Mayday 34°35'S 150°36'E

Petja heitti meemillä. Mitä kuuntelen tänään?
Sallitaanko, että kokoan parilta päivältä, varsinkin kun tänään en ole ehtinyt kuulla muuta kuin krikettiselostusta (enkä sitäkään vapaaehtoisesti)?

Muistomusiikkiosastolta Juice on soinut vain päänsisäisessä soittorasiassa. Jonakin aamuna ennen sarastusta huomaat, että musta aurinko nousee. [musta = minusta, näin minulle on väitetty]. Jotenkin olin hämmästynyt, että mies oli vielä fyysisesti elävien kirjoissa... Kuolinuutisia on ropissut, pysähdyttävin niistä oli suuren idolini Anita O'Dayn poismeno marraskuun 23. päivänä. Anita ei ollut varsinaisesti enää keikkailuiässä (87), mutta CD-soittimessamme Anita keikkailee jatkuvasti. Rytmisesti ja vokaalisesti aivan verraton jazzlaulaja, jota on vuosikymmenet ihailtu erityisesti scatin ja improvisoinnin mestarina. Minulle äänen persoonallinen väri ja notkeus merkitsivät tyypillistä kyllä enemmän. Olen melodia-addikti. Siksi pidän niin paljon myös Chet Bakeristä.

Sydneyläisessä kahvilassa taisi soida perjantaiaamuna Scissor Sisters, joiden ensimmäinen levy soi meillä useinkin pari vuotta sitten. Uudempaa en ole kuullut.

Autossa kuunneltiin torstaina Bachin joulunajan kantaatteja. John Eliot Gardinerin johtamassa kokonaislevytyksessä (Soli Deo Gloria SCG 127) on juuri julkaistu 15. osa (BWV:t 64, 151, 57 ja 133). Levysarjan graafinen ilme on mielenkiintoinen - mustia kansia koristaa unicefmainen sarja ihmiskuvia eri maailmanuskontojen piiristä. Mielenkiintoinen siis siksi, että kansien sisällä on tätä kovin luterilaista musiikkia. Hyvä lahjalevy klassista rakastaville sukulaisille.

Eilen rakentelimme pieniä ohjelmamontaaseja Wavelab-softan avulla Andyn ja Jim Rolonin ikuisuusprojektiin (tavallisten australialaisten muotokuvia ja haastatteluja musiikista). Parikin haastateltua oli valinnut Slim Dustyn musiikkia - Australian Johnny Cashin, joka meillä ei muuten juuri soi.

Ja viikon varrella tuli monen vuoden tauon jälkeen tutustuttua myös suomalaisiin musiikkivideoihin, kun talossa pistäytyneellä oli mukana Music Export Finlandin Midem-vientipläjäys vuoden takaa. Hevivideoissa on edelleen siivekkäitä naisia, perhosia ja lepakoita. Joku naisparka oli pantu juoksemaan lakkasuolle, vesi loiskui ja sellistien letit heiluivat apokalyptisesti. Paristakymmenestä videosta jäi mieleen erityisesti The Crashin useamman vuoden takainen Still Alive ja Teemu Brunilan ääni. Löytyy näköjään pätkä biisistä täältä jos on maailmassa vielä joku muukin joka ei ole koskaan kuullutkaan. Ulkomaille muuttaminen on paras tapa pudota kelkasta tämäntyyppisissä asioissa.

Petja oli kuunnellut Tom Waitsia, Richard Straussin ja Vaughan Williamsin lauluja sekä Jussi Björlingiä. Mikä tahansa niistä olisi ihan hyvin voinut sattua soittimeen meilläkin.

***

Above, I have responded to a challenge presented to me by a fellow blogger. I was meant to list music I listened to today, but having been occupied with everything but music recently, and since it is only 11 am, I took the liberty of including tracks from the past couple of days.

Anita O'Day died on 23 November. My favourite jazz singer, fantastic, original voice, perfect sense of rhythm. She was 87. I listen to her all the time.

A Sydney café had Scissor Sisters as background music for breakfast - at least that is what I think it was, I haven't heard their more recent CD.

I'll spare you and leave out the Christmas music I heard all over the Sydney CBD. Woolworth's in Bowral had a particularly nasty version of 'Jingle Bells' with oh-so-funny Aussie words.

On Thursday, we listened to some of the latest volume in Soli Deo Gloria's Bach cantata series. Vol 15 consists of cantatas for Christmas time. I am still fascinated by the images selected for the otherwise black CD covers - portraits of people from various parts of the world, most of them clearly not Lutheran. I think we are being convinced that Bach's music, from today's point of view, is beyond religion. I am not sure his cantatas are, but I like the fact that every time a new volume comes out, the cover forces me to think about this.

Yesterday, Andy and I were compiling some audio montages for his and Jim Rolon's exhibition project (some day it will all happen and I'll write more about it). Anyway, on a couple of occasions, Slim Dusty's music was needed.

I also caught up with some Finnish pop/rock videos, after a break of about five years. The heavy metal videos still have winged females, butterflies and bats. A band called The Crash turned out to be a different from the rest.

It is very easy to fall out of the loop when it comes to Finnish popular music. All you need to do is emigrate.