The perennial favourite, part 99
Lempiaiheesta, osa 99.
There was a long story, in the Review section of the Weekend Australian, on some upcoming Jane Austen related films and tv series. I am especially pleased that Andrew Davies has not yet got over his Austen phase.
Quite often Australian newspapers borrow these sorts of articles from The Times or The Guardian or whatever, this time Rosemary Neill had been given a few pages for her very readable, in-depth article. There was, in particular, one paragraph that I thought captured something of the recent Jane Austen boom in a very clever way (recent boom, I say, knowing that it has gone on for decades, if not centuries):
Even so, many of its motifs and set pieces seem familiar, too familiar: the idyllic country settings; the obligatory ball with the obligatory sexual undercurrent; the hovering, unwanted suitor; the unreliable love interest; the grand country house mocking the heroine's genteel poverty.
We have read, seen and heard all or most of this - and that of course is the whole idea - but somehow she puts it remarkably well, don't you think? And there is even a relatively fresh point of view, I find, in the juxtaposition of the grand country house and the heroine's genteel poverty.
I might have to get myself a copy of Jon Spence's Austen biography, however romanticised it might be.
Secondly, a link to a little piece of news on ABC online. I love it that when you are passionate enough about something, even mosquitoes make news. The last line of the piece of news is simply heartwarming in its modesty.
A few words about the image. Just before Christmas, I visited for the first time the National Portrait Gallery in London. What a treat! If I had thought anything beforehand, I would have thought that it was a dusty, little museum full of uninteresting portraits of unknown people. How wrong I was... it is a must. The little Jane Austen portrait, painted by sister Cassandra, is tiny! (Plus there was a large special exhibition of Hockney's portraits, but that is another story.)
***
Kielet kääntyivät taas. Kysymys on siitä, että deadline lähestyy ja istun päivät pitkät tietokoneen ääressä toimittamassa englanninkielistä tekstiä. Sormet jatkavat automaattisesti samalla kielellä, ja suomen kieli tulee sitten toisella sijalla. Sydämessä tietenkin ensimmäisenä, niisk niisk. Teen edelleen ja hautaan asti tietyntyyppisiä virheitä englannin kielessä (usein määräisiin artikkeleihin liittyviä). Joitakin asioita kielikorva ei kerro, joitakin en ole vielä oppinut. Olen kuitenkin päässyt sen kynnyksen yli, etten edes yrittäisi. Asiaa auttaa se, että äidinkieliset päästelevät säännönmukaisesti kynistään niin järkyttävää tekstiä että maahanmuuttajakin kalpenee.
Päivän linkki on lempiaiheeseen - The Australian -lehden viikonloppunumerossa oli kerrankin oman toimittajan pitkä artikkeli kiinnostavasta aiheesta. Usein täällä lainaavat tämäntapaiset tarinat brittilehdistä, tällä kertaa Rosemary Neillin artikkeli oli käsittääkseni kuitenkin omaa tuotantoa täältä väärältä puolelta palloa.
Tekosyynä oli Becoming Jane -elokuvan ensi-ilta - tässä elämäkerrallisessa, puolifiktiivisessä elokuvassa on käytetty asiantuntija-apuna sydneyläistutkija Jon Spencen Austen-elämäkertaa, jossa kaikesta päätellen otetaan kaikki irti kirjailijan elämän niukoista romanttisista käänteistä. Artikkeli kertoo myös tulevista Austen-filmeistä ja -sarjoista. Olen erittäin mielissäni siitä, ettei Andrew Davies ole vielä tyhjentänyt mantteliaan, mitä tulee Austeniin.
Kuvan Austen-muotokuva tuli vastaan joulun alla Lontoossa The National Portrait Galleryssä. En tajua miksi olin kuvitellut ko. museota tylsäksi ja jättänyt sen tarkoituksella väliin tähänastisilla Lontoon-matkoilla. Siellähän olivat kaikki! Ja Jane Austenin muotokuva on pikkiriikkinen!
PS. Ai niin, toinen linkki oli unohtua. Jotenkin lämmitti sydäntä tämän hyttysuutisen vähättelevä loppukaneetti.