Mayday 34°35'S 150°36'E

Voimakkaiden tuoksujen päivä. Heti aamusta ilmassa oli hienoinen metsäpalon haju, sää pilvinen ja kuumankostea. Sahasin minttupensaasta (Prostanthera) kuivia oksia ja voimakas haju tarttui t-paitaan. Appelsiinipuu kukkii paraikaa, varmasti yksi maailman ihmeellisimmistä ja hienostuneimmista tuoksuista. Omalla tavallaan kiehtovasti henkäilee näinä päivinä myös takaportaan vieressä kasvava kiinalainen pienikukkainen magnolia, täällä portviini- tai banaanimagnoliaksi kutsuttu. Denis nimittää kasvia Juicy Fruit -pensaaksi. Tuoksu on hedelmäinen ja vähän keinotekoinen, makea purukumin tuoksu.

Nyt kolmen aikaan iltapäivällä ukkospilvet kiertävät kylää ja jossain lähellä palaa. Metsäpalon haju on voimakas ja savua jo selvästi ilmassakin. Palokunnan sivuilla ei vielä ole varoituksia tämän alueen paloista. Tänään ei ole edes autoa mihin lastata arvoesineitä äkkilähdön varalta - jos siis olisi arvoesineitä. Puskapalon alta pelastaisin kai kannettavan tietokoneen, kaksi passia ja 35-vuotiaan teddykarhun. Yleensä ihmiset pakkaavat myös valokuva-albuminsa ja taideteoksensa.

Olen seurannut savun tihenemistä takapihalla uuden ystäväni Jeevesin kanssa. Jeeves on huilukorppi (Strepera graculina, "englanniksi" currawong), joka jostain syystä viettää paljon aikaa takapihallamme. Mistä tiedän, että kysymyksessä on aina sama lintu? Jeevesillä on vain yksi silmä. Silmätöntä puolta oli liki mahdoton valokuvata, sillä Jeeves tarkkailee lähestyvää kameraa hyvällä silmällään.

Alemmassa kuvassa Jeeves laulaa tyypillisessä australialaisessa maalaismaisemassa. (Klikkaa kuva isommaksi.)

***

The weather is overcast and very warm, and all smells seem stronger than usual. A bit of bushfire smell the first thing in the morning, then the smell of the Mint Bush (had to prune off a big branch that had split and dried out), the fantastic perfume of my Valencia orange blossoms and the slightly artificial bubble gum scent of the little Port Wine Magnolia that Denis advised me to plant next to our back door two years ago.

At 3 pm in the afternoon, the bushfire smoke suddenly got much thicker. No local fires reported so far on the Rural Fire Service website, so probably no need to worry. I was observing the smoke together with my new friend Jeeves. Jeeves is a Pied Currawong ('flute crow' in Finnish, Strepera graculina in Latin) who has been spending a lot of time on our backyard.

How can I tell it is always the same bird? Because Jeeves only has one eye. It is very difficult to get a picture of the missing eye, since Jeeves very sensibly observes you with the good one if you are trying to get close to him/her.

The lower image shows Jeeves singing in a typical Australian rural landscape. (Click for a larger image.)

Posted by ah at 04:17 PM | Permalink | Comments (12)

Lokakuun puutarhapäivitys: kasvimaa laitettu (satunnainen valikoima kukkia, mansikoita, punasipulia, yrttejä, meksikolainen chili ja kaksi tomaatin tainta). Ruoho ja kaikki muutkin kasvit kärsivät kuivuudesta. Fredin vuokra-asunto purettu ja vapautunut komposti käytetty kasvimaan teossa.

Kevään puutarhaprojekti on istuttaa takapihan terassikiveyksen reunoja kiertävään upouuteen penkkiin matalakasvuisia perennoja, kivikkokasveja ja yrttejä. Puuha piti aloittaa tappamalla nurmikko ko. alueelta, sillä kohdassa kasvoi rönsyilevää kikuju-ruohoa, joka valtaa kukkapenkit silmänräpäyksessä. Uuden kukkapenkin suunnittelu ja alueen merkitseminen käy muuten kätevästi puutarhaletkulla. Tänään vietin pari kuumaa aamutuntia kääntämällä maata ja kaivamalla ylös ruohonjuuria. Seuraavaksi katetta, muutama litteä kivi askelmaksi pariin kohtaan ja sitten sopivat kasvit. Luultavasti lisää yrttejä, vähän laventelia ja matalia, kukkivia perennoja.

Musiikillinen sivuhuomautus: John Williams oli taatusti kuunnellut Elgarin ensimmäisen sinfonian toista osaa ennen kuin sävelsi Tähtien sota -musiikkinsa.

***

Garden update: Fred's lodgings have been dismantled (by brave me), and the vegetable patch has been planted with a rather random selection of things: some herbs, tomatoes, a chilli plant, flowers and a new bed of strawberries. Tioga is the best strawberry variety I have been able to find here, rather mild but at least it is sweeter than the usual cool climate variety on offer, Red Gauntlet. My strawberry farming uncle tried Red Gauntlet in the 1970s and we all agreed it was disappointing.

This spring's little garden project is a new bed surrounding our also relatively new 'outdoor entertainment area'. I started by marking the shape with a garden hose - a great way to find the right curves - and by spraying the grass (lots of Kikuyu grass which invades new beds overnight) and, after a few weeks, digging out and removing all the grass roots. Next step is mulching, adding a few natural stone slabs for stepping stones, and finding suitable plants. I am thinking of some low-growing perennials, maybe some lavender, possibly more herbs and some rockery plants. All water-wise, of course.

I think John Williams knew Elgar's 1st Symphony and its second movement when he composed his Star Wars music.

Posted by ah at 01:39 PM | Permalink | Comments (6)

Nuhakuumeviihdettä talon tapaan: minä sairastin maanantain. Vein läppärin sänkyyn ja huvittelin langattomalla nettiyhteydellä niin perusteellisesti, että illan tullen toivoin hartaasti, ettei internetiä olisi koskaan keksitty.

Andy sairasti tiistaina ja katsoi putkeen kahdeksan jaksoa Sopranosin tuoreinta tuotantokautta. Eräässä robertsonilaisessa takahuoneessa sijaitsee pimeä Sopranos-jakelupiste, johon tuntematon yhdysvaltalainen taho lähettää tuoreimmat jaksot vanhanaikaisesti VHS-kasetilla. Näitä kasetteja sitten kierrättävät ne, jotka eivät malta odottaa, että sarja tulisi tv:stä.

Minulta jäivät ensimmäiset Sopranosit katsomatta enkä sen jälkeen viitsinyt edes yrittää päästä kärryille. Kun joskus sairastun oikein todella, kuinka monta kautta ja jaksoa minulla sitten onkaan katsottavana!

Eilen tuli mainituksi thai-kalapihvien ohje, jota kokeilin viikolla - ohje löytyi netistä (linkki englanninkielisessä osiossa), joskin sovelsin sitä hieman sen mukaan mitä kotoa löytyi. Lopputulos ei millään lailla (ei sitten todellakaan millään lailla) muistuttanut niitä harmaita haukipullia, joita koulun keittolassa tarjottiin ja joista jäi kitalakeen päiväksi nahkealta tuntuva ja kalmalta maistuva kalvo. Minä käytin barramundia, kuvittelisin että kuha olisi tässä ohjeessa omiaan. Ahvenkin varmasti kävisi ja jopa se ylimittainen hauki. Siika on ehkä vähän turhan hienoa tähän puuhaan.

Ohjeen tärkein mausteaines on kaffirlimetin lehti, joita saa Helsingissä aasialaisista kaupoista, kukaties jo Stockmanniltakin. Jos ei ole niin lopputuloksesta ei tule yhtä hyvä - mutta sitruunaruoholla ja limettimehulla saa ehkä jonkinlaisen version aikaan. Alemmassa kuvassa oma pieni limettipuuni, taustalla punakukkainen ananaksentuoksuinen ananassalvia (Pineapple Sage aka Salvia elegans), jossa naskalivyömesikko käy toisinaan imemässä mettä.

Tarvitaan:

Pikku nippu tuoretta korianteria silputtuna - lehdet ja reippaasti varsiakin
Puoli kiloa kalafileitä paloina (ahventa, kuhaa tms)
Yhden limetin mehu
Tuoretta chiliä silputtuna (pari tulista pikkuchiliä tai maun mukaan)
Kananmuna
1 rkl kalakastiketta (aasiamarketista tai kiinalaisen ruoan osastolta)
1-2 teelusikallista punaista thai-chilimaustetahnaa (tai tulista currytahnaa)
1-2 teelusikallista (ruskeaa) sokeria
3 kaffirlimetin lehteä silputtuna

Valmistus (tämä on se hauska osuus): kaikki ainekset tehosekoittimeen. Hurautellaan massaksi niin että ainekset sekoittuvat hyvin mutteivät mene liian hienoksi. Muotoillaan kostutetuin käsin pihvejä (voi tehdä myös pieniä cocktailpihvejä). Paistetaan reippaalla lämmöllä öljyssä kauniin ruskeaksi, käännetään ja paistetaan toinenkin puoli. Älä paista liikaa, vain pari minuuttia puoleltaan.

Minulla ei ollut thai-chilimaustetahnaa joten käytin vihreää thai-currytahnaa.

Näitä voi tarjota makean chilikastikkeen kanssa tai tehdä etikasta, vedestä, sokerista, lusikallisesta kalakastiketta ja silputuista yrteistä ja kasviksista (hyvin pieneksi pienittyä korianteria, kurkkua, porkkanaa, sipulia ja chiliä) dippikastikkeen.

[Lisäys: Matkalla Canberraan sijaitsevan Madew-viinitilan Belle Riesling 2004 kävi täydellisesti kaveriksi.]

***

Above, I have translated a jolly good thai fish cake recipe that I found on the internet. I modified it just a bit - I forgot to put the beans in and decided they were really not needed. I used barramundi. A wonderfully easy dish to prepare and quite delicious. Kaffir lime leaves are the key ingredient (my little lime tree pictured on the left, with some red Pineapple Sage/ Salvia elegans flowers).

This week was a bit out of the ordinary. First I spent a whole day in bed with a head cold surfing the internet (this was Monday and I am still feeling slightly weird). I am only now beginning to realise what a fine thing wireless broadband is. To be serious, by 6 pm I was quite fed up with blogs and chat groups and rather hoped internet hadn't been invented.

Then Andy got sick and spent a day in bed, watching eight episodes of Sopranos in one go. I missed the first series (or so) and never tried to join in since. So if one day I get really sick, I'll have a lot to watch. These were not just any old episodes, by the way, they belonged to the batch of VHS cassettes being sent straight from the US to a secret location in Robertson, from where they are then generously given to each Robertson-based Sopranos addict in his turn. In other words, they were new episodes.

Yesterday's long posting was a response to a little literary meme challenge - I got tagged by an old schoolmate who is nowadays editing a literary magazine. I hope my replies had been more 'literary', but what can I do! Most of them had to do with Finnish books, so the replies below are slightly different. Plus the Finnish version of the meme didn't specify as clearly as the English one to just mention one book in each category, so I got completely carried away.

1. One book that changed your life

The collected poems by the Finnish poet Aale Tynni. Not only because she was and still is my favourite poet but also because this thick volume was the first book of poems I bought with my own money, for myself to enjoy. My Mum had the same book, but since a couple of decades had passed since she had bought hers, I found to my delight that mine was much bigger, with several more recent collections added.

2. One book you’ve read more than once?

The first book I was obsessed with was, oddly, a children's version of John Bunyan's The Pilgrim's Progress. It wasn't actually given to me to read by anybody, I just happened to find it and read it far too many times. Can't imagine the damage it must have done...
The book that I still want to read again and again is Jane Austen's Persuasion.

3. One book you’d want on a desert island?

War and Peace, because I haven't read it and it would keep me occupied for a while.

4. One book that made you giddy?

Helen Fielding's Bridget Jones's Diary. I think the original book deserves a much better reputation, I found it genuinely funny and the film (could not face seeing the sequel) was a disappointment in comparison.

4. One book that wracked you with sobs?

I don't tend to sob anymore when I am reading, but poems regularly bring tears to my eyes - it is not the same reaction I had over The Little Dorrit or J. O Curwood's Kazan in my early teens but is more like a physical reaction to the sound and the feel of the words. These days, I don't like it at all when I feel I am being tricked into sobbing, which sometimes happen with films. Lars von Trier's Breaking the Waves made me very angry for this reason, and Dancer in the Dark was not much better. (Lars did not succeed, I did not sob.)

5. One book that you wish had been written

I could think of a number of autobiographies. I'd love to read one by my maternal grandmother (also called Anni), whom I never met.

7. One book you wish had never been written?

All the self-help books that claim that they'll make you very successful and very rich.

8. One book you’re currently reading?

I am halfway Helen Dunmore's House of Orphans (thank you Marjorie and Alec!), which is a beautifully written novel that takes place in Finland in 1901.

9. One book you’ve been meaning to read?

I am looking forward to reading a novel by the Finnish writer Juha Itkonen and some interesting looking poems/prose texts by Anja Erämaja. I am also definitely going to buy the diaries of Sibelius that have been recently published in Finland (in Swedish).

10. Now tag five bloggers?

I'll tag Denis and Miss Eagle. (I could not count to one above, so...)

Thank you Anita for the English version of the questions.

Posted by ah at 05:57 PM | Permalink | Comments (8)

Täällähän on siis olevinaan keskitalvi. Kameliat kukkivat vielä täyttä vauhtia mutta kukkapenkki työntää jo narsissinvartta (alakuva), ja pienimmät nunnannarsissit (yläkuvassa) kukkivat jo. Tätä tarkoitin, kun jossain välissä puhuin kolmesta vuodenajasta - siitä, miten syksy vaihtuu suoraan kevääksi ja talvi jää välistä.

Australialaisittain Robertson on tietysti hyvin kylmä kolkka, useimmilla seuduilla ei voi puhua vuodenajoista ollenkaan.

***

It is rainy and cold but suddenly it feels a lot like spring to me. (I know, Richard Rodgers wrote a song about this.) But no, it isn't my hormones, it is the spring bulbs that have started to flower. Bigger daffodils are still to come (lower picture), but sweet little jonquils are already in full bloom.

This is what I meant the other day when I was talking about three seasons and autumn turning to spring.

But I feel so gay
in a melancholy way
that it might as well be Spring.

Posted by ah at 04:50 PM | Permalink | Comments (8)

Tekipä tauko hyvää. No eipäs sentään valehdella: ei tehnyt. Pää on tyhjä yhä vielä mutta ehkä nälkä tulee syödessä.

Aloitan varovasti pienestä vihjeestä. Kemppinen iloitsi Amazonin kautta löytämästään, pitkään etsimästään kirjasta. Tuli mieleeni mainostaa omien kokemusten pohjalta Abebooksin kirjahakua, jota meillä on jonkin verran kokeiltu ja käytetty. On tilattu newyorkilaisesta kirjakaupasta uusia englanninnoksia Astrid Lindgrenin lastenkirjoista, musiikkiopuksia eri puolilta pohjoista Amerikkaa ja australialaisia klassikoita täältä oman saaren kirjakaupoista. Palvelu toimii kai juuri niin hyvin kuin siihen osallistuvat kirjakaupat toimivat, joten en voi mennä takaamaan mainiota lopputulosta. Mutta hinnan mukaan halvimmasta kalleimpaan rakennetut listaukset ovat hyvin hyödyllisiä - jos haluaa tekijän signeeraaman, nahkakansiin sidotun ensipainoksen, kannattaa vierittää suoraan sivun alalaitaan. Ja jos rasvatahrainen pokkari kelpaa, sen löytää siitä heti hakusanan alta. Painostiedot ja sensellaiset ovat yleensä kattavat. Hintoja kannattaa verrata, kun toisinaan joku yrittää tarjota harvinaisuutena kirjaa, jonka saisi vielä naapurikirjakaupan alennuskorista. Mutta loppuun myytyjä nimikkeitä, varhaisempia painoksia ja sensellaisia kannattaa ainakin kokeilla.

Kamera lähti korjaamolle vakuutettuna postipakettina. Vähän hirvitti. Tarkemmin tarkasteltuna näkyi, että USB-kaapelista oli yksi metallipiikki tarttunut sinne kameran liitäntään asianomaiseen koloon. En viitsinyt sorkkia sitä sieltä itse, kun toiveissa on että luottokortin kylkiäisenä tullut takuunjatke kukaties maksaa koko hoidon.

Mutta tuli kyllä mieleen, että 1980-luvun puolivälissä käytettynä ostettu, mekaaninen Nikon ei ole vielä tähän päivään mennessä tarvinnut uutta etsimen kumirengasta kummempia varaosia huolimatta siitä, että sillä on kuvattu ahkerasti monessa työpaikassa ja säässä kuin säässä (ja siitähän on kuvakin). Ja tämä samanmerkkinen digitaali-ihme on vasta vajaat kaksi vuotta vanha ja nyt jo tiputtelee pieniä digiosasiaan.

Tiedä milloin se sieltä kotiutuu, joten tästä päivästä alkaa toistaiseksi jatkuva aiheeseen liittymättömien, vanhempien otosten sarja. Tässä kuvassa Agapanthuksia (Agapanthus praecox) eli Afrikan Sinisiä liljoja Wellingtonin kasvitieteellisessä puutarhassa Wellingtonissa. Agapanthus on täällä hyvin tavallinen kasvi, meilläkin on portinpielessä komea rivi, joka kukkii joulun tienoilla. Ikivihreät, kiiltävät lehdet ovat kauniit ympäri vuoden. Alemmassa kuvassa ilmakuva samasta puutarhasta.

Ja kasveista tulee vielä mieleen, että väärällä pallonpuoliskolla asuvan iloksi Jaskan puutarha on herännyt eloon kevään mukana. Blogi on nykyään kaksikielinen (suomi-ruotsi) ja näinä päivinä siellä kukkivat vuokot. Tulipa ikävä Pohjolaan.

***

Back after a little break. No use to just sit and wait for inspiration it seems.

A Finnish blogger had managed to locate a book he had long been looking for. He had got it second-hand from Amazon. While we are active Amazon-shoppers, we have often used Abebooks for old and out-of-print books. Its listings are very useful in that they give quite a good idea about the book's condition. The search results come organised with the cheapest deals on top. If all one wants is a paperback with the back cover missing, the best deal is on top. If, on the other hand, one is after a signed copy bound in leather, there will be much more expensive deals further down. Obviously I won't quarantee a great result and service, but we have been happy with the service when we have used it. Sometimes the books come from a little bookshop in NY or Canada, sometimes from an Australian town down the South Coast.

I think I mentioned before that my camera was no longer communicating with my computer. I have now sent it off to be repaired - I could see that there was a problem with the USB cable and the camera USB port, and now I am hoping that the extended warranty will cover the repairs. If not, it should not cost a million. Meanwhile, there will be a series of older photos on this blog, with no apparent connection with text topics. (Funny, though, my old-fashioned Nikon has served me for 20 years without any repairs - the new one lasted for less than two years before first problems appeared.)

Today's photos are from the wonderful botanical gardens in Wellington, NZ. The first photo has a big slope of Agapanthus praecox, a South African plant that is very common in Australian gardens and even roadsides. We have a handsome bed by one of the gates - the plants flower around Christmas here but the glossy leaves are pretty year around. The plants pictured have pretty much finished flowering as well. The second picture is an aerial view from the same garden.

One more link - this is a Finnish-Swedish gardening blog that has just made me slightly homesick by publishing pictures of anemone in two postings. These little blue and white flowers (Anemone hepatica and Anemone nemorosa) are amongst the first wild flowers to appear when the snow is gone. In Sweden - where Jaska's garden is - the spring is probably a bit more advanced than it is in Finland.

Posted by ah at 12:16 PM | Permalink | Comments (0)

Ala-asteella koulumatka kulki vanhan suomalaisen pientaloalueen halki. Ne olivat kaikki jokseenkin samanmuotoisia, puolitoistakerroksisia puutaloja, eri väreillä maalattuja, ympärillä pensasaidat ja aika monessa pienet pihaportit.

Pienillä tytöillä on usein vähän epäilyttävä maku - ihan huomaamattaan ne ehdollistuvat rakastamaan esimerkiksi röyhelöitä tai vaaleanpunaista väriä. Minusta nuo epäilemättä vähän pikkusievät ja porvarilliset pensasaidat ja portit olivat hienointa mitä kuvitella saattoi. Yhdessä oli jopa pensasaidasta muotoiltu, portin yli kaartuva vihreä kaari. Kotona ei ollut pensasaitaa tai porttia - kuka sellaisia metsän ympäröimällä maapalalla olisi tarvinnutkaan, männyissä oli porttia kyllin.

Tykkään porteista vieläkin. Ja nyt minulla on niitä kolme! Tosin ne ovat kaikki harmaita ja haalistuneita, eikä yhdenkään yllä ole vihreää pensasaitakaarta. Mutta portteja ne ovat, ja pensasaitaakin on pieni pätkä. Sen leikkaaminen on jokavuotinen riesa.

Eilen etsimääni supernaista ei löytynyt, mutta normaali energiataso palasi auringon mukana. Aamulla oli niin kaunista, että touhusin jo ennen aamupalaa ulkona tunnin verran. Kylvin kevätsipulia ja istutin vähän salaatintaimia. Kirsikkatomaatti ei ole pahastunut muutamista kylmistä öistä vaan tuottaa edelleen. Muu kesäsato alkaa olla korjattu ja syöty.

Kameliat alkavat kukkia, mikä on jännittävää, sillä puolitoista vuotta sitten istutetut taimet eivät kaikki kukkineet viime vuonna. Camellia sasanquat kukkivat ensin - ensimmäisessä kuvassa (alla) lajike nimeltä Beatrice Emily. Camellia japonicat kukkivat vasta talven tultua. Kramer's Supreme pudotteli viime vuonna suuret nuppunsa (ks. seuraava kuva), saa nähdä tuleeko niistä tänä vuonna mitään. Kyseinen lajike on naurettavan suurikukkainen ja pöyhkeä. Kauneimpia taitavat olla yksinkertaiset lajikkeet - ks. parin päivän takainen kuva Denisin valkeasta kameliasta.

Yksi kamelioista ei kestänyt kesän yli (japonica mallia 'Clarence Hearn'). Viime vuonna se kehitti yhden, valtavan kukan, joka jäi kasvin ainoaksi. Satuin ottamaan tästä ainokaisesta valokuvan - ks. alimmainen otos englanninkielisessä osuudessa. Kukka on kämmenen kokoinen (itse asiassa kämmeneni on kuvassa näkymättömissä sen alla).

Jos kukkii vain kerran elämässään, kannattaa kukkia kunnolla.

***

Ever since I was a little girl, I have adored garden gates. I used to ride my bike to school, through a traditional, Finnish neighbourhood with a row of uniform, wooden houses painted in different colours, surrounded by little yards and hedges and, quite often, gates. At home we didn't have a gate - who would need one in a house situated practically in the middle of woods? My favourite gate of all was a pretty little iron gate, painted in white. The hedge had been trained so that it formed a beautiful, green archway over the gate. Prettyish in a bourgeois-sort-of-way, probably, but in my eyes it was beautiful. (I bet I had been reading Secret Garden.)

Since moving to Australia, I now have not one gate but three, for the first time in my life. They are a bit grey and worn out, one of them is almost impossible to open and there are no green archways, but I like them all the same. There is even a hedge, which grows too quickly and needs to be pruned every year - a nuisance, really.

Yesterday I was complaining about my lack of energy. The superwoman never quite surfaced but today I was energetic enough to work in the garden before breakfast. It was a wonderful, sunny, calm morning. The vegie patch is looking a bit tired at the moment but it is still producing cherry tomatoes, and herbs of course. Everything else has pretty much finished, so today I planted some lettuce seedlings and sowed some spring onions. I was going to sow some snow peas but I have to figure out some kind of support structure for them first.

Camellias are starting to bloom, which is exciting since not all the plants we planted 1.5 years ago have flowered yet. The buds above belong to a Camellia japonica called 'Kramer's Supreme'. It dropped all of its buds last year, it remains to be seen what happens this time. Its ridiculously big flowers are not due for quite a while yet, but some sasanquas are already in bloom (pictured above, 'Beatrice Emily'). Originally I had another japonica, 'Clarence Hearn', which flowered the first year but died unexpectedly this summer. I took a photo of the first and only flower.

Here it is, in memory of a plant that produced only one flower - but what a flower!

Posted by ah at 06:22 PM | Permalink | Comments (3)

Istutin aamusumussa Celesten antaman tomaatintaimen (Roma-lajiketta, vähähappoinen ja hyvä kastiketomaatti) ja harrastin täydennyskylvöä: kahdesta lyhyestä hernerivistä toinen oli mennyt parempiin suihin - tai nokkiin, veikkaan huilukorppeja tai satiinilavastajia, jotka ovat herkutelleet myös mansikoillani. Katti (ei oma) oli kaivanut ylös kurkuntaimia, ja kolmen viikkoa sitten kylvetty salaattirivi oli itänyt huonosti. Yleinen ongelma salaatinsiemenien kohdalla täällä päin, ja neuvona tarjotaan siemenpussin sujauttamista jääkaappiin muutaman viikon kylmäkäsittelyyn itävyyden palauttamiseksi. Tällä kertaa uudet siemenet tulivat kuitenkin uudesta pussista.

Etupihan vähän liian varjoisaan ruusupenkkiin viime vuonna istutettu englantilainen David Austinin Grace-ruusu (yläkuvassa) oli kehitellyt kaksi kaunista, aprikoosinväristä kukkaa. Lehdet ovat vähän hennon väriset, ja viime vuonna koko pensas näytti loppukesästä aika kurjalta. Olisi epäilemättä kaivannut huolellisempaa hoitoa kuivina kuukausina. Mutta tuoksu on oikea ruusun tuoksu, vaikkakin hento sellainen.

Suloinen tuoksu on myös ihanassa Cécile Brunner -napinläpiruusussa (alempi kuva), joka tuli aikanaan Andylle talon mukana. Nimen kukalle tiesi Denis, ja netistä selviää, että tästä vuonna 1881 jalostetusta ruususta on olemassa myös valtavan suureksi kasvava köynnöstävä versio. Terveen ja kauniin pensaan nuput ovat niin täydellisiä, peukalonpään kokoisia ruusun nuppuja kuin kuvitella saattaa. Lyhytikäisiä tosin ovat, en ole viitsinyt maljakkoon edes kokeilla, nuppujen kauneus katoaa pian. Napinläpeen todellakin omiaan, ja hiekassa näitä varmaan voisi kuivattaa, jos harrastaisi sellaista. Englanniksi kutsuvat myös nimellä Sweetheart Rose. Mutta kuka lie ollut Cécile?

Currawongs and Bowerbirds have made our backyard their living room. Especially Currawongs are walking around in a most peculiar manner, checking and sampling, digging out plants in my new water feature and pulling and stretching the pantyhose ties that I have used to support some shrubs. I realised the birds were eating my strawberries that were still far from ripe, so I covered the bushes with netting, and after two days we had a bowl of surprisingly tasty berries. (Strawberries are usually a disappointment in Australia. I can say this, having grown in a family of strawberry farmers.)

I did some more sowing, mostly because some hungry beak had helped itself to a small row of peas (another row had germinated nicely). A cat (not ours) had dug up some cucumber seedlings, and some lettuce needed to be sown again. The seeds don't always germinate very well, and I am told I could try putting them in the fridge for a couple of weeks before sowing.

An English rose that I planted last year, David Austin's Grace (see the topmost image) had produced two beautiful, apricot coloured blooms. The rose bed is a bit too shady, but it has some reliable if modest roses that flower several times each summer.

My favourite is probably Cécile Brunner (2nd image), with tiny, pale pink buds not much bigger than a thumbnail. Denis gave me the name and told that it is often referred to as a buttonhole rose. I can see why, although the blooms don't really last very long when picked. I wonder who Cécile was? I see that the rose was bred in France in 1881, so maybe she was a beauty of the French Belle époque - or was that a bit later...?

Posted by ah at 06:28 PM | Permalink | Comments (3)

Rakeet olivat sitten sen verran pieniä, etteivät sentään pieksäneet lakoon kauniita liljojani. Ei aavistustakaan lajista, muistiinpanot kukkasipuliostoksista katosivat pian istuttamisen jälkeen. Kesän tullen tulossa vielä kahta muutakin tuntematonta tyyppiä.

Viikonvaihteen Sydney Morning Heraldin IT-liitteessä oli asiaa blogeista ja seksistä (tässä vielä toinen artikkeli). Siis ei perinteisistä pornosivuista vaan ns. tavallisten ihmisten nettipäiväkirjoissaan tekemistä seksielämää koskevista paljastuksista. Juttu on ilmaista lukemista ensi viikonvaihteeseen asti, muistaakseni.

Artikkeli vertasi, huvin pikemminkin kuin argumentin vuoksi (oletan), blogien lukemista sattumalta näkysälle jääneen yksityisen päiväkirjan lukemiseen. Ajatusleikkinä mielenkiintoinen:

"Unable to resist, some of us might read a few paragraphs or even pages, before snapping the diary shut and carefully placing it back as it was found. But no one would discuss the entries with complete strangers or dare adding their own comments in the margin."

***

It seems we might have to make a fire to keep relatives warm on their last night in sunny Australia. After a warm and sunny morning, it is now 11 degrees outdoors! It is also foggy, windy and rainy. There was some hail, too. We rushed to drive the car into the garage, not knowing if the hailstones were going to be the size of an egg or possibly smaller this time.

It was not too bad in the end. My liliums are still as pretty as they were this morning when I took the photo. No idea what kind of liliums - I lost my notes soon after planting three different kinds of bulbs three or so years ago. Some of them were 'oriental lilies', I think, some of them not.

In the weekend issue of The Sydney Morning Herald, there was an article (and another article) about ordinary people blogging about their sex lives. It will be free reading for a few days only.

Posted by ah at 04:25 PM | Permalink | Comments (6)

Tietokonehommien vastapainoksi teki mieli olla ulkona, joten ryhdyimme äidin kanssa Andyn vinoillessa pieneen puutarhaprojektiin. Tarkoitus oli luoda takapihalle jos ei nyt suorastaan suihkulähdettä niin joka tapauksessa jotakin sentapaista, tarpeetonta ja porvarillista.

Englannin kielestä löytyy tämäntapaisille ilmiöille hieno sana: godwottery. Ei kuulunut sanavarastoon ennen kuin se ilmestyi A Word A Day -sähköpostilistalle viikko, pari sitten.

Ruukkukaupasta löytyi komea kivimalja puoleen hintaan (puolet hinnasta oli kyllä jäljelläkin). Sorakaupasta ostettiin 25 kilon säkillinen jokikiviä ($9:50). Akvaariokaupasta kaksi kasvia, ja kodinrakentajain paratiisista pieni pumppu ja jatkojohto.

Ruukun reikä tukkoon veistetyllä korkilla ja silikonilla, kasvit ruukuissa maljan pohjalle ja pumppu pulputtamaan. Paitsi että se pumppu on kyllä niin pieni, että pulputus jää mielikuvituksen varaan. Vaan eivätpä sikiä itikat seisovassa vedessä.

Alun perin vesieste piti sijoittaa komealle paikalle takapihan tyhjään kulmaan. Sinne kaupassa suurelta näyttänyt kiviruukku oli kuitenkin aivan liian pieni. Oikea paikka löytyi välimerellisen puutarhan - kysymyksessä on nurkkaus, jossa likakaivon naamioimiseksi kasvaa paljon yrttejä ja appelsiinipuu - kulmasta rosmariinin ja salviapensaan välistä.

***

A Word A Day email service provided an interesting word a week or two ago. Godwottery is a perfect word to use about some Australian gardens:

If you wish to create your own godwottery, we recommend: sundials, gnomes, fairies, plastic sculptures, fake rockery, pump-driven streams, and wrought-iron furniture. A pair of pink flamingos will round it out nicely.

I have had a busy week with too much late-night work at the computer - ok, let's admit that I also had a really nice time at the seaside - so I felt like spending time in the garden this weekend.