Vain sukkahousut jäi sovituskoppiin
Two trips and a virus
Asiaa ihmetelleille katoamistempun syy: kaksi matkaa ja niiden välissä vatsatauti. Säästän enemmiltä yksityiskohdilta vaikka vähän tekisi mieli piehtaroida itsesäälissä. Andy-ressukka veti vielä lyhyemmän korren. Surkeaa kerrassaan. Nyt maistuu jo ruoka molemmille.
Ennen tautia kävimme Tasmaniassa yhdistetyllä työ- ja tuttavientapaamisreissulla. Hobart on äärimmäisen sympaattinen maailmanlopun kaupunki ja viimeinen juottopiste matkalla Etelämantereelle, jos sattuu asiaa sinne päin.
Kirjoitin Tasmaniasta pitemmästi muutama vuosi sitten:
Lentokentällä sataa vaakasuoraan, ja sumu peittää Hobartin kaupungin sekä sen yllä kohoavan Mount Wellingtonin vuorenhuipun. ”Hyvin harvoin meillä sataa, tuskin koskaan”, väittää taksikuski, astuu epäröimättä ulos rajuilmaan ja kantaa laukut pihan poikki Huvikumpua muistuttavaan puutalovanhukseen.
Ollaan Battery Pointissa, merimiesten, kalastajien ja kauppiaiden historiallisessa kaupunginosassa kivenheiton päässä Derwent-joen suistosta ja Hobartin syväsatamasta. Taloa isännöi muusikkopariskunta, joka vastaanottaa vieraan ja kiirehtii takaisin talon uumeniin oppilaittensa luokse.
Eteiskäytävässä sekoittuvat viulunsoitto ja jazzlaulu, avotakassa hehkuvat valtavat halot ja kahdesta laiskanlinnasta kohoaa korvapari kustakin...
Kokonaisuudessaan Hesarissa aikanaan julkaistu matkailujuttu löytyy täältä.
Kuva on otettu puun latvoihin rakennetulta kävelyreitiltä eteläisestä Tasmaniasta, joen nimi on Huon. Anteeksi latteista lattein fotojournalismi (yläkuvaa voi klikata isommaksi), oikea kamera on edelleen huollossa. Alempi kuva on otettu eilispäivänä Lucyn laitumella, jossa vietettiin kuningattaren synttärijuhlapiknikkiä hienossa joskin viileässä säässä. Kaikenlaisia tekosyitä kansallisen vapaapäivän viettoon. Leidillä on oikea syntymäpäivä ja virallinen syntymäpäivä. Arvaan, että jälkimmäinen ei vaihda paikkaa vaikka monarkki jonain päivänä vaihtuisikin. Omituista asiassa on, että Isossa-Britanniassa kyseistä kansallista vapaapäivää ei tunneta.
***
For those who were wondering: I wasn't planning to have such a long break. In fact I didn't have a break, I had two short trips and a gastric virus in between them. Awful experience, even if mine was hardly anything compared to the bug that attacked poor Andy with a vengeance.
The more interesting of the two trips was a weekend in Tasmania. Andy keeps saying Hobart reminds him of Helsinki. I guess the harbour has a slightly similar atmosphere to that of the harbour of Helsinki, if you don't take into account the mountains that surround the city. But I think he is mostly referring to the climate and the cold sea (the sea smells the same in Helsinki - funny, that).
Above I am quoting and linking to a longish Tasmania tourism story that I wrote for the main Finnish daily a few years ago. It was cold then, too, and Hobart was covered in fog and Mount Wellington was nowhere to be seen. This time we had a couple of bright, cold days, perfect for walking and sightseeing, so we drove down to the Huon River Valley, which we had not seen previously. Lots of orchards with huge apples still hanging in the trees, and the river itself was quite magnificent. We drove all the way to the Tahune airwalk (see image on top, click to enlarge) - a kind of a PR exercise of Forestry Tasmania, I understand. I found the forest floor much more interesting than the treetops, but then I have never been a fan of heights.
For the record - the oysters were fantastic and had nothing whatsoever to do with the stomach bug that announced itself a few days later.
The lower picture was taken yesterday (again I apologise for the mobile camera quality) by Lucy's dam where we were having a little picnic to celebrate Queen's birthday, which for some reason is a national holiday in Australia but not in Great Britain.
Comments - Kommentit
Aivan upea tuo alempi kuva.
Vatsataudit ovat inhottavia. Hyvä, että olette jo toipumassa.
Posted by: Myy | June 13, 2006 05:32 PM
Oikealla kameralla siitä olisi tullut ihan hyvä... Näkymä on kyllä kaunis näinkin, mutta vastarannalla laiturilla istuvat tytöt olisi pienellä zoomauksella saanut mukaan, ja kuva olisi kirkkaampi ja terävämpi.
Posted by: Anni | June 13, 2006 05:44 PM
Nice to hear from you again, Anni.
I would gladly go on the Tahune AirWalk, but the fares to Tassie are a drawback. There is a proposal to build an "AirWalk" (or similar concept) on Knights Hill, on Bob and Sheila McInnes's property. I cannot wait to see their forest from the tree tops, (but I will wait for a calm day).
Denis
Posted by: Denis | June 13, 2006 06:41 PM
Anni! Hellohellohello!!!!!!!
Is Robertson a nice place to convalesce in, for yourself and Andy and - come to that - Denis (hello Denis!)? My guess would be yes. I can just see all the local consumptives gathering by those pretty trees to take huge health-giving gulps of air.
I have seen pictures of the forest airwalks but they're not Lothlorien-esque enough for me. Forests are so much nicer when you can sit or walk in a total absence of chattery tourist noise and just enjoy the wind and the leaves and the light and (quiet, now!) the birds. The same thing applies to Places of Cultural Significance - I don't care how excited you are, things would be a lot nicer without people screeching in the Sistine chapel or St Marco's basilica. Some people just can't appreciate a beautiful ceiling when they see it. Gnark gnark gnark.
Posted by: Angharad | June 13, 2006 11:40 PM
AirWalk kuulostaa joltakin, josta Niken juristit voisivat kiihottua... mutta ideana ihan hauska. Miksihän kukaan ei ole äkännyt tällaista Suomessa? Mihinkähän tuollaisen voisi rakentaa? Ei ku tiedän jo: Imatrankoskelle!
Posted by: Kari Haakana | June 14, 2006 03:36 AM
And I would want to see the builder's licence before even contemplating checking out the Robertson airwalk, Denis!
Hello Angharad! Robertson is quite relaxing (some would say boring... I wouldn't of course).
I know what you mean about it being nicer without too many people around - but there you have your eternal tourist's dilemma: you want to find your completely unspoilt paradise without a soul around, and once you have found it, it will never be the same again.
Esteettisesti nuo airwalkit ovat vähän kuin tuulivoimalat - ekologisesti ne ovat monessa mielessä ok (säästävät maastoa ja kasvillisuutta tallomiselta jne), mutta itse rakennelma ei ole kovin monien mielestä kaunis. Toisaalta Imatrankoskeahan koristavat ainakin koskinäytösten aikaan jo kaiken maailman kamalat valo- ja äänishowt. Terästeollisuus (onko sitä tehdasta siellä vielä?) voisi markkinoida osaamistaan teräsrakennelmien muodossa.
Luulen muuten, että tuo Tasmanian rakennelma puolustaa paikkaansa myös siksi, että puut ovat siellä niin järkyttävän korkeita, ettei latvuksia oikeastaan pääse muuten tarkastelemaan - ja sitten ovat tietysti ne maisemat. Imatran airwalkiltahan voisi aina kiikaroida Svetogorskin suuntaan...
Posted by: Anni | June 14, 2006 11:44 AM
Hänen Majesteettinsa tuplasynttärit johtuvat hänen isoisoisänsä myötätunnosta työtätekeviä kohtaan.
Hänen aikanaan meteorologia oli vielä täysin säiden armoilla ja hänen syntymäpäivänsä oli keväällä. Hän yritti pariin kertaa ehdottaa pääministerille että syntymäpäiväparaatin voisi peruuttaa kun tulee vettä kuin sateenjumalan alapinnalta, hyvähän hänen oli, katoksessa, huopasylissä, mutta sotilaat säälittivät. Hänen Majesteettinsa pääministeri oli sitä mieltä että paraatit ovat tärkeitä, sillä ne antoivat sotilaille kosketuksen valtiokoneistoon.
Hänen Majesteettinsa otti yhteyttä Greenwitchin observatoriion, joka teki tilastoa säästä ja kysyi, mikä on epätodennäköisin sadepäivä Lontoossa ja ilmoitti sitten tämän päivän pääministerille virallisena syntymäpäivänä.
Posted by: Petja Jäppinen | June 14, 2006 06:12 PM
Kiitos tästä minulle täysin tuntemattomasta historiatiedosta, Petja. Onko meteorologia nykyään vähemmän säiden armoilla - jos siis ei oteta lukuun tykkilunta?
Posted by: Anni | June 15, 2006 12:34 AM