radikaaleja syöpähoitoja. Sitten pitäisi päästä avopotilaaksi.

Kuvassa naapurimme BJ ja Anthony rakentamassa takapihalle patiota. Hymyilkää ihmiset enemmän niin näytätte näin näteiltä.

***

Nothing works today. Not that there has been much going on all week, from the point of view of brain activity. I had just about managed to produce a couple of paragraphs for the blog in Finnish and English, when I managed to delete the whole thing. The camera is refusing to transfer its photos to the PC, and I have no idea why.

I remember this much about my intended blog entry:

People keep talking about how nice it is that there are four proper seasons in Robertson. Bollocks. (Sorry.) The autumn leaves are still in the trees when the spring bulbs are shooting. We have three seasons: Spring, Summer and Autumn.

Spoke with Denis yesterday. He sounds himself, although he says he is eight kilos smaller. He is hoping to get out of the intensive unit in a couple of weeks' time. He sounds a bit tired and quite a bit bored. He can receive visitors but do not go if you have a cold, as his immunity is down to zero.

Pictured BJ and Anthony building a patio. What pretty people - we should all smile more.

Posted by ah at 07:04 PM | Permalink | Comments (4)

Anteeksi nyt tämä jatkokertomushöpsöttely. Kolumniviikonloppu oli käsillä, ja jostain syystä tekstiä tuli kauhean hankalasti. Olin sunnuntai-iltana lähes epätoivoinen, ja sitten muistin: siunattu vappu! Sain päivän verran jatkoaikaa. Muuten olin unohtaa koko kevätkarnevaalin.

Palaan siis pieniin iloihin (ks. edellinen merkintä).

6) Hiivataikina. Leivän ja pullan leipominen kutittelee jotakin karjalaisesiäideiltä perittyä emäntägeeniä. Kakun leipomisessa epäonnistun, mutta rakastan hiivataikinan tuntua käsissä (ja hiivan makua!) ja sitä haastetta, jonka pehmeän taikinan tekeminen mahdollisimman vähillä jauhoilla tarjoaa.

7) Kuppi teetä. Ensimmäinen kuppi aamulla sängyssä ennen ylösnousua (Earl Grey on suosikkini). Illalla sängyssä piparminttu-kamomillateetä. (Lapsuudenkodissa oli aina keltaista Lipton-teetä tai Paulig-teetä. Kumpaakaan ei ole ikävä.)

8) Ostostelu. Hypistely, tutkiskelu, haistelu ja päämäärätön vaeltelu isossa cityssä. Mitään ei tarvitse välttämättä ostaa, suurkaupungissa on oma lumonsa sellaiselle, jonka arkipäivä enimmäkseen kuluu hyvin pienissä ympyröissä. Kun ostosteluun kyllästyy, voi ostaa jättipurkin popcornia ja istua katsomaan mitä tahansa toimintaelokuvaa.

9) Tuli uunissa. Suomalainen keskuslämmitys ei ole jättänyt paljonkaan virkaa uuneille ja takoille. Nykyisessä asuinpaikassa elävä tuli on talvi-illan keskipiste. Siinä lämmitellessään voi esimerkiksi virkata. Virkkaaminenkin voisi kuulua listalle, mutta sitä tulee harrastettua niin kovin satunnaisesti.

10) Juusto. Jouduin kerran katugalluppiin, jossa kysyttiin, mitä asiaa ilman ei haluaisi olla. Olin tulossa kotiin kylän oivasta juustokaupasta (jäänteenä täällä muinoin sijainneesta juustotehtaasta), joten vastasin "hyvää juustoa". Naapuri tuli parin päivän päästä näyttämään lehteä, jossa kaikki muut puhuivat puolisoistaan, lapsistaan ja hyvästä terveydestä. Paitsi yksi, joka puhui juustosta.

Tässä kohtaa minun kuuluisi haastaa muita listaamaan yksinkertaisia mielihyvän aiheitaan - olisi kiva lukea kenen tahansa pienistä iloista!

***

More simple pleasures (see previous entry)

6) Making bread. I love baking with yeast - proper baker's yeast if possible. I even love the taste of yeast. Cakes make me nervous but I love kneading a soft, comforting yeast dough. I amuse myself by trying to make a decent dough with as little flour as possible - the softer the dough the tastier the bread. Yesterday I made barley bread (half plain flour, half barley flour).

7) A cup of tea: the first cup of the day in bed in the morning (Earl Grey), the last in bed in the evening (camomile and spearmint).

8) Shopping, or window shopping. Living in a remote little place means that the City has a certain charm. For a couple of hours I can happily walk around in shops, browsing and looking for bargains. I don't necessarily buy anything. And when I get tired, I find a movie theatre and see a film.

9) A woodfire. Finnish houses and apartments are usually furiously central-heated. There is a lot to be said for good central-heating, but there is almost as much to be said for cosy winter evenings by the fire. You can throw a shawl on your shoulders, watch tv and knit or crochet if you feel like it.

10) Cheese. I was once approached by a journalist from the local paper. He was working on a kind of a poll, asking all his victims what they would not want to be without in their lives. I was on my way home from the jolly good, local cheese shop (a relic of a cheese factory that once was a main feature of the town), so I promptly answered "good cheese". The man next door came to show me the paper a few days later. Everyone was talking about their spouses, children and good health. Except for one who talked about cheese.

I am not very good at tagging people, so I'll just say, in general terms, that I'd love to hear about anybody else's simple pleasures (we'll see if any of the Finns pick this one up)!

Posted by ah at 02:18 PM | Permalink | Comments (2)

Palaamme asiaan: 10 pientä, simppeliä mielihyvän aihetta, osat 1-5. Via Neiti Kotka.

1) Säästä puhuminen. Eräs tuntemani ihminen halveksui kerran ääneen säästä puhujia. Mutta säästä puhuminenhan on sitä todellista kuulumisten vaihtoa, ilmapiirin, tunnelman ja yhteisen kokemuksen aistimista. Tapahtumatonkin elämä ammentaa yllin kyllin draamaa ja vaihtelua säätilasta.

2) Kaljalla käyminen siskon kanssa. Tästä mielihyvästä on tullut vähemmän yksinkertainen, kun operaatioon sisältyy lähemmäs 30 tunnin lentomatka.

3) Kirjekokoelmat. Kirjekokoelmien lukeminen vie suoraan vieraiden ihmisten, historiallisten henkilöiden, taiteilijoiden, kulttuuripersoonien ja kirjailijoiden arkielämään. Suosikkini jo monen vuoden takaa on SKS:n julkaisema Yhdeksän mustaa joutsenta (Swanin sisarusten kirjeitä, osa 1). Yöpöydällä odottavat Brontën sisarusten kirjeet.

4) Kuivatut tatit. Tähän sisältyy se, että sienimetsään pääsemisestä on niinikään tullut vähemmän simppeli mielihyvä. Onneksi kuivattuja tatteja saa järkyttävään kilohintaan herkkukaupasta.

5) Puhkituttujen elokuvien katsominen. Suosikkini on BBC:n 1990-luvun filmatisointi Jane Austenin romaanista Persuasion. Suomeksi? Samaan sarjaan kuuluu riekaleille luettujen Anna- ja Runotyttö -kirjojen lukeminen keskimäärin kerran kahdessa vuodessa (sairasvuoteessa, kesämökillä tai muuten vain kun tulee alakuloinen mieli).

Jatkuu.

***

10 simple pleasures, part 1 (1-5). Via Miss Eagle.

1) Speaking about weather. I know someone who once said (with quite a lot of contempt) that he did not understand people who talked about weather. I bet he has grown up since. Speaking of weather is so much more than just comparing notes regarding weather. It is about sensing the atmosphere, finding out about the mood of the other person, sharing experiences... Weather is the one true experience we can rely on, every day, and it is always different (however slightly).

2) Having a beer in a pub with one's sister. This simple pleasure has actually got quite a bit more complicated since moving to Australia. This seems to be in tune with Miss Eagle's Simple Pleasure nr. 1.

3) Collections of letters. Reading about other people's (artists', cultural personalities', writers', other strangers') lives through their letters is a wonderful way to find out about history and the everyday of other people. A dignified way of being a voyeur. (On the bedside table at the moment: the Brontë letters.)

4) Dried porcini mushrooms. Buying expensive, dried porcinis (packed in Italy, probably picked in Finland) is a substitute for the simple pleasure of picking one's own mushrooms, which has also got far too complicated since moving to Australia.

5) Watching films that one knows by heart. My favourite is the BBC 1990s production of Jane Austen's Persuasion. A similar pleasure is reading all the L. M. Montgomery classics once in about 2 years (when sick, holidaying or just miserable).

To be continued.

Posted by ah at 07:46 PM | Permalink | Comments (7)