Mayday blog is not making a comeback, I am merely taking this opportunity to link to the Online Companion to Talking to Kinky and Karlheinz. On this blog site, you'll find audio and transcript samples of some of the musician interviews published as a whole in Talking to Kinky and Karlheinz - 170 musicians get vocal on The Music Show. Pay us a visit!

Merkintöjä Maydayhin kertyi 242, kommentteja lähemmäs 1200. Suurkiitos! Mittari raksuttaa jossakin 30 000 kävijän paremmalla puolella.

Eilen otetussa kuvassa lammaslauman takapiruna häärää yksi ruma ankanpoikanen (klikkaa kuva isommaksi).

***

[Update 23rd June - comments turned off because of an enthusiastic spammer.]
Having finished a big editing job - 338 pages in the final manuscript - my good intention was to become an active blogger again. With a curious mixture of guilt and relief I realise that, for now, I don't actually want to return to my pretty, little, bilingual blog prison. So, Mayday blog will be archived as of today, and if one day I feel the need to blog again, it will probably be with a new weblog.

Since August 2005, there have been 242 entries, 1200 comments (great many of them my own) and over 30 000 visitors, most of them from search engines but also a handful of truly loyal visitors and commenters - especially Denis, Marjorie and Angharad and 38 subscribers through the wonderful Finnish blog portal Blogilista. Thank you so very much for keeping me company (and making me write in English)!

Robertson sheep photographed yesterday - spot the odd one out (click image for a larger view)!

Harvoin sitten teinivuosien on enää tullut vastaan sellaista biisiä, jota tekisi mieli kuunnella uudelleen ja uudelleen, ja sitten viiden minuutin päästä taas kerran.

Kuuntelin eilen DAT-nauhalta Chris Smitherin haastattelua, ja se soitti siinä samalla kitaraansa ja esitti kappaleensa nimeltä No Love Today. Sydän pysähtyi, kuulkaas. Melankoliaa isolla M-kirjaimella, hieno sävel, upeat sanat, karismaattinen esittäjä. Pieni suuri blues-biisi, mies ja kitara eikä muuta. Olen kuunnellut sen eilisen jälkeen noin 15 kertaa.

Löysin sen sitten iTunesistakin, sielläkin on live-versio, jossa on ensin selitetty kappaleen taustaa (neworleansilaisen vihanneskauppiaan huutoja - Smither on sieltä kotoisin). Sanat vaihtelevat vähän versiosta riippuen.

I got banana, watermelon, I got peaches by the pound,
Sweet corn, mirleton, more better than in town,
I got okra, got enough to choke you,
Beans of every kind,
If hungry is what's eatin' you
I'll sell you peace of mind,
But this ain't what you came to hear me say,
And I hate to disappoint you,
But I got no love today.

Etsikäähän käsiinne, ette kadu. Vihannesteeman jatkoksi minä lähden nyt Robertson Show -maatalousnäyttelyyn jossa on kolmelta perunasäkkijuoksu (siis juostaan harteilla 25 kiloa perunoita, ei suinkaan säkin sisällä). Naisten säkissä on vain 12.5 kiloa perunoita. Kuvassa Robertsonin pääkadun varrella sijaitseva 'The Big Potato'.

***

The lyrics above come from a Chris Smither song that I stumbled across yesterday when listening to old Music Show tapes. A performance of No Love Today simply made my heart stop. It is very seldom, since the teenage years, that I find a song I want to listen to over and over again. And after that once or twice more.

This is the kind of melancholy that touches the heart of a Finn.

Pity the version I have is not available for the whole world, but there is a rather nice one in iTunes. And here's his homepage. Listen to the music, you won't regret. The lyrics and the song have been inspired by a New Orleans fruit and vegetable man.

To continue with the vegetable theme, now I need to get my act together and walk up the road, where the Robertson Show is happening. The potato race is at 3 pm. Pictured Robertson's Big Potato.

Saa ehdottaa ja sitäkin saa ehdottaa että mistä biisin löytäisi! Nyt-Nettilataamo ei kelpaa, sieltä ei australialaisella koneella voi käydä noukkimassa mitään. Ja ennen kuin joku kysyy, tiedostonvaihtopuuha ei ole tuttua ei, ihan olen senttejä ja dollareita/euroja käyttänyt.

Onko muita australialaisia kappaleita? Mikä on paras Beatles-cover? Rööperiin, sanoisin.

Idea saattaa kuulostaa vähän laimealta, mutta nyt on niin että viittäkymppiä vinhasti lähestyvä synttärisankari ei lakkaa ihmettelemästä suomalaista käännösiskelmätodellisuutta ja on erityisesti ehdotellut tämäntyyppistä.

Quite often Australian newspapers borrow these sorts of articles from The Times or The Guardian or whatever, this time Rosemary Neill had been given a few pages for her very readable, in-depth article. There was, in particular, one paragraph that I thought captured something of the recent Jane Austen boom in a very clever way (recent boom, I say, knowing that it has gone on for decades, if not centuries):

Even so, many of its motifs and set pieces seem familiar, too familiar: the idyllic country settings; the obligatory ball with the obligatory sexual undercurrent; the hovering, unwanted suitor; the unreliable love interest; the grand country house mocking the heroine's genteel poverty.

We have read, seen and heard all or most of this - and that of course is the whole idea - but somehow she puts it remarkably well, don't you think? And there is even a relatively fresh point of view, I find, in the juxtaposition of the grand country house and the heroine's genteel poverty.

I might have to get myself a copy of Jon Spence's Austen biography, however romanticised it might be.

Secondly, a link to a little piece of news on ABC online. I love it that when you are passionate enough about something, even mosquitoes make news. The last line of the piece of news is simply heartwarming in its modesty.

A few words about the image. Just before Christmas, I visited for the first time the National Portrait Gallery in London. What a treat! If I had thought anything beforehand, I would have thought that it was a dusty, little museum full of uninteresting portraits of unknown people. How wrong I was... it is a must. The little Jane Austen portrait, painted by sister Cassandra, is tiny! (Plus there was a large special exhibition of Hockney's portraits, but that is another story.)

***

Kielet kääntyivät taas. Kysymys on siitä, että deadline lähestyy ja istun päivät pitkät tietokoneen ääressä toimittamassa englanninkielistä tekstiä. Sormet jatkavat automaattisesti samalla kielellä, ja suomen kieli tulee sitten toisella sijalla. Sydämessä tietenkin ensimmäisenä, niisk niisk. Teen edelleen ja hautaan asti tietyntyyppisiä virheitä englannin kielessä (usein määräisiin artikkeleihin liittyviä). Joitakin asioita kielikorva ei kerro, joitakin en ole vielä oppinut. Olen kuitenkin päässyt sen kynnyksen yli, etten edes yrittäisi. Asiaa auttaa se, että äidinkieliset päästelevät säännönmukaisesti kynistään niin järkyttävää tekstiä että maahanmuuttajakin kalpenee.

Päivän linkki on lempiaiheeseen - The Australian -lehden viikonloppunumerossa oli kerrankin oman toimittajan pitkä artikkeli kiinnostavasta aiheesta. Usein täällä lainaavat tämäntapaiset tarinat brittilehdistä, tällä kertaa Rosemary Neillin artikkeli oli käsittääkseni kuitenkin omaa tuotantoa täältä väärältä puolelta palloa.

Tekosyynä oli Becoming Jane -elokuvan ensi-ilta - tässä elämäkerrallisessa, puolifiktiivisessä elokuvassa on käytetty asiantuntija-apuna sydneyläistutkija Jon Spencen Austen-elämäkertaa, jossa kaikesta päätellen otetaan kaikki irti kirjailijan elämän niukoista romanttisista käänteistä. Artikkeli kertoo myös tulevista Austen-filmeistä ja -sarjoista. Olen erittäin mielissäni siitä, ettei Andrew Davies ole vielä tyhjentänyt mantteliaan, mitä tulee Austeniin.

Kuvan Austen-muotokuva tuli vastaan joulun alla Lontoossa The National Portrait Galleryssä. En tajua miksi olin kuvitellut ko. museota tylsäksi ja jättänyt sen tarkoituksella väliin tähänastisilla Lontoon-matkoilla. Siellähän olivat kaikki! Ja Jane Austenin muotokuva on pikkiriikkinen!

PS. Ai niin, toinen linkki oli unohtua. Jotenkin lämmitti sydäntä tämän hyttysuutisen vähättelevä loppukaneetti.

Mutta sittenkin, eikös tapaus muistuta jotenkin varsin läheisesti Israelin euroviisuehdokasta? Oi miten olimmekaan edellä aikaamme, ei muu maailma meitä vielä silloin ymmärtänyt.

Jos joku nakkaa
ydinkakkaa
kohta tänne Eurooppaamme
niin mitä haastat
kun kaikki saastat
silloin kasvoillemme saamme?

Ja YouTubesta tietysti löytyy, mukana hellyttävästi myös Maamme-laulut ja Ossi Runteen kumarrukset oikean sinfoniaorkesterin edessä. Oi niitä aikoja.

Kasablogi tarjoaa nostalgikoille valikoiman Eurohumppaa vuosien varrelta. Oma suosikki oli tuo vuoden 1984 Tozeurin junat. Osaan vieläkin sanat ulkoa, nyt ymmärränkin niistä jo kymmenesosan.

***

The above YouTube video dates from 1982. It features one of the least successful Eurovision Song Contest entries by Finland. The lyrics are about the possibility of Europe being caught in the middle of a nuclear war. I seem to remember that the English lyrics actually mentioned Ronald Reagan as someone most likely to push the button - but of course in those days all candidates performed in their own languages, so the English lyrics were only heard if the song ended up winning the competition. This one got zero points. [Update: My memory is returning. In fact I think it was the Finnish lyrics that originally mentioned Reagan, but the possibly sensitive material was promptly self-censored.]

I guess it is a sign of times that the 2007 Israeli entry has got in such trouble when in 1982 nobody even noticed. Would it be very unpatriotic for a Finn to say that the Israeli entry is somewhat more interesting, musically speaking? Or is it that a Finn can safely utter something that will sound much more volatile coming from an Israeli citizen?

Jussi of the Finnish Kasa blog has put together a fine selection of Eurovision songs in YouTube. Worth checking the links even if you don't speak Finnish. My favourite is the 1984 Italian candidate I treni di Tozeur. It still sounds good! It is always weird to hear again a song the lyrics of which you miraculously know by heart even if you have never understood a word of them!

And don't you love the symphony orchestra... those were the days.

The sun came out after a number of drizzly, rainy days. The pretty little Fairy-wrens (Malurus cyaneus - I think) are usually far too quick for me to get a proper picture. This morning I was lucky.

Another little nature occurrence - Andy, I and two friends went on a little stroll to the foggy cemetery over the weekend. We also did the little 500m or so tour of the tiny Robertson rainforest. We returned home to find several leeches hanging from our shoelaces. On closer inspection, one was already halfway up Andy's leg, fat and happy, busy sucking his blood. Charming, and we didn't even leave the path! (It came off very easily with a bit of salt.)

And yet another charming natural phenomenon - last Friday there was a live pornographic show on our veranda. Denis took photos (just follow the link), and from his enthusiasm you might have thought it was two leopards mating. Instead it was two leopard slugs. I must say I didn't know slugs are this impressively equipped, or that hermaphrodites have such fun.

***

Kielet kääntyivät päälaelleen - väliäkö tuolla. Ensimmäinen linkki yllä viittaa paikalliseen puheenaiheeseen - osavaltion hallitus haluaa tyhjentää alueellamme sijaitsevan suuren hiekkakiveen sitoutuneen pohjavesivarannon sydneyläisten vedensaannin turvaamiseksi. Hyvä muuten, mutta ympäristövaikutusten arviointi on täysin kesken. Mediasodan merkki on, että paikalliset on nyt leimattu putkia pilkkoviksi vandaaleiksi - ks. Denisin merkintä tästä asiasta.

Kirkkaanvärinen ja pyrstönsä puolesta jotenkin hupaisa lintu on sinikurkkumaluri (Malurus cyaneus) - yksi niitä lintuja, joilla naaraan väritys on tyystin olematon kun taas koiras patsastelee kirkkaissa kuteissa. Yleensä olen ollut aivan liian hidas ottamaan kuvia näistä pienistä (13-14 cm) ja vilkkaista linnuista, tänään monen sateisen ja synkän päivän jälkeen valjennut aurinkoinen aamu sai toimimaan tehokkaammin.

Viikonvaihteeseen mahtui parikin niljakasta uutta luontokokemusta. Ensin perjantai-iltana tulimme drinkeiltä ystävien kanssa haukkaamaan iltapalaa. Verannan kaiteessa tapahtui kauheita - pornografisen shown yksityiskohdat mitään säästämättä löytyvät jälleen Denisin blogista. Ja minä kun luulin että kaksineuvoisten seksielämä on tylsää!

Sunnuntaina pyörähdimme sumuisesta ja tihkusateisesta säästä huolimatta pienellä kävelyllä paikallisessa sademetsässä. Polulla pysymisestä huolimatta keräilimme kotiin päästyämme kengännauhoista pieniä iilimatoja - ensimmäinen kerta minulle. Varmuuden vuoksi nosteltiin lahkeitakin, ja keittiöön ruoanlaittopuuhiin jo ehtineen Andyn säärestä löytyi lihavaksi itsensä imenyt verijuotikas. Suolalla hieraiseminen sai otuksen irtoamaan helposti, mutta verenvuoto tyrehtyi vasta aikojen päästä, juotikkaan veren hyytymistä estävät dropit olivat selvästi tehonneet.

Mutta etanan pahalainen ei ollut tämän maanantain varsinainen päivittelyn aihe. Klassisessa musiikissa skandaalit yleensä liittyvät jalkaa polkeviin oopperalaulajiin. Edesemenneet pianistirouvat nousevat harvoin otsikoihin, ja vielä harvemmin näin röyhkeän ja kylmäverisen huijauksen päähenkilöinä. Tässä Gramophonen uutinen aiheesta, tässä New York Timesin ja tässä vielä Pristine Audion mielenkiintoinen huijausta käsittelevä sivu.

***

I never thought it would come to this: I started my morning by scrubbing snail footprints on the veranda. This rather artistic animal had been wandering on the freshly oiled deck overnight, with seemingly no other purpose than having his/her footprints immortalised before the second coat of oil was applied.

I never thought it would come to this, either: where is the world going to when nice, old ladies rip off hundreds of CD tracks in order to make comebacks as recording artists?! Here is what Gramophone tells about the scandal, this is the New York Times and this is a most interesting site by Pristine Audio about the same subject.

Your looks are laughable
unphotographable
Yet you're my favorite work of art.

(Lorenz Hart)

President Tarja Halonen's interview in today's Australian - on nuclear energy in Finland, among other things.

Yksi upeita uusia löytöjä viime vuosilta - uusia minulle - oli BBC:n 1990-luvun sarja House of Cards, jota en muista Suomen tv-ohjelmissa nähneeni, liekö kuitenkin jossain vaiheessa tullut. Kolmesta tuotantokaudesta varsinkin kaksi ensimmäistä ovat hauskoja, satiirisia, teräviä, vähän jännittäviäkin, ja brittinäyttelijä Ian Richardson yhtakaa charmikas ja luotaantyöntävä.

Ja nyt kävi muutama päivä sitten niin että Ian Richardson kuoli (Guardianin taideblogi, BBC News online). Arvaan että meillä katsotaan Korttitaloa kohta uudestaan. Ja suositellaan kaikille muillekin, moraalittomista poliitikoista kertova sarja ei taida vanhentua ollenkaan. DVD:llä sen saa (Amazon.co.uk tarjoaa tällä hetkellä 16 punnalla koko pakettia) ja sijoitus on hyvä, aina parin vuoden välein jaksaa hyvin katsoa.

Teatterinäyttelijänä Briteissä niinikään tunnettu Ian Richardson oli toisessakin klassikkosarjassa, nimittäin John Le Carre -sarjassa Tinker, tailor, soldier, spy. Pahis siinäkin. Tinker, tailor... ja jatkosarja Smiley's People hankittiin nekin hyllyyn. Kohta epäilemättä taas katsotaan - pääosassa Alec Guinness, joten Ealing-komedioiden ystäville ohittamaton hankinta siitäkin syystä.

***

I was going to blog about this earlier, but the database misery got me distracted. Francis Urquhart has died (see the Guardian Art blog or BBC News online)! Or more precisely, Ian Richardson has died - the actor who created Francis Urquhart as a cunning and morally corrupt politician in the BBC series House of Cards.

The House of Cards trilogy kept us occupied for many, many winter evenings a year or two ago when we first got the series on DVD. This is how we seem to watch television these days - we pick a DVD and greedily watch three or four episodes of any given favourite series of ours in one go (series 5 or 6 of Sopranos is next I think). After House of Cards, we went on to watch all of John Le Carre's Tinker, tailor, soldier, spy as well as its sequel series Smiley's people. In addition to our mutual favourite Alec Guinness, the former featured Ian Richardson. (They didn't seem to give him nice roles all that often.)

I know he was also known as theatre actor - I am rather sorry I will never see him on stage. But I feel another winter with House of Cards coming along. (Right now the price at Amazon.co.uk is not too scary.)

"You might very well think that, I couldn't possibly comment." (F. Urquhart)

Laatulehti Sydney Morning Herald teki Anna Nicole Smithin kuolemasta viikonvaihdenmeronsa etusivun uutisen kahdella kuvalla. Ilmastomuutos (viikon puheenaihe täällä niin kuin muuallakin) ei sitten enää mahtunutkaan. Anna Nicolesta jatkettiin lähes puolen sivun verran sivulla neljä ja vielä 3/4 sivun verran viikonvaihteen News Review -osastossa. Se on sellainen osasto, jossa annetaan taustaa viikon uutisaiheille, analysoidaan ja pohditaan. Tai on ollut. Uskomaton yliuutisointi ei millään ollut mahtua päähän, kun koko tapahtuma olisi pitänyt kuitata yksipalstaisella pätkällä. Sitten silmään osui pieni kainalojuttu, joka selvitti lehden uutisvalintaa. Siinä kerrottiin, että 250 000 ihmistä oli klikannut lehden nettisivulla tähtösen kuolemasta alun perin kertonutta linkkiä.

Saahan lukijoita kuunnella, toki. Mutta eikös nyt ole uskomattoman noloa kunniallisen päivälehden antaa nettimassojen käyttäytymisen vaikuttaa näin järjettömässä määrin painetun lehden sisältöön. Olisiko tässä voitu pahemmin mennä metsään? 250 000 uutista klikannutta (tunnustan!) olivat kiinnostuneita yksinomaan siitä, miksi Annasta aika jätti. Sitä ei tiedetty silloin eikä tiedetä nyt, ja viikonvaihdenumeron uutistoimistomateriaalista muokatuilla tarinoilla ei ollut asiaan mitään lisättävää. Enemmän kiinnostaisi tietää, mitä juttuja jätettiin julkaisematta, että saatiin tilaa tälle yhteiskunnallisesti ja maailmanlaajuisesti tärkeälle aiheelle.

Etusivulta löytyi vielä tämäkin: "Her life ended as trainwrecks often do: in death." No voi herra hyvästi hallitkoon, elämä se tuppaa useinkin päättymään kuolemaan.

Oletan, että huomisessa lehdessä on puolentoista broadsheet-sivun verran tästä aiheesta. Gallup: kuinka moni olisi antanut Ralph Fiennesin tulla samaan vessaan?

***

The Bureau of Meteorology tells us what we had already suspected. We got over 130 mm of rain overnight in Robertson. Click the satellite image for a bigger view.

The Sydney Morning Herald, once a quality broadsheet or so I am told, has finally sunk lower than any of our impressive tabloids. Encouraged by 250 000 clicks on the paper's website, they decided to put all their journalistic energy on one topic: Anna Nicole Smith's death. They made it their front page story in the weekend issue, with two photos. They contined on page 4 for another half a page or so. And finally, they made it one of the main topics of their News Review section - you know, the section that gives you valuable background, opinion and analysis.

The 250 000 clicks happened on their website when the news of ANS's death first became known. I confess, I clicked the link. I was curious. In two seconds I found out more than I wanted to know, namely that they did not yet know how she died. They still don't and the ridiculous space devoted to the subject in the weekend paper was pure gossip journalism pulled together from various news agency sources.

I'd be most interested to know what was left out of the paper because of Anna Nicole. Climate change certainly did not feature on the front page, but this sentence did: "Her life ended as trainwrecks often do: in death."

Funny, that. Come to think of it, lives surprisingly often end in death. I'd hazard a guess that with lives this happens even more often than with trainwrecks.

I wonder if tomorrow's paper will feature 1.5 broadsheet pages about this subject, as I am sure there would have been some 100 000 clicks or more already.

A little newspoll: would you let Ralph Fiennes join you in the toilet?

Satellite images from the Bureau of Meteorology website.

Uusi isäntä on jo osoittautunut melko palvelualttiiksi, suostuivat ilman maanittelua kurkistelemaan mm. Movable Type -asennustiedostoihin. Palvelu maksaa vähän enemmän mutta enemmän on megabittejäkin, samoin tietokantoja, postilaatikoita ja muuta tilpehööriä. Data makaa nyt Sydneyssä USA:n sijasta.

Itse tiedostojen siirtäminen paikasta toiseen ftp:llä sujui ongelmitta omin neuvoin. Tämmöisissä massahommissa käytän ilmaista Core FTP Lite -ohjelmaa, kun taas muuten tuherran Dreamweaverin kanssa, amatööri kun olen. Siirsin koko MT-asennuskansion sellaisenaan uudelle serverille asianomaiseen paikkaan, samoin staattiset MT-tiedostot, blogin arkistokansiot, kuvat jne. Arvauspelin puolelle livahti 'memory dumpin' hakeminen vanhasta tietokannasta, uuden tietokannan luominen uudelle serverille ja samaisen dumpin dumppaaminen sinne. Tutkin erinäisten kohtalotoverien kertomuksia ennen syvään päähän sukeltamista. Liekö tässä dumppauskohdassa kuitenkin menty pieleen, kun vanhat merkinnät siirtyivät vahingossa iso-8859-1 -standardin mukaisina ja blogissa oli ruudun täydeltä turkin kieltä normaalien ääkkösien sijasta.

Jonkin verran päänvaivaa tuotti tietokannan tietojen ja tiedostopolkujen päivittäminen Movable Typen config-tiedostoon (tietokantaa testattiin ensin ip-polulla, sillä domainia ei vielä ollut siirretty - tämä ei kuitenkaan pitemmän päälle toiminut). Samaa paikkaa sorkin ääkkösstandardiasian ratkaisemiseksi. Tosin tässä tapauksessa ääkkösten palauttaminen blogiin vaati vielä muutaman muunkin kuvion. Movable Typestä annettiin tukea.

Jos ja kun turkin kieli palaa tai sitä löytyy erinäisistä arkistoista, siitä saa kyllä kertoa.

***

It's goodbye Smartyhost for me. I had been thinking of making the move, but I had a hunch that transferring the Movable Type blog and its database onto another server might be beyond my skills. And it almost was, but now it is done. For a while, the whole database was inaccessible and for an even longer while, my blog entries looked as if they were written in Turkish.

For the record - I am not as grumpy with Smartyhost as many people in various chat groups seem to be. My support requests have mostly been responded in a timely manner. It was only with that notorious server hassle that they had last year that I was left waiting for a reply to my phone messages and support tickets. Come to think of it, I am still waiting! Lately I have also had problems with emails turning up with a long delay (spam related, I was told - I was also offered a dedicated server as an expensive solution to the problem). So when the contract was up for renewal, I decided to bite the bullet and go shopping for a new webhost.

I won't advertise the new host here, as my history of them is very short so far. But their support this week has proved very efficient. So far so good. Our data lives in Sydney now, rather than in the US.

For those amateurs (like me) contemplating a server change involving a database, I recommend having access to some support - in my case I had some at the server end as well with Six apart (the Movable Type people). Still, I ended up doing things I didn't know I could do (and, to be truthful, I can't do) such as taking a memory dump from the database, configuring file paths and character sets. Movable Type user manual came handy many times.

All of this is a lot of fun, especially if you are really meant to be writing a book with a deadline in 1.5 months' time.

***

Database transfer in progress - I am almost there, just a little matter involving a Scandinavian character set to solve. Back in due course.

The embedded video lets the pupils of the Poikkilaakso elementary school (in Helsinki) tell you what they really think of their world. The song and the performance belong to a newly-established genre of music for complaints choirs. For the original, adult version of the same, check out this link.

Check out the related links in YouTube and you'll find that the idea has caught on at least in Hamburg and Birmingham.

Via Anita. Thank you!