Mayday 34°35'S 150°36'E

Harvoin sitten teinivuosien on enää tullut vastaan sellaista biisiä, jota tekisi mieli kuunnella uudelleen ja uudelleen, ja sitten viiden minuutin päästä taas kerran.

Kuuntelin eilen DAT-nauhalta Chris Smitherin haastattelua, ja se soitti siinä samalla kitaraansa ja esitti kappaleensa nimeltä No Love Today. Sydän pysähtyi, kuulkaas. Melankoliaa isolla M-kirjaimella, hieno sävel, upeat sanat, karismaattinen esittäjä. Pieni suuri blues-biisi, mies ja kitara eikä muuta. Olen kuunnellut sen eilisen jälkeen noin 15 kertaa.

Löysin sen sitten iTunesistakin, sielläkin on live-versio, jossa on ensin selitetty kappaleen taustaa (neworleansilaisen vihanneskauppiaan huutoja - Smither on sieltä kotoisin). Sanat vaihtelevat vähän versiosta riippuen.

I got banana, watermelon, I got peaches by the pound,
Sweet corn, mirleton, more better than in town,
I got okra, got enough to choke you,
Beans of every kind,
If hungry is what's eatin' you
I'll sell you peace of mind,
But this ain't what you came to hear me say,
And I hate to disappoint you,
But I got no love today.

Etsikäähän käsiinne, ette kadu. Vihannesteeman jatkoksi minä lähden nyt Robertson Show -maatalousnäyttelyyn jossa on kolmelta perunasäkkijuoksu (siis juostaan harteilla 25 kiloa perunoita, ei suinkaan säkin sisällä). Naisten säkissä on vain 12.5 kiloa perunoita. Kuvassa Robertsonin pääkadun varrella sijaitseva 'The Big Potato'.

***

The lyrics above come from a Chris Smither song that I stumbled across yesterday when listening to old Music Show tapes. A performance of No Love Today simply made my heart stop. It is very seldom, since the teenage years, that I find a song I want to listen to over and over again. And after that once or twice more.

This is the kind of melancholy that touches the heart of a Finn.

Pity the version I have is not available for the whole world, but there is a rather nice one in iTunes. And here's his homepage. Listen to the music, you won't regret. The lyrics and the song have been inspired by a New Orleans fruit and vegetable man.

To continue with the vegetable theme, now I need to get my act together and walk up the road, where the Robertson Show is happening. The potato race is at 3 pm. Pictured Robertson's Big Potato.

Posted by ah at 02:24 PM | Permalink | Comments (4)

[Update 9.3. Kommenteista löytyy linkki lopulliseen biisilistaan. Jospa ummikko sankari ei hoksaisi kaivaa sitä sieltä. Bloggaan tästä vaikka enemmän synttärin mentyä.]
Syntymäpäiväjuttuihin liittyvä avunpyyntö: työn alla on on käännösiskelmistä koottava CD. Siis suomenkielisiä biisejä haetaan. Perjantai on mielessäin ja Katso kenguru loikkaa ovat jo plakkarissa mutta etsiskelystä huolimatta en ole löytänyt Vilperin perikunnan Tervetuloa länteen Andrej -biisiä ladattavaksi. Näitten australialaisten lisäksi levylle menisi sellaisia suomenkielisiä biisejä, joitten alkuperäinen versio on myös suhteellisen tunnettu. Levyllä ennestään: Nosta lippu salkoon, Saat miehen kyyneliin, Oon voimissain, Kesäkatu, Mä lähden Stadiin, Hyvää huomenta Suomi, Jokainen päivä on liikaa. (Olen tarkoituksella pistämättä alkuperäisiä näkyviin niin että jää jotain synttäriyllätykseksikin. Voin vaikka luvata koota kattavan listan alkuperätietoineen, jos saan hyviä ehdotuksia.)

Saa ehdottaa ja sitäkin saa ehdottaa että mistä biisin löytäisi! Nyt-Nettilataamo ei kelpaa, sieltä ei australialaisella koneella voi käydä noukkimassa mitään. Ja ennen kuin joku kysyy, tiedostonvaihtopuuha ei ole tuttua ei, ihan olen senttejä ja dollareita/euroja käyttänyt.

Onko muita australialaisia kappaleita? Mikä on paras Beatles-cover? Rööperiin, sanoisin.

Idea saattaa kuulostaa vähän laimealta, mutta nyt on niin että viittäkymppiä vinhasti lähestyvä synttärisankari ei lakkaa ihmettelemästä suomalaista käännösiskelmätodellisuutta ja on erityisesti ehdotellut tämäntyyppistä.

Posted by ah at 12:32 PM | Permalink | Comments (9)

There was a long story, in the Review section of the Weekend Australian, on some upcoming Jane Austen related films and tv series. I am especially pleased that Andrew Davies has not yet got over his Austen phase.

Quite often Australian newspapers borrow these sorts of articles from The Times or The Guardian or whatever, this time Rosemary Neill had been given a few pages for her very readable, in-depth article. There was, in particular, one paragraph that I thought captured something of the recent Jane Austen boom in a very clever way (recent boom, I say, knowing that it has gone on for decades, if not centuries):

Even so, many of its motifs and set pieces seem familiar, too familiar: the idyllic country settings; the obligatory ball with the obligatory sexual undercurrent; the hovering, unwanted suitor; the unreliable love interest; the grand country house mocking the heroine's genteel poverty.

We have read, seen and heard all or most of this - and that of course is the whole idea - but somehow she puts it remarkably well, don't you think? And there is even a relatively fresh point of view, I find, in the juxtaposition of the grand country house and the heroine's genteel poverty.

I might have to get myself a copy of Jon Spence's Austen biography, however romanticised it might be.

Secondly, a link to a little piece of news on ABC online. I love it that when you are passionate enough about something, even mosquitoes make news. The last line of the piece of news is simply heartwarming in its modesty.

A few words about the image. Just before Christmas, I visited for the first time the National Portrait Gallery in London. What a treat! If I had thought anything beforehand, I would have thought that it was a dusty, little museum full of uninteresting portraits of unknown people. How wrong I was... it is a must. The little Jane Austen portrait, painted by sister Cassandra, is tiny! (Plus there was a large special exhibition of Hockney's portraits, but that is another story.)

***

Kielet kääntyivät taas. Kysymys on siitä, että deadline lähestyy ja istun päivät pitkät tietokoneen ääressä toimittamassa englanninkielistä tekstiä. Sormet jatkavat automaattisesti samalla kielellä, ja suomen kieli tulee sitten toisella sijalla. Sydämessä tietenkin ensimmäisenä, niisk niisk. Teen edelleen ja hautaan asti tietyntyyppisiä virheitä englannin kielessä (usein määräisiin artikkeleihin liittyviä). Joitakin asioita kielikorva ei kerro, joitakin en ole vielä oppinut. Olen kuitenkin päässyt sen kynnyksen yli, etten edes yrittäisi. Asiaa auttaa se, että äidinkieliset päästelevät säännönmukaisesti kynistään niin järkyttävää tekstiä että maahanmuuttajakin kalpenee.

Päivän linkki on lempiaiheeseen - The Australian -lehden viikonloppunumerossa oli kerrankin oman toimittajan pitkä artikkeli kiinnostavasta aiheesta. Usein täällä lainaavat tämäntapaiset tarinat brittilehdistä, tällä kertaa Rosemary Neillin artikkeli oli käsittääkseni kuitenkin omaa tuotantoa täältä väärältä puolelta palloa.

Tekosyynä oli Becoming Jane -elokuvan ensi-ilta - tässä elämäkerrallisessa, puolifiktiivisessä elokuvassa on käytetty asiantuntija-apuna sydneyläistutkija Jon Spencen Austen-elämäkertaa, jossa kaikesta päätellen otetaan kaikki irti kirjailijan elämän niukoista romanttisista käänteistä. Artikkeli kertoo myös tulevista Austen-filmeistä ja -sarjoista. Olen erittäin mielissäni siitä, ettei Andrew Davies ole vielä tyhjentänyt mantteliaan, mitä tulee Austeniin.

Kuvan Austen-muotokuva tuli vastaan joulun alla Lontoossa The National Portrait Galleryssä. En tajua miksi olin kuvitellut ko. museota tylsäksi ja jättänyt sen tarkoituksella väliin tähänastisilla Lontoon-matkoilla. Siellähän olivat kaikki! Ja Jane Austenin muotokuva on pikkiriikkinen!

PS. Ai niin, toinen linkki oli unohtua. Jotenkin lämmitti sydäntä tämän hyttysuutisen vähättelevä loppukaneetti.

Posted by ah at 05:52 PM | Permalink

Kesy euroviisuskandaali (linkki New York Timesin sivulle) muistutti Kojosta - muistanko muka väärin, eikö Nuku pommiin -biisin englanninkielisessä versiossa nimetty Ronald Reagan ydinkakan heittäjäksi? Voi kyllä olla etteivät nollatuloksellaan päässeet kenellekään sitä englanninkielistä versiota esittämään. [Päivitys - taidanpa muistaa väärin. Reagan mainittiin alun perin suomenkielisessä versiossa ja itsesensuroitiin sitten pois, eikös?]

Mutta sittenkin, eikös tapaus muistuta jotenkin varsin läheisesti Israelin euroviisuehdokasta? Oi miten olimmekaan edellä aikaamme, ei muu maailma meitä vielä silloin ymmärtänyt.

Jos joku nakkaa
ydinkakkaa
kohta tänne Eurooppaamme
niin mitä haastat
kun kaikki saastat
silloin kasvoillemme saamme?

Ja YouTubesta tietysti löytyy, mukana hellyttävästi myös Maamme-laulut ja Ossi Runteen kumarrukset oikean sinfoniaorkesterin edessä. Oi niitä aikoja.

Kasablogi tarjoaa nostalgikoille valikoiman Eurohumppaa vuosien varrelta. Oma suosikki oli tuo vuoden 1984 Tozeurin junat. Osaan vieläkin sanat ulkoa, nyt ymmärränkin niistä jo kymmenesosan.

***

The above YouTube video dates from 1982. It features one of the least successful Eurovision Song Contest entries by Finland. The lyrics are about the possibility of Europe being caught in the middle of a nuclear war. I seem to remember that the English lyrics actually mentioned Ronald Reagan as someone most likely to push the button - but of course in those days all candidates performed in their own languages, so the English lyrics were only heard if the song ended up winning the competition. This one got zero points. [Update: My memory is returning. In fact I think it was the Finnish lyrics that originally mentioned Reagan, but the possibly sensitive material was promptly self-censored.]

I guess it is a sign of times that the 2007 Israeli entry has got in such trouble when in 1982 nobody even noticed. Would it be very unpatriotic for a Finn to say that the Israeli entry is somewhat more interesting, musically speaking? Or is it that a Finn can safely utter something that will sound much more volatile coming from an Israeli citizen?

Jussi of the Finnish Kasa blog has put together a fine selection of Eurovision songs in YouTube. Worth checking the links even if you don't speak Finnish. My favourite is the 1984 Italian candidate I treni di Tozeur. It still sounds good! It is always weird to hear again a song the lyrics of which you miraculously know by heart even if you have never understood a word of them!

And don't you love the symphony orchestra... those were the days.

Posted by ah at 02:15 PM | Permalink