Mayday 34°35'S 150°36'E

Siskolta tuli aamuyöllä tekstiviesti. Australia-Italia -potkupallopeli oli juuri päättynyt, ja viime sekunneilla tapahtuneen tuomarivirheen ja rangaistuspotkun vuoksi (näin kerrotaan) australialaiset lähetettiin pakkaamaan. Tekstiviestinkin mukaan moraalinen voittaja löytyi eteläiseltä pallonpuoliskolta.

Itse asiassa moraalinen voittaja löytyi kyllä peiton ja patjan välistä.

Meillä suunniteltiin illankähmässä, että katsotaanpas jalkapalloa. Australian joukkue kun oli jotenkin onnistunut pääsemään alkulohkostaan (jossa oli hirmuinen Brasilia) jatkoon, vaikkeivät muuten olleet yltäneet koko turnaukseen 32 vuoteen (kai). Täällä on perinteisesti vauhkottu enemmän rugbystä, mutta nyt hillittömien mittasuhteiden jalkapallokuume on vallannut koko saarivaltakunnan. Meillä herättiin (melkein) vasta kun Socceroos oli siis pelannut jo kolme peliä.

Peli alkoi yhdeltä yöllä. Kymmeneltä päätin ottaa pienet torkut sohvalla, että sitten jaksaisin. Yhdeltätoista päätin siirtyä jatkamaan pieniä torkkuja makuuhuoneseen, kun sielläkin on telkkari. Puoliltaöin muistin, etten koskaan katso jalkapalloa enkä oikeastaan muutakaan urheilua.

Puoliajalla havahduin kysymään Andyltä (joka katsoi siinä vieressä koko pelin vaikka yleensä katsoo vain monipäiväistä krikettiä), että mitä kuuluu. Nolla-nolla. Loppuvihellyksen jälkeen havahduin taas ja kysyin, että mitä kuuluu. Nolla-yksi, väärän joukkueen hyväksi ja kauhean vääryyden seurauksena tietysti.

Olisi ärsyttänyt jos olisin moisen vuoksi valvonut. Nukuin paremmin ja pitemmät yöunet kuin aikoihin.

Minä katson oikeastaan vain miesten voimistelua (etenkin permantoa ja renkaita) ja taitoluistelun miesten vapaaohjelmaa. Molemmissa yhdistyvät nätisti maskuliininen voima ja sopusuhtaiset mutta lihaksikkaat miesvartalot. En välitä tuon taivaallista, kuka voittaa.

***

A text message from Finland in the early hours: my sister reckons Australia was the moral winner.

I consider myself the moral winner. There was a plan to watch the Australia-Italy soccer game, which started at 1 am Australian time. At 10 pm I thought I'll have a little nap on the sofa, to make sure I'll stay awake. At 11 pm I decided that the bedroom was a better place for napping, and there is a television there, too.

Around midnight I remembered I never watch soccer. Andy (who normally only watches test cricket) proceeded to watch the game on the bedroom tv, while I checked the situation once during the game and afterwards. I'd have been profoundly irritated if I had watched it.

I watch men's artistic gymnastics and men's figure-skating. Breathtaking and very satisfying. I don't care about winners, or their morals.

PS. The best headlines in the media this morning: Good Bye, Cruel World (the Sydney Morning Herald); Last-gasp Penalty Breaks Australian Hearts (ABC News).

Posted by ah at 11:27 AM | Permalink | Comments (7)

Istuimme kahden tanssilavan luona.
Elämä katsoi meitä silmin hämmentävin
ja puhui meille rakkaudesta
tanssilavan luona.
Ja viulu yksin soitti, viulu soitti:
Olet kaunis, Marguerita.

(P. Mustapää)

Hyvää juhannusta ja keskikesän juhlaa niille, joilla on kesä. Tanssikaa ainakin laiturilla Kesäillan valssin tahtiin, jos tango ei suju...

Posted by ah at 10:13 PM | Permalink | Comments (11)

Jos tyttelin seikkailut tietokonemaailmassa eivät kiinnosta, tämänpäiväinen postaus kannattaa jättää väliin. Se ei ole erityisen informatiivinen eikä oikeastaan ollenkaan hauska. Se vain on.

Kun kotitietokoneen käyttäjä tarvitsee tietokonetukea, on oikeaa osoitetta joskus mahdoton löytää. Ongelmaa ja asiakasta pallotellaan tietokoneen valmistajan, ohjelmistoyrityksen ja internet-palveluntarjoajan välillä. Ei voida auttaa, ei kuulu meille, pitää ottaa yhteyttä valmistajaan/ISP:hen jne.

Dellistä puhutaan joskus pahaa, siksi sananen Dellin intialaisteknikkojen ylistykseksi nimenomaan tässä asiassa. (Ainakin Dellin Asia-Pacific -alueen tuki sijaitsee fyysisesti Intiassa, jossa mielenkiintoisella aksentilla täydellistä englantia puhuvat teknikot ratkovat myös australialaisten tietokoneongelmia.)

Minulla on kannettavassani kolmen vuoden takuu, johon investoin, kun ensimmäinen takuuvuosi oli lopuillaan ja läpsykkä oli yhtäkkiä muuttunut ärsyttävän epävakaaksi. Taustalla oli Microsoftin surullisenkuuluisa SP2-päivitys, mutta sen päälle rämähti vielä jokin oikosulun tapainen. Ukkosta epäiltiin (eikä syyttä: Robertsoniin oli poissaollessani rymäyttänyt kaikkien salamoiden äiti). Emolevy vaihdettiin kuitenkin takuukorjauksena. Järjestelmä asennettiin uudestaan kahdesti. Yleinen epävakaus poistui viimein SP2-yhteensopimattoman printterisoftan myötä.

Oli miten oli, totuin noina maalis-huhtikuun päivinä kulkemaan kotona langaton puhelin leukakuopassa ja keskustelemaan ensi-iltaelokuvista Biddaptan, Jithun, Abhran tai Santoshin kanssa sillä aikaa kun Microsoft raksutti omiaan tietokoneen uumenissa. Teknikkojen kärsivällisyys oli lähes loppumaton. Erityisen helpottunut olin siitä, että SP2-päivitykseen liittyviä ongelmia ratkottiin ikään kuin Dellin laskuun osana hoitoa.

Kun tänään halusin rakentaa uudestaan langattoman internetyhteyden asentamatta Telstran (Australian Sonera) kömpelöitä ohjelmia ja käyttämättä Telstran aikanaan puolipakolla minulle tuputtamaa typerää ulkoista langatonta adapteria, tiesin olla soittamatta Telstran teknikoille. Sieltä minua oli jo ennakolta valistettu, että Telstran broadband-tuki koskee ainoastaan Telstran asennuslevyn ja Netgearin USB-adapterin tai ulkoisen kortin kautta rakennettua 'langatonta' yhteyttä.

Molemmat ovat tietysti täysin turhia, kun kysymyksessä on langattomalla kortilla varustettu kannettava. (Sivumennen sanoen kotona käyneellä Telstran teknikolla ei ollut tästä asiasta hajuakaan, hän ymmärsi vain Telstran levyjä ja adaptereita ja suositteli vielä USB-adapterin jatkeeksi pitkää johtoa, jotta adapterin voi kätevästi kiinnittää vaikka kirjahyllyn kulmaan. Langaton? Haloo.)

Kuvittelin, että homma hoituu kätevältä naisihmiseltä omin neuvoin. Mutta eihän se sitten hoitunutkaan. Kun olin poistanut puoli vuotta käytössä olleen Telstra-tauhkan, tietokone ei tunnistanut naapurihuoneesta väreilevää langatonta verkkoa ollenkaan tai jos tunnisti, ei suostunut sitä käsittelemään. Sitkeä yritys ja erehdys -metodi ei auttanut, vaikka opin naputtelemaan satunnaisista kirjaimista muodostuvan 26-kirjaimisen salasanan monien yritysten seurauksena ulkomuistista.

Soitto Dellille, ja apu löytyi. Ja mikä parasta, takuuta on vielä vuosi jäljellä.

Eilinenkin muuten vierähti yritys-erehdys -osastolla. Sain vihdoin tutustuttua jo aikoja sitten hankittuun Wavelab-ohjelmaan, joka on käypäinen väline mm. radio-ohjelmien ja muiden montaasien teossa. Päivän harjoittelun tuloksena kotistudiossa tuotettiin karmivaa MIDIsaundia ja livehoilotusta yhdistävä kokonaistaideteos (kuvassa yksityiskohta näytöltä) apuneuvoksi Andyn uuden biisin esittäjille.

***

Above, I have written down a long-winded description of my dealings with various, endlessly patient Dell computer technicians, all with Indian accents. The English version will be a bit more compact, and believe me, you are not missing much.

All I wanted to say was that I have been impressed with the Dell telephone support. I know there are people whose dealings with Dell have not been satisfactory - which is why I felt like posting some good feedback on my blog.

More precisely, I have been impressed by the way the Dell support does not give you the usual "we can't help you, you need to contact the ISP/Microsoft/software manufacturer" nonsense. If I have had a problem with a computer they built, they have taken it upon themselves to solve it.

In my case, I have sometimes spent more time than I wanted to with a sweaty cordless telephone balanced under my chin getting instructions or sometimes listening to Brandenburg concertos or discussing the latest film releases with Biddapta, Jithu or Santosh. This is while the PC works its way through the Microsoft regulated steps of re-installing the operating system. But I have always been treated with respect and patience and given detailed instructions about what to do next.

Most of this experience dates back to the beginning of 2005, when my laptop was behaving in a very erratic way. It was not at all clear how much of it had to do with Microsoft SP2 and it could have been questioned how much of it should have been covered by warranty (due to some Very Big Thunderstrikes in Robbo). Anyway, my warranty was just then running out, so I made the decision of extending it by 2 years.

I am glad I did. In addition to helping with a couple of other, small issues earlier, Dell support has just today helped me to solve a wireless broadband related problem that Telstra Bigpond did not want to have anything to do with. Telstra's Bigpond Wireless insists on using often quite unnecessary external Netgear wireless cards or adapters and related software that you are required to install. When I did not want to use these, I was on my own.

It should have been relatively simple, as I have a laptop with an in-built wireless card. I thought I'd be able to figure it out but I could not. The only thing I learnt during my long trial and error session was to recite by heart the 26-digit password that was supposed to let me in the amazing world of wireless broadband.

And then it occurred to me to call Dell. A nice Indian gentleman solved my problem for me over the phone in a number of detailed steps.

Yesterday, too, was spent in the world of IT and trial and error. I was teaching myself the basics of Wavelab (image above) - interesting software mostly used for making audio montages and radio programs. What we produced in our makeshift home studio was a rather appalling mixture of MIDI-instruments and recorded human voices - the aim was to put together a practice CD for the singers of Andy's new piece. We can only hope the end result will never end up in the wrong hands.

Posted by ah at 02:50 PM | Permalink | Comments (6)

Vuoden lyhyimmät päivät ovat käsillä. Olen onnistunut pitämään tavanomaisen talvimatalasuhdanteen loitolla viettämällä tavallista enemmän aikaa ulkona. Aurinkoinen sää on kompensoinut lyheneviä päiviä.

Päivä muuttui pari tuntia sitten pilviseksi, ja suomalaiset talviunigeenini heräsivät saman tien ja alkoivat vaatia 1) päiväunia 2) hiilihydraatteja 3) tulta uuniin.

Keskitalvi on minulle luovuuden kannalta avuttominta aikaa. Tämä näkyy mm. blogin harvoina merkintöinä, joita en jaksa pyydellä anteeksi. Kun ei ole mitään sanottavaa, ei kannata sanoa mitään.

Suomessa asuessani en muista erityisesti kärsineeni kaamosmasennuksesta. En siis enempää kuin muutkaan ympärilläni olevat ihmiset. Tuskin saisin diagnoosia nytkään, siksi lieviä ja lyhytaikaisia ovat talvibluesit. Tunnen sympatiaa niitä kohtaan, joiden elämästä kaamosmasennus tekee helvetin. Ja sitä paitsi: onhan aivan erityisen naurettavaa Australiassa asuvan puhua kaamosmasennuksesta.

Lukemani lehtijutun mukaan 10 prosenttia suomalaisista kärsii kaamosmasennuksesta, naiset miehiä kolme kertaa useammin. Lisäksi monet kärsivät vuodenaikaan liittyvistä, varsinaista masennusta lievemmistä oireista.

Kesäkuussa he eivät kärsi. Paitsi jos sattuvat asumaan eteläisellä pallonpuoliskolla.

(Valokuva ei liity aiheeseen.)

***

The shortest days of winter are here. So is the winter mood - lots of sleep and lots of carbohydrates aren't exactly a cure but they make life easier. This year has not been too bad so far: lots of sunny days and quite a lot of time spent outdoors, which is the best natural medicine against the winter blues.

Midwinter is for me the least creative time of the year. I find it hard to concentrate. The ideas just don't appear - you can tell by the number of postings on the blog in the past few weeks. I am not apologising for not writing when I don't have a thing to say!

It seems 10% of Finns suffer from Seasonal Affective Disorder (SAD) related depression during the winter months. And many more, possibly around 20% of them have the milder version, sometimes referred to as the winter blues.

I like the sound of that. It makes sleeping and getting fat sound quite dignified.

A Finn suffering from SAD in June is an anomaly. Either that, or she is living in the Southern Hemisphere.

In Finnish, June is called kesäkuu. It translates as 'the summer month'.

More information in this article.

(The photo is unrelated.)

Posted by ah at 04:30 PM | Permalink | Comments (4)

Viisi asiaa, joita en hallitse mutta mieli tekisi

Kroolaus.
Espanja (kieli).
Trilli (laulussa).
Ranskalainen manikyyri (itse tehty).
Elegantti välinpitämättömyys.

Via Ihmiskunta.

***

Five things I can't do but would like to master

Australian crawl
Spanish
Trill (in singing)
French manicure (home-made)
Elegant nonchalance.

Via Ihmiskunta.

Posted by ah at 06:43 PM | Permalink | Comments (3)

Yleisradioyhtiön nettiuutissivun taideuutiset tältä aamulta. Kahden tähtivauvauutisen väliin mahtuu kulttuuripläjäys kymmenestä kissasta newyorkilaisen kaupan ikkunassa.

Naurattaisi, jos tämä ei olisi niin traagista. Ja niin totta.

***

This would be amusing if it weren't so deeply tragic. Above please find the top arts news headlines from the ABC News Online website this morning. I bet you need to know more about the kittie cultural news item.

Funnily enough, the impending death of the ABC related arts and tv magazine Limelight didn't make the news.

Posted by ah at 12:08 PM | Permalink | Comments (8)

Asiaa ihmetelleille katoamistempun syy: kaksi matkaa ja niiden välissä vatsatauti. Säästän enemmiltä yksityiskohdilta vaikka vähän tekisi mieli piehtaroida itsesäälissä. Andy-ressukka veti vielä lyhyemmän korren. Surkeaa kerrassaan. Nyt maistuu jo ruoka molemmille.

Ennen tautia kävimme Tasmaniassa yhdistetyllä työ- ja tuttavientapaamisreissulla. Hobart on äärimmäisen sympaattinen maailmanlopun kaupunki ja viimeinen juottopiste matkalla Etelämantereelle, jos sattuu asiaa sinne päin.

Kirjoitin Tasmaniasta pitemmästi muutama vuosi sitten:

Lentokentällä sataa vaakasuoraan, ja sumu peittää Hobartin kaupungin sekä sen yllä kohoavan Mount Wellingtonin vuorenhuipun. ”Hyvin harvoin meillä sataa, tuskin koskaan”, väittää taksikuski, astuu epäröimättä ulos rajuilmaan ja kantaa laukut pihan poikki Huvikumpua muistuttavaan puutalovanhukseen.

Eteiskäytävässä sekoittuvat viulunsoitto ja jazzlaulu, avotakassa hehkuvat valtavat halot ja kahdesta laiskanlinnasta kohoaa korvapari kustakin...

Kokonaisuudessaan Hesarissa aikanaan julkaistu matkailujuttu löytyy täältä.

Kuva on otettu puun latvoihin rakennetulta kävelyreitiltä eteläisestä Tasmaniasta, joen nimi on Huon. Anteeksi latteista lattein fotojournalismi (yläkuvaa voi klikata isommaksi), oikea kamera on edelleen huollossa. Alempi kuva on otettu eilispäivänä Lucyn laitumella, jossa vietettiin kuningattaren synttärijuhlapiknikkiä hienossa joskin viileässä säässä. Kaikenlaisia tekosyitä kansallisen vapaapäivän viettoon. Leidillä on oikea syntymäpäivä ja virallinen syntymäpäivä. Arvaan, että jälkimmäinen ei vaihda paikkaa vaikka monarkki jonain päivänä vaihtuisikin. Omituista asiassa on, että Isossa-Britanniassa kyseistä kansallista vapaapäivää ei tunneta.

***

For those who were wondering: I wasn't planning to have such a long break. In fact I didn't have a break, I had two short trips and a gastric virus in between them. Awful experience, even if mine was hardly anything compared to the bug that attacked poor Andy with a vengeance.

The more interesting of the two trips was a weekend in Tasmania. Andy keeps saying Hobart reminds him of Helsinki. I guess the harbour has a slightly similar atmosphere to that of the harbour of Helsinki, if you don't take into account the mountains that surround the city. But I think he is mostly referring to the climate and the cold sea (the sea smells the same in Helsinki - funny, that).

Above I am quoting and linking to a longish Tasmania tourism story that I wrote for the main Finnish daily a few years ago. It was cold then, too, and Hobart was covered in fog and Mount Wellington was nowhere to be seen. This time we had a couple of bright, cold days, perfect for walking and sightseeing, so we drove down to the Huon River Valley, which we had not seen previously. Lots of orchards with huge apples still hanging in the trees, and the river itself was quite magnificent. We drove all the way to the Tahune airwalk (see image on top, click to enlarge) - a kind of a PR exercise of Forestry Tasmania, I understand. I found the forest floor much more interesting than the treetops, but then I have never been a fan of heights.

For the record - the oysters were fantastic and had nothing whatsoever to do with the stomach bug that announced itself a few days later.

The lower picture was taken yesterday (again I apologise for the mobile camera quality) by Lucy's dam where we were having a little picnic to celebrate Queen's birthday, which for some reason is a national holiday in Australia but not in Great Britain.

Posted by ah at 04:02 PM | Permalink | Comments (8)

Nyt on vuodenaika.
Ukkolan mopo karkaa
lapsia syömään.
Melkein metsään meni.

"On viatonta ja kainoa
tämä harrastukseni ainoa."

Via Maurelita & Ihmiskunta.

(Tapani mukaan sorkin vähän Ihmiskunnassa ehdotettuja sääntöjä. Lainailin kokonaisten lauseiden sijaan otsikoita - erityisen hienoja otsikoita löytyy muuten Tosikolta, vaikkei sieltä tullutkaan tällä kertaa lainatuksi. Enkä ujona ja laiskana tohdi tulla peräkammareihin huutelemaan, jatkaa ken hoksaa ja haluaa.)

Posted by ah at 11:40 AM | Permalink | Comments (5)